Paskamaista kulkemisen kannalta kun ei saa iPhonen karttasovelluksia käyttöön netin puutteessa, ei kehtaa käyttää 3 geijoa hinnan takia. Piti mennä tänään Ueno parkkiin, mutta lähdettiinkin etsimään Shibuya crossingia, yhtä vilkkainta risteystä maailmassa.
Ihan randomisti lähettiin kävelemään ensiksi Time squaren ison kalliin ostarin takaa ja päädyttiin jollekin asuinalueelle. Tokiossa on joka paikassa juoma-automaatteja, ihan kokoajan. Ei tartte kovin kaukana ytimestä olla, kun tölkin koko kasvaa ja hinta putoaa. Ison Zerotölkin saa sadalla jenillä, joka on jotain alta 80 senttiä. Keskustassa pienempi tötsä maksaa 120 jeniä. Noita kannattaa vetää kokoajan kun halpoja ovat jo ihan sen takia, että tulee hikoiltua kokoajan. Voi mennä koko päivä, ettei kusella tartte käydä, vaikka olisi joka automaatista litkinyt tölkin.
Röökipaikoilla on joskus ihan tomoisia kunnon mestoja, jossa poltellaan. Komeita tupakkamainoksia rullaa noissa huoneissa.
Sushit piti käydä testaamassa, en kyllä syö enää ikinä, jotenkin ei vain uppoa. Kaikki nuudelisafkat ja muut menee täällä helposti ja maistuu, mutta sushi saa jäädä jatkossa.
Tuolta asutusalueelta kömmittiin sitten vahingossa Yoyogin puistoon. Kannattaa unohtaa tuo puisto, menee kaikki Japanin fiilikset kun sinne menee. Ei siellä ole kuin läskejä saksalaisia turisteja ja meluavia espanjalaisia. Kunnon turistirysä, hyi helvetti. Mentiin äkkiä läpitte eikä jääty katsomaan kun fläsät kuvaa pokkareilla toisiaan.
Puistosta pois ja radan vartta kävelemään oikeaan suuntaan. Ei aikaakaan kun Harajukun kortteli tuli. Se on ihan must see paikka, kunnon shoppailijan unelma pienine kauppoineen ja kun jatkaa suoraan, pääsee Shibuyan alueelle, jossa ei raha tahdo riittää jos innostuu.
Ja jeesus että siellä risteyksessä on porukkaa, sunnuntaina. Porukka odottelee valoissa ja kun vihreät tulee, niin kaikki keskeltä läpitte. Sekaan toki piti mennä ja kyllä nuo japsit vain osaavat niin rauhassa liikkua massoissa, ettei mitään ongelmaa tule.
Risteyksen lipeiltä bongasin myös kohtalaisen hinnoitellun melonin. Onhan tuo rontti satanen.
Risteyksen ympärillä riittää ostaria, pikkukauppaa, kahvilaa, ihan mitä vain. 109 rakennukseen mentiin sisään ja zekattiin joku 5 kerrosta. Nelossa muistaakseni oli varsin cooli vaatekauppa, mutta jumalauta miten pieniä ovat miesten vaatteet tuolla, ei siis toivoakaan saada päälle. Jollekin kuikelolle tuolta löytyisi aika siistiä kledjua, mutta siis se tarkoittaa, ettei ole yhtään rasvaa eikä lihaa, eikä muutenkaan mitenkään isorakenteinen. Siellä olis ollut muutama tykki t-paita, mutta valitettavasti ei kokoja. MHK ja Dymond olis tuolla ihan pähkinöinä.
Naisille tuolla on aivan hävyttömästi kenkäkauppoja, ihan kiusaksi asti. Miehet on helppo saada kenkäkauppaan mukaan, koska ulkona on niin saatanan kuuma, että helpottaa sisällä. Meillä Suomessa se on toisinpäin, shoppaillessa tulee hiki ja ulos mennään jäähtymään.
Löysin samasta talosta niin törkeitä kalsareita, että ostin kahdet, en huomannut, että oli 50% alet päällä ja maksoivat sitten vajaa 15 erkkiä kappale. En ostanut noita, mutta siis tulee hyvin esille minkälaista kalsaria oli tarjolla.
Tahdon taaaaaaas takas Japaniaaaaaan! Ensi kevätkesällä oma seuraava Japanin reissu. Tarkoitus viipyä jopa pari kuukautta.
