Jokainen, joka on joskus ollut sairaalassa töissä, tietää että tällaista ihan oikeasti tapahtuu, eikä suinkaan ole aina ”kieloposkella heitetty läppä”. Etenkin hoitajat, jotka vielä pääosin ovat naisia, joutuvat pahimmillaan 1-2 hengen voimin esim vuodeosastolla hoitamaan isoa potilasporukkaa, joista osa narkkareita tai oikeasti potentiaalisesti vaarallisiakin ihmisiä. Kohtaavat työssään paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa, tai sellaisen uhkaa. Terveydenhuollon henkilökuntaa kohtaan sellainen on potilaiden taholta jostain syystä ”enemmän ok” kuin muualla elämässä vastaava olisi. Lääkärinäkään ei aina tätä ymmärrä, kun ei niin paljon näiden potilaiden kanssa vietä aikaa kuin hoitajat. Että ei nyt ehkä ole vaan pakkiksen pentujen itkemistä.
Kyllä sinne sairaalaan kuskataan kaikenlaista kamaa sisään (harvoin kukaan esim vartioi jos Niko Narkki käy tupakalla sairaalan ulkopuolella jne), narkit ovat myös hyviä manipuloimaan hoitohenkilökuntaa ja vetoamaan hoitohenkilökunnan etiikkaan (kertovat kipujen olevan täysin sietämättömiä ilman vahvaa opioidilääkitystä jne). Itsenikin päälle on potilas yrittänyt käydä, kun en jotain vahvaa PKV-lääkettä tms suostunut lääkärinä määräämään.
Tässä Markon tapauksessa asiasta tekee erityisen hankalan se, että kyseessä on munuaissiirtopotilas, joiden vaivat ehkä keskimäärin tutkitaan tavanomaista intensiivisemmin tiettyjen syiden vuoksi. Tässä tapauksessa ilmeisen päihderiippuvainen potilas osannee asiaa käyttää myös hyväkseen.
Sama ongelmahan tässä on kun monella muulla ex-urheilijalla, ei olla koskaan eletty tylsää normaalia arkea ja tavallista elämää, ei ole tarvinnut huolehtia mistään muusta kun urheilusta, ei ole koulutusta, ei ole kärsivällisyyttä tylsään keskinkertaiseen elämään. Sitten herkästi vauhtia ja jännitystä haetaan päihteistä jne. Kysehän tässäkin lienee esim motorisilta valmiuksiltaan poikkeuksellisesta tyypistä, mutta suurta älyä ja järkeä maailmankaan huipulle nousu esim bodauksessa tuskin vaatii.