Että semmosta tällä kertaa sulta :D ensin uhotaan että grippi pitää aina ja seuraavassa lauseessa grippi ei tosiaan pidäkään jos reenataan kunnolla :D Niinpä,niin se otevoima loppuu ennen selkää ja vihdoinkin sait sanottua itsekin.
Heittääkö sulla paljonki vintillä kun näitä sun posteja lukee,niitä on tuhansia,etkä vieläkään tiedä oikeen mistään mitään,horiset päivästä toiseen aivan uskomatonta paskaa internetissä muka voimamiehenä ja vissiin kyykkyki 100kg kahen kaverin avustuksella pakkotoistona ylös ja eräässä ruokavalio ketjuissa puhelet ihan mitä sattuu,syöt kuin voimailija "sadalla eurolla kyllä pärjää kuukauden isokin mies" ja ties mitä horiset,monesti lukenut sun juttuja ja tullut mieleen joku 15 vuotias aloittelija,sittenkö katsoo että 3000 postia ja kaveri on pihalla kuin puliukko perusasioistakin,syötki jotaki nuudelia elääkseen voimailijan elämää,ja muistat korostaa voimamiesstatusta samallla kun ihmettelet ettei tule voimaa,ei ole tullu 20 vuoteen lisää yhen jalan kahden varpaan akrobatiosyväanal kyykkyyn vaikka söit koko pussin nuudelia 10 tuntia ennen reeniä että sulaa :D :D. Ymmärrätkö lukemaasi ollenkaan vaikka vastailetki täällä kokoajan mitä sattuu?
Tuskin hänellä heittää sen enempää kuin meillä muillakaan. Ihmisessä, varsinkin kuntosalivoimailuun innostuneessa ihmisessä on sisäänrakennettuna asenne, että hän tietää kaikesta kaiken, koska hänellä jokainen liike mitä hän tekee, toimii aivan vitun hyvin; jopa aivan vitun paljon paremmin kuin kenelläkään muulla. Siitä seuraa illuusio, jonka vuoksi henkilö olettaa tietävänsä, josta seuraa, että uuden oppiminen on täysin mahdotonta. Se on ihan vakio, se on osa ihmisen ajattelua, joka jostain syystä korostuu kun kyseessä on laji, työ tms. jossa voi rehvastella voimillaan. Esim. minä kerroin tuolla aiemmin, miten pojan kanssa treenatessa tehtiin kompromissi, ts. käytettiin remmejä vain raskaimpiin vetoihin, muut sarjat tehtiin ilman. Miksi? Se ei ole mikään hetken päähänpisto, vaan se on metodi joka on muotoutunut 30 vuoden opettelulla. Näin toimien saadaan hyöty kyynervarrelle ja grippi kehittyy, mutta saadaan myös kaikki irti niistä lihoista joita kulloinkin treenaa.
Ei mitään rakettitiedettä, vaan silkkaa tarkoituksenmukaisuutta, jota ei näe jos tuijottaa vain tuloksia ja painon määrää. Minä olen inhottava vanha pieru, joka yrittää joka käänteessä opettaa muita, jotka jo osaavat itse. Se on se profilointi joka seuraa minua, olen pahainen besserwisser, joka vittuilee aina kaikille kuin tietäisi enemmän. Pointti onkin siinä, että olen aktiivisesti opiskellut tätä touhua reilut 30 vuotta, kokeillut eri metodeja ja menetelmiä, koska voin tehdä niin, koska treenaan ilman minkäänlaista päämäärää. Tarkoitus on olla isompi ja vahvempi kuin eilen, siinä kaikki. Voin siis kokeilla mitä huvittaa, skipata sen mikä ei toimi, jättää sen missä on järkeä ja millä syntyy tulosta. Ongelma tässä on se, että aina kun ihan vaan lyhentääkseni jonkun muun opintietä ja auttaakseni häntä käyttämään aikansa tehokkaammin, heitän jonkun vinkin, niin aiheutan jonkinlaisen apeshit-raivarin jollekin, joka tietää tietävänsä paremmin koska em. illuusio. Kuten esim. tämä grippiä on, ei oo, on aivan vitusti, ei oo dilemma; Olkoon voima kanssanne, mutta em. kompromissillä on myös päästy hyviin tuloksiin, jos se grippi ei ole se elämän keskipiste.
Kannattaisiko jossain kohtaa ymmärtää, että kyse ei ole siitä kenen ohjeilla se lihas kasvaa, omilla vai muiden, vaan siitä, että se lihas kasvaa. Salitreenaajan ainoa funktio siellä salilla tulisi olla stimuloida sitä kulloinkin kohteena olevaa lihasryhmää mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla, Ei ihailla itseään peilistä, ei esiintyä sille herneenversolle siinä viereisellä penkillä, eikä tuijotella niitä fitness-perseitä. Minä kannatan keskittymistä siihen mitä tekee, ts. Goldsin aikaan treenasin sellaisella keskittymisellä, että työkaveri tuli töissä kysymään, miksen koskaan moikkaa siellä salilla, tuu juttelemaan? Olin ihan äimänkäkenä, että missä vtun salilla, kuka mitä hä. Oltiin käyty samalla salilla kuukausia; päivittäin nähdään töissä, heitetään herjaa, Goldsilla en nähnyt häntä lainkaan, koska se ei ollut relevanttia. Ihan vaan hiukan hävetti, juu..