Maanjäristyksestä kuulin juuri ja selvisi tuo maan "kelluminen" jalkojen alla. En ole ennen maanjäristystä kokenut, luulin, että jossain vieressä menee juna. Koko maa siis muuttui ikäänkuin löysäksi patjaksi alla. Kesti muutaman sekunin ja sitten ohitse. Hauska tunne.
Sushi ei ollut kallista, en muista mitä maksoi. Saleja ei ole testattu, eikä testata.
Tultiin just iltakierrokselta. Edetään Tokion tutkimisessa ihan vain näppituntumalla, eli risteyksestä eri suuntaan mitä viimeksi ja sitten koitetaan löytää takaisin. Matkalla törmää aina kaikkeen kivaan, on niin mielettömän kokoinen tämä mesta.
Tunnollista porukkaa ovat duunien suhteen, sillä vielä sunnuntaina 2100 jälkeen kiinteistövälittäjät ja parturit painaa duunia.
Napsin pari kuvaa maisemista iPhoonilla tuossa kävellessä.
Kuva hotellin pihalta.
Muutamat piirtäjät, venatkaas vain kun saan jalustan ja paukuttelen Canonilla samat maisemat.
Velocen kahvila Keio linella oli kyrsään auki, joten lattea ryystämään, varsin hyvät latet olivatkin, hinta alta 2 euroa kappaleelta. Kysyvät muuten kovin usein mitä tahansa ostettaessa "cool/hot". Hot meinaa safkassa ilmeisesti tulista ja juomissa toki lämpötilaa. Iltamyöhään myyjätyttö edelleen varsin iloinen ja nyökkäilevä, kyllä noiden kanssa on mukava asioida.
Aina kun poikkeaa pääkaduilta sivuille, löytyy sieltä kaikkea kivaa, vaatekaupat auki illalla, pelihallit mekkaloi ja ihmiset pitä hauskaa. Ostin paidankin, 7 euroa. Kokoja on helvetin vaikea löytää meikänkin kokoiselle kaverille, saa aina ottaa isoimman ja kelaa meneekö päälle. 7 juuroa on kuitenkin semmoinen määrä, että vitun väliä jos ei sovi.
Käveltiin sivukaduilla ja sieltä tuli sisäänheittäjä ruokalista kädessä ja osasi englanniksi houkutella. Heilutteli mukavan näköistä safkalistaa ja kertoi, että ravintola neljännessä kerroksessa. Tokiossa monet raflat ovat ylempänä, kadulla on vain menu ja ohjeet kerrokseen. Hinta kandee zekkaa aina ennenkuin menee sisään, osa on meinaan aika kalliita.
No tässä varsin mukavassa mestassa erittäin herkullinen iso kulho keittoa puokkiin, isot palat kananrintaa ja 2 x gin tonic maksoi 15 euroa. Sisällä sai vetää röböä, joten mikäs siinä istuskellessa ja jutellessa. Japaniaksi osaan jo kaikenmoista, esim safkailun päättäminen laskun tilaaminen ja tarjoilijan kutsuminen tulloo japaniksi ja siinä alkaa melkein seisomaan kun ymmärtävät vielä puheeni.
Safkat ovat täällä kyllä aivan loistavia mitä sitten ikinä tilaakaan. Etenkin keitot ja kastikkeet ovat aivan mielettömän maittavia, kyllä täällä hyvän safkan ystävillä on kivaa. Iltapalaksi 247 kaupasta pari jätskipurkkia, keksejä ja pari pullaa, 7 euroa.
Takaisin tullessa oltiin taas hukassa, täällä kyllä eksyy sekunissa, isot maamerkit pelastaa, kandee ottaa suuntimaa pilvenpiirtäjistä. Mentiin ison tunnelin läpitte, joka johtaa dösäasemalle, siellä oli koko matkan mitalta pulsuja nukkumassa omakotitaloissaan. Aikamoisia ovat virittämään noita huoneitaan, yksi siellä viritteli olkkaria jeesusteipin kera into piukalla.
Huomenna uudestaan jalan Harajukun kautta Shibuyaan, pakko nähdä se arkipäivänä ja pitää mennä zekkailemaan lisää niitä tavarataloja ja etenkin Harajukun pikkukaupat, ne on kyllä rokkenrollia.
Taksikin testattiin tuossa päivällä, hyvin toimii, ilmastoinnit täysillä autoissa, joten ei ole kuuma. Ajeltiin yhden kadun läpitte, jossa oli kaikkien isojen kalliiden muotimerkkien liikkeet, siellä kyllä naiset tulevat hulluiksi, Chanel, Gucci, Vuitton, Missoni, Jimmy Choo, Bvlgari, Dior, Burberry, Loewe, Bottega Veneta, Ralph Lauren, no ei jaksa enempää, siis siellä oli ihan kaikki upeissa tiloissa omissa rakennuksissaan.