Avainsana on juuri tuo yksinkertaisuus. Yksinkertainen on helposti sisäistää parilla, tai jopa ensimmäisellä kuuntelulla. Monimutkaisemmat asiat vaatii sitä aikaa ja enemmän kuuntelua. Ja monesti paranevat sitä kautta.
En nyt sanoisi kill em all:n riffejä mitenkään nerokkaiksi oivailluksiksi, yksinkertainen on mielestäni parempi sana. Sen takia otin tuon soittovertauksenkin. Levyn ansiot on mielestäni muualla, kuin todella nerokkaissa riffeissä.
Näiden vanhojen levyjen kohdalla on aina sitä aika kultaa muistot nostalgiaa. Pakostikkin, kun uusi levy ei ole vielä edes ilmestynyt ja sitä ei ole siitä syystä kuunneltu yhtä monta kertaa. Jos tämä uusi levy olisi julkaistu Kill em all:n ja mustan välissä, niin monen mielipiteet olisivat levystä erilaisia. Vaikka miten väittävät vastaan.