Makwan Amirkhani

itsmetui sanoi:
Miksi meitä kiinnostaa nuo mainitsemasi asiat? Maku itse sanoo haluavansa olevan malliesimerkki. Maku on ensimmäinen suomalainen vapaaottelija joka on saanut vähän enemmän julkisuutta. Eli Makua seuraa sekä pienet, että isot ihmiset.

Ja kysyt vielä miksi meitä kiinnostaa luonteenpiirteet ja julkisuuskuvat? Kun pienet ihmiset matkii malliesimerkkiä esimerkiksi makua joka kiroilee paljon, onko se sinusta hyvä juttu?

Se vaan on niin vaikka oisit kuinka tyhmä ja lapsellinen niin julkisuudessa missä olet näkyvillä sun pitää kontrolloida sun tekemisiä. Vai näetkö kuningatar Elizabethiä useinkin öykkäröimässä ja sammuneena baarissa? Tai puhuuko meidän presidentti Niinistö tyhmiä juttuja tai kiroilee julkisesti?
Click to expand...

Paskan marjat. Maku on vapaaottelija ja sen pitäis keskittyy vaan matsien voittamiseen eikä siihen, kuinka se sun edessä puhuu. Conor kiroilee ja vittuilee koko ajan, vertaatko häntäkin kuningatar Elisabethiin?
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Oli Makwanin luonteesta mieltä mitä tahansa, niin onhan hän tuonut vapaaottelua ihan helvetisti tuulipukukansan tietoon. Kuinkahan monta suomalaista on ylipäätään Makwanin kautta kuullut ensimmäistä kertaa sanan vapaaottelu. Siinä missä Kuivasesta ja Niinimäestä oli pari hassua juttua, on Maku tälläkin hetkellä jokatoisessa tosi-tv:ssä ja tuntuu ettei mainoskatkoa ilman häntä.
 
Pakko kyllä sanoa että aivan helvetin viihdyttävähän tuo selviytyjäjakso oli :D En kyllä henkilökohtasesti ymmärrä miks porukka on niin kovasti arvostelemassa makua ja miten hän otti tuon homman. Itse aikalailla korvessa koko lapsuuteni asuneena voin sanoa että ois multaki muutama kirosana päässy jos ois heitetty märkään mettään palloilemaan kolmeks päiväks. Suurin osahan tuosta "valituksesta" oli täyttä showta muutenkin, ja loppujenlopuks jätkä pärjäs ihan hyvin.
 
Toiset taantuvat nälkäisinä ihan lapsen tasolle kiukuttelemaan. Koska äksyily ja valitus alkoi ihan heti, oli ehkä syönyt huonosti ennen patikointia ja verensokeri laski? Partneri oli oikein kärsivällinen äitityyppi, taikka ei sitten kuvaajan vuoksi kehdannut sanoa mitään.
 
Siis tämähän on Makwanille vain eduksi. Frank Sinatra sanoi kerran lehtimiehille: "Kirjoittakaa mitä kirjoitatte, kunhan nimi on oikein."

Kun taktiikaksi on valittu tämä julkisuuden maksimointi, niin on jopa hyvä, jos osa yleisöstä inhoaa. Vähän kuin Tony Halme. Osa tulee katsomaan nähdäkseen hänen voittavan ja osa nähdäkseen hänen häviävän, mutta lippuja menee tuplamäärä.
 
Dazzk sanoi:
Itsellekkin jäi Makusta lehdistötilaisuuden ja metsäreissun jäljiltä todella ylimielinen kuva. Eikä oo semmosta hyväntahtosta omien kykyjen tunnistamista tyyliin Patrik Laine, vaan vaikuttaa siltä että kusi on oikeesti noussut päähän.
Click to expand...

Olihan se surkuhupaisaa katsottavaa, kun ollaan niin esikuvaa ja kovaa jätkää, kunnes sitten viikonloppu metsässä tuo esiin todellisen persoonan. Ihan sama kuinka kova jätkä on kehässä, mutta ei oikein sovellu suomalaiseen kulttuuriin tuo kitinä ja naisen passuuttaminen. Enemmän odotin noilla taustoilla makulta sellaista suo, kuokka ja jussi -meininkiä tuon sijaan.

Eipä ole muuten Laine sen parempi tapaus taustoiltaan. Ollut todella ylimielinen ja hyvin vaikea tapaus junnuna. Tosin vaikuttaa ainakin julkisuudessa aivan eri ihmiseltä nykyään. Toivottavasti on sitä muutenkin, kuin julkisuudessa.
 
Laineen kiukuttelut osuivat sinne teini-ikään, kävi psykologin juttusilla sitten myös. On avoimesti puhunut omista toilailuistaan ja selkeästi kasvanut sittemmin.

Makwan taas on 28-vuotias, mutta oli metsässä 15-vuotiaan huomiohakuisen kitisijän tasolla. Tuotahan siinä ohjelmassa on haettukin, mutta ihan itse se siinä teki itsestään pellen, ja sai kolme muuta näyttämään varsin fiksuilta. Oli miten oli, kaikki julkisuus on lopulta hyväksi, jos puhtaasti lippujen myyntiä ajatellaan.. Ei Floyd Mayweather, Jon Jones tai Ronda Rousey myöskään mitään kovin sympaattisia tapauksia ole.
 
Lainehan on 18v. Eli vieläkin ihan junnu.
Makwanin metsärage on naurettavan pientä, verrattuna Rondan, puhumattakaan Jonesin toilailuista.

Jos UFC joskus Suomeen tulee, niin Makwanin on mielestäni välttämätöntä olla mukana, noissa höpöhöpö ohjelmissa.
Saadaan nekin ihmiset halliin, jotka puhuvat vaparista vapaapainina.

Amin Asikaistakin tuli aikoinaan katsomaan ihmiset, jotka eivät nyrkkeilystä mitään tajunneet.
Siellä yleisössä oli tyyppejä, jotka eivät oikeastaan edes katsoneet matsia, maksoivat kuitenkin lipun, kun se oli ikään kuin muodikasta olla paikalla.
 
Mulla ainakin menee fiilis tällaisesta käytöksestä. Tulee sellanen kiekutteleva teinipissis mieleen pojan itkemisestä tuolla metsässä. Vähän pitäis löytyy ryhtiä ja sisua enemmän. Oon kannustanu Makun matseja tähän asti ja kannustan jatkossakin. Ehkä salaa toivon nyt kuitenkin että seuraava vastustaja painaa pojalta tajun veks luuvitosella. Oppii vähän nöyryyttä siitä. Ja sitten Maku sais taas palata voittojen tielle ja hakea vyön pois kuleksimasta lopulta.
 
Ilmeisesti osa porukasta on alkanut seurata Makwanin uraa vasta tämän UFC-debyytin jälkeen? Jos on katsonut Makwanin tekemisiä pidemmältä ajalta, niin tuon pitäisi sopia kuvioon aika hyvin. Itseasiassa kommenttien perusteella odotin jotain ihan raivokohtauksia, mutta tuo nyt oli tuommoista "ei nappaa" -juttua.

En ole tavannut Makwania mutta muuan kaverini tuntee hänet eikä erityisemmin pidä hänestä ihmisenä. Mutta nyt on niin että hyvät urheilijat ovat usein ärsyttäviä persoonia juuri samoista syistä, jotka tekevät heistä hyviä. Makwanilla on epäilemättä taipumusta itsekeskeisyyteen, mikä ärsyttää monia, mutta tällaisilla urheilijoilla on tapana hoitaa asiansa niin, että saavat parasta mahdollista valmennusta ja paljon valmentajan huomiota. Ja sillä kehittyy. Lisäksi tähän piirteeseen liittyy korostunut itseluottamus, joka myös auttaa pärjäämisessä. Ongelmana tällaisilla urheilijoilla on usein tappioiden käsittely, mikä näkyi Ward-matsin jälkeen aika selvästi.

Väitän että jos Makwan olisi mukavampi tyyppi, niin hän ei olisi UFC:ssa. Lisäksi pitää huomata, että ihmisiä ei kannata yleensä jakaa hyviksiin ja pahiksiin. Vaikka Makwanilla on puutteensa, ei se tarkoita, että kaikki hänen juttunsa katutappeluiden ja koulukiusaamisen vastustamisesta jne. olisivat vain teeskentelyä suosion kalastelemiseksi.
 
AndyS sanoi:
Ilmeisesti osa porukasta on alkanut seurata Makwanin uraa vasta tämän UFC-debyytin jälkeen? Jos on katsonut Makwanin tekemisiä pidemmältä ajalta, niin tuon pitäisi sopia kuvioon aika hyvin. Itseasiassa kommenttien perusteella odotin jotain ihan raivokohtauksia, mutta tuo nyt oli tuommoista "ei nappaa" -juttua.

En ole tavannut Makwania mutta muuan kaverini tuntee hänet eikä erityisemmin pidä hänestä ihmisenä. Mutta nyt on niin että hyvät urheilijat ovat usein ärsyttäviä persoonia juuri samoista syistä, jotka tekevät heistä hyviä. Makwanilla on epäilemättä taipumusta itsekeskeisyyteen, mikä ärsyttää monia, mutta tällaisilla urheilijoilla on tapana hoitaa asiansa niin, että saavat parasta mahdollista valmennusta ja paljon valmentajan huomiota. Ja sillä kehittyy. Lisäksi tähän piirteeseen liittyy korostunut itseluottamus, joka myös auttaa pärjäämisessä. Ongelmana tällaisilla urheilijoilla on usein tappioiden käsittely, mikä näkyi Ward-matsin jälkeen aika selvästi.

Väitän että jos Makwan olisi mukavampi tyyppi, niin hän ei olisi UFC:ssa. Lisäksi pitää huomata, että ihmisiä ei kannata yleensä jakaa hyviksiin ja pahiksiin. Vaikka Makwanilla on puutteensa, ei se tarkoita, että kaikki hänen juttunsa katutappeluiden ja koulukiusaamisen vastustamisesta jne. olisivat vain teeskentelyä suosion kalastelemiseksi.
Click to expand...

Tämä kyllä särähti korvaan ja pahasti. Itse tunnen urheilijoita mm. jääkiekko, paini, salibandy, yleisurheilu jne. (toiset kansallisella huipulla toiset kansainvälisellä). Sanoisin, että 98% on todella mukavaa porukka ja ovat ihan "normi" ihmisiä vaikka ovat urheilunsaralla menestyneet hyvin. Toki esim. perheellisen huippuurheilijan aikataulut hyvin pitkälti pyörii hänen tahtonsa/toiveiden mukaan. Tässä "itsekeskeisyys" korostuu...mut onko hän sen takia ärsyttävä, ei mielestäni ainakaan.

Minä en saa Makun haastatteluista positiivista kuvaa hänestä, sen myönnän. Vähillä meriiteillä luulee olevansa isompi stara kuin onkaan todellisuudesta ja vinkuu ja valittaa suht herkästi. Tuntuu, että jos asiat ei mene justiin kuten hän haluaa niin äkkäilee kuin pikkulapset (esim. salit vaihtuu, metsässä ei ollutkaan kivaa ku joutu käveleen jne). Mutta toivonko hänen tappiota? En todellakaan. Olen lajista riippumatta aina suomalaisen puolella. Olemme pieni maa joten pitäkäämme toistemme puolta :)

Mielestäni Makun vastakohta on Teemu Packalen. Todella symppis tyyppi jonka uskon pärjäävän paremmin vapaaottelu uralla kuin Maku (toki riippuu et jos tulee tappio seuraavassa ni voi tulla myös kenkää UFC:stä Packalenille). Mutta jokainen joka on seurannut vapaaottelua niin näkee, että Makulle on syötetty hieman kärjistyneesti sanottuna helpoimmat mahdolliset vastukset.
 
mulla laski selänteen kohdalla pahasti pisteet kun nosti itsensä jalustalle,että video on poistettava youtubesta ja sehän poistettiin ja maku sanoi mertarannan ohjelmassa että oli murtuneen peukalon jälkeen romahtanut ja lähtenyt järvelle soutamaan ilmeisesti aikonu hukuttautua, eka tappio kun tulee lähtee varmaan taas soutelemaan.
 
AndyS sanoi:
Joo itse tunnen siis lähinnä kamppailu-urheilijoita.
Click to expand...

Eräs kaverini on nyrkkeilyn Suomen mestari ja nykyään ottelee ammattilaisena mutta ei hän kyllä mitenkään hankala tapaus ole. 95% muista tuntemista kamppailulajien edustajista on ihan mukavia ja normaaleja kavereita ja joilla on myös jonkin verran menestystä niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Toki mukaan mahtuu muutama hankalaksi heittäytyvää tapausta mutta aika harvassa kuitenkin nämä kaverit.
Joku mainitsi että Lainekkin on ollut hankala niin joo niin on mutta eiköhän aika moni teini ole ollut hankala joten ei siinä mitään ihmeellistä ole.
Maku ei ole sittenkään pahemmin muuttunut vuosien varella vaikka näin luulin kun kaveri on pyörinyt sen verran enemmän muualla.
 
Makwanille kaikkea hyvää ja toivon hartaasti että menestyy. Nyt kun naama on lähes päivittäin esillä tv:ssä formaatissa jos toisessa niin toivon että tässä ei tapahdu ns. Jani Toivolaa, eli ihonväri ja tausta pätevöittää asiaan kuin asiaan.

Toivottavasti mies keskittyy oleelliseen eli treenaamiseen ja otteluihin.
 
Uskon minä että on olemassa mukavia urheilijoita. Mutta siitä että on olemassa hyviä urheiljoita, joilla ei ole ärsyttäviä piirteitä ei seuraa, etteikö olisi olemassa myös sellaisia, joilla on. En halua nyt kauhean tarkkaan kuvailla, kun henkilöt olisi helppo tunnistaa, mutta tässä muutamia esimerkkejä.

- Perfektionismi on tietysti se kaikkein yleisin kun puhutaan huippu-urheilijoista. Kaikki pitää olla just eikä melkein, jopa silloin kun asialla ei ole todellista merkitystä. Yleensä näillä henkilöillä on erinomainen tekniikka (ei hyväksy virheitä itseltään vaan korjaa ne) ja esimerkillinen harjoitteluasenne.

- Edelliseen jos yhdistetään vielä epänormaalin hyvä havaintokyky, niin alkaa aika nopeasti tehdä mieli sanoa "Anna jo olla!". Havaintokyvystä seuraa kuitenkin myös erinomainen ottelusilmä.

- Joillakin on sitten jo jonkinlaisia aspergerin piirteitä, eli keskittymisen taso vaihtelee. Asiaan joka kiinnostaa - eli tässä se urheilu - paneudutaan todella syvällisesti ja se täyttää koko elämänpiirin. Tällöin kehityskin on usein nopeaa. Ongelmana on että muut jopa sovitut asiat jäävät sitten helposti hoitamatta tai tehdään puolihuolimattomasti. Harjoittelun rajoittuminen esim. loukkaantumisen takia voi myös aiheuttaa sen että sitä ei tehdä sitten ollenkaan ja mielenkiinto voi kohdistua johonkin muuhun, pahimmillaan päihteisiin.

- Itsekeskeisyys. Ilman tiettyä itsekeskeisyyttä ja omien treenien ja pärjäämisen asettamista muiden ihmisten tarpeiden edelle ei voi edes pärjätä. Mutta joillakin tämä menee yli jopa ihan narsismin puolelle niin että voi johtaa sosiaalisiin ongelmiin, jotka haittaavat harjoittelua tai jopa estävät sen. Makwan tasapainottelee tämän asian kanssa ja tunnen selvästi pahempiakin tapauksia.

- Aggressiot ja väkivaltaisuus. Näitä ei onneksi ole omassa tuttavapiirissä. Mutta esimerkkinä vaikkapa Mike Tyson, joka tuskin olisi ollut huipulla ilman niitä ominaisuuksia, jotka saattoivat hänet vaikeuksiin.

Se että ihmisellä on joitain rasittavia piirteitä, ei myöskään yleensä tee hänestä täysin kelvotonta lurjusta. Miettikää parasta kaverianne tai puolisoanne. Ihan varmasti heissä on jokaisessa joku sellainen piirre, joka käy toisinaan hermoille. Mutta usein hyvät ominaisuudet kompensoivat näitä puutteita niin että henkilö on kokonaisuutena mukava.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom