Mielenkiintoista pohdintaa täällä. Suuri osa tuskin koskee Savolaista itseään. Totuuden tietää vain hän itse tai muutama ihan lähipiiristään.
Tuo ns. vapaa tahto tai olet täysin "oman onnesi seppä", saattaa olla pitkälti pelkkä illuusio, harhakäsitys. Emme vain itse tajua sitä. Tästä on joitain tutkimuksiakin. Olemme siis ohjelmoituja eläimiä, joiden kohtalo pitkälti perustuu siihen, mitä siihen dna:han on koodattu. Äärimmillään jotkut uskovat, että elämme vain tavattoman monimutkaisessa tietokonesimulaatiossa.
No, en halua näin pitkälle mennä. Toivon ja uskon, että ihmisellä on kyllä ihan oikeaa vapaatakin tahtoa, mutta se ei ole rajatonta, ei lähellekään.
Identtiset kaksoset ovat aina kiehtoneet tutkijoita, ihmisiä joilla on sama "koodi". Ja varsinkin ne, jotka ovat syystä tai toisesta eläneet erillään. Paljon samankaltaisuutta on heidän elämistään löydetty, joskus hämmästyttävissä määrin. Eivät kuitenkaan sentään täysin identtisiä elämiä ole eläneet. Ympäristöllä ja kasvatuksella on merkityksensä. Toinen elää maailmassa, jossa oikeasti on vaihtoehtoja, toisella niitä voi olla vain pari.
Ihan ei ole tuulesta temmattu lapsuuden merkitys. Tiedetään, että jos lapsi saadaan huostaan erittäin vaikeista olosuhteista alle 2-vuotiaana, niin hänestä voidaan saada vielä terve aikuinen. Mutta jos lasta on todella vakavasti kaltoin kohdeltu nelivuotiaaksi asti, ei hänestä enää ehjää aikuista tule . Näin karua on totuus ja se tiedetään kyllä lastensuojelussa. Aikanaan kysyin asiaa kaverilta, joka näiden rikki menneiden lasten kanssa työskenteli ja hän sanoi, ettei juuri kenestäkään enää normikansalaiseksi ole tai ainakin hyvin harvasta. Tavoite voi olla vain se, etteivät ole vaaraksi muille ja itselleen eivätkä tarvitse ympärivuorokautista hoitoa ja tukea.
Marko Savolaisella lienee ollut ihan hyvä lapsuus, mutta on helposti addiktoituvaa lajia ja sitten yksi asia on johtanut toiseen. Ehkä jo hyvä parisuhde olisi pelastanut ja taisi aika pitkään pelastaakin.