Makwan Amirkhani

[Pawiaani]

On erittäin hienon uran tehnyt, hyvä määrä voittojakin tullut. Harmittaa vaan kun olisi voinut mennä paljon paremmin.

Juu rispektit todellakin Makulle. Harmittaa vaan, kun ongelma ollut osa-alueella joka on yksinkertainen ja tehtävissä oleva sektori. Ton kuntopuolen voi myös helposti testata ja mitata, sitå voidaan seurata ja ihan mustaa valkoisella on missä mennään ja missä oltu ihan vuosienkin tasolla. Käyrä ja käppyrää pukkaa tulostin pihalle ja niitä voi rauhassa rehellisesti katsella. Aerobisen valmennuksen voi myös helposti ulkoistaa ja itsensä siinä alistaa valmentajan valvonnan alle. Kaikki tää on toooodella helppoa ja täysin tehtävissä olevaa verrattuna jos puutteita itse ottelemisessa, ihan toinen juttu jos ongelma olisi ollut ettei osaa, pysty, kykene, uskalla otella tolla tasolla. Siks tää hiukkasen harmittaa. Voisiko jonkun tunnetun kuntovalkun treenattavaksi suostuminen pelastaa vieläkin uran? Oikein julkisena projektina, että UFC saisi hyvää tarinaa bisnekseensä ja Maku nousisi ainakin kunnon osalta infernaalisesti kuin fenix-lintu tuhkasta

 

[Tractuscorticispinalis]

Mahdollinen puhelu?


Shelby: "Makwan, my man, let's cut to the chase. Your last few fights were about as exciting as watching paint dry. And we're in the business of creating nail-biting, edge-of-your-seat moments that make the crowd go wild. I mean, come on, you were gassing out faster than a deflated balloon. We need fighters who can go the distance, not just one round."

Makwan: "I completely understand, Shelby. I let my nerves get the best of me and I couldn't keep up the pace. But I promise you, if you give me one more chance, I'll show you what I'm made of."

Shelby: "Alright, I'm willing to give you another shot. But we need to get you in shape, my friend. And I mean, like, top-notch, UFC-level shape. That means you're packing your bags and coming to the USA to train with the best coaches we have. No more messing around with amateur hour stuff."

Makwan: "I'm in, Shelby. I'll do whatever it takes to prove myself. Can I bring my family along?"

Shelby: "Of course, family is important. But let's focus on the task at hand first. You need to get in fighting shape, and fast. We'll have you going toe-to-toe with the best of the best in no time."

Makwan: "Thank you, Shelby. I won't let you down. Give me anyone, and I'll show them what I'm made of!"

 

[Sheepslayer666]

Mahdollinen puhelu?


Shelby: "Makwan, my man, let's cut to the chase. Your last few fights were about as exciting as watching paint dry. And we're in the business of creating nail-biting, edge-of-your-seat moments that make the crowd go wild. I mean, come on, you were gassing out faster than a deflated balloon. We need fighters who can go the distance, not just one round."

Makwan: "I completely understand, Shelby. I let my nerves get the best of me and I couldn't keep up the pace. But I promise you, if you give me one more chance, I'll show you what I'm made of."

Shelby: "Alright, I'm willing to give you another shot. But we need to get you in shape, my friend. And I mean, like, top-notch, UFC-level shape. That means you're packing your bags and coming to the USA to train with the best coaches we have. No more messing around with amateur hour stuff."

Makwan: "I'm in, Shelby. I'll do whatever it takes to prove myself. Can I bring my family along?"

Shelby: "Of course, family is important. But let's focus on the task at hand first. You need to get in fighting shape, and fast. We'll have you going toe-to-toe with the best of the best in no time."

Makwan: "Thank you, Shelby. I won't let you down. Give me anyone, and I'll show them what I'm made of!"

Ja kai se Shelby viel muistaa lisätä "i always knew you were meant to do so great things"

Ite en jaksa uskoa, että Makun UFC-ura tähän loppuu. On sille jo niin monta mahista siellä annettu, että tuskin tämänkään on liikaa. Kyllä se vielä 1-2 tappiota kärsii. Jos kenkää tulee, nii tason puolesta ainut iso KV organisaatio, missä maku voisi olla kilpialullinen ja mahdollisuus tienata muutakin, kuin taskurahaa on varmastikin Rizin. Uskon noissa arabimaissa olevan sen verta kova taso kauttaaltaan ja euroliigat taas KSW lukuunottamatta makselee hiluja ja siellä ei todellakaan riitä. Rizinissa keskikastin porukka taas on semmosella tasolla, että edes Cagessa ei nähä Kurhelan teuraana sen tasoisia.

 

[Reno^^]

Kauhean länkytyksen Makusta laitoin jo otteluketjuun joten en lähde ihmeitä ruotimaan. Jos Makulla riittää motivaatiota vielä koettaa elää huippu-urheilijan elämää niin minusta ehdottomasti kannattaisi lähteä kokeilemaan rundia PFL:n puolella. PFL ottaa innosta kirkuen melkein kaikki UFC-statuksen ottelijat ja maksaakin ihan mukiinmenevästi, lisäksi jos oikein pystyy venymään niin kauden voittaja saa MILJOONA DOLLARIA. En oikeastaan ymmärrä miksi useampikin ihan hyvä ottelija ei lähde tuota kokeilemaan vaan jauhaa nälkäpalkalla UFC:ssa samaa puuta vuodesta toiseen. En muista kuka höyhensarjan voitti viimeksi, mutta 155:sta miljoona dollaria pokkasi kauden päätteeksi Olivier Aubin-Mercier joka ei nyt paljon Makua parempaa uraa UFC:n puolella tehnyt. En käsitä yhtään miksei useampikin vaikka top15 ottelija vaan totea että pitäkää Reebok-rahanne, minä menen hakemaan miljoonan PFL:stä. Makun vanhoista vastustajista tosin Shane Burgoskin on siellä, joten ehkä pitäisi myös kehittyä vähän. En sano että miltsi olisi jotenkin todennäköinen, mutta olisihan siinä jo ainakin tavoitetta minkä luulisi motivoivan.

 

[Japi]

Kauhean länkytyksen Makusta laitoin jo otteluketjuun joten en lähde ihmeitä ruotimaan. Jos Makulla riittää motivaatiota vielä koettaa elää huippu-urheilijan elämää niin minusta ehdottomasti kannattaisi lähteä kokeilemaan rundia PFL:n puolella. PFL ottaa innosta kirkuen melkein kaikki UFC-statuksen ottelijat ja maksaakin ihan mukiinmenevästi, lisäksi jos oikein pystyy venymään niin kauden voittaja saa MILJOONA DOLLARIA. En oikeastaan ymmärrä miksi useampikin ihan hyvä ottelija ei lähde tuota kokeilemaan vaan jauhaa nälkäpalkalla UFC:ssa samaa puuta vuodesta toiseen. En muista kuka höyhensarjan voitti viimeksi, mutta 155:sta miljoona dollaria pokkasi kauden päätteeksi Olivier Aubin-Mercier joka ei nyt paljon Makua parempaa uraa UFC:n puolella tehnyt. En käsitä yhtään miksei useampikin vaikka top15 ottelija vaan totea että pitäkää Reebok-rahanne, minä menen hakemaan miljoonan PFL:stä. Makun vanhoista vastustajista tosin Shane Burgoskin on siellä, joten ehkä pitäisi myös kehittyä vähän. En sano että miltsi olisi jotenkin todennäköinen, mutta olisihan siinä jo ainakin tavoitetta minkä luulisi motivoivan.

Onko PFLssä UFCn kanssa samanlaiset lääkäripalvelut? Ja paljon siellä saa ne jotka eivät voita? En ole seurannut yhtään PFLlää, mutta tuo vertailu vain jostain kauden voittajan palkkiosta riipii, kun siellä varmaan aika moni jää ilman sitä miltsiä.

 

[Agustin]

Itse uskon Makwanin kunto-ongelmien tulevan pikemminkin peruskunnon puutteesta. Eli ei ole maltettu tehdä niitä tunnin tasavauhtisia pk-lenkkejä, jotka ovat todella tylsiä ja tuskin sopivat Makwanin mielenlaatuun kovinkaan hyvin. Etenkin kun peruskuntoa pitäisi jaksaa kehittää vuosien aikajänteellä.

Silloin ei auta vaikka nopeuskestävyys olisi piikattu kovalle tasolle. Erätauoilla ei palaudu ja hyytyminen alkaa tyypillisesti kun toista erää on mennyt noin minuutti. En tietenkään tunne Makwanin treenikuvioita, mutta oireet viittaavat tähän ja Makwanin tyyppisillä luonteilla on usein vaikeuksia motivoitua pk-harjoitteluun.

Näin se lienee. Mutta miten Maku on sitten pärjännyt painiurallaan tuolla kondiksellaan? Eri laji toki kyseessä, ja otteluaika taitaa olla 2x3min? Siltikin luulisi, että painiuralta olisi kertynyt maitohaponsietokykyä edes vähän enemmän kuin nyt on nähty. Onko Makun kondis vaan vapaaotteluun siirtymisen jälkeenkin täysin lukittunut siihen mitä se oli painiaikoina, että juuri sen 2x3min tai 1x5min jaksaa vääntää, ja sitten loppuu virrat.

On tuo piiputtaminen ensimmäisen erän jälkeen joka tapauksessa jo todella poikkeukksellista, ja siitä puhutaan jenkkisivustoillakin. Selkeästi asiaa ei myöskään uran aikana ole kunnolla tiedostettu, koska sen korjaaminen ei mitään tähtitiedettä ole.

 

[Alakoukku]

Painissa ei tuu osumia naamaan ja kroppaan. Nämä osumat vaikuttavat sen hetken kuntoon, etenkin jos ei ole tottunut ottamaan osumia vastaan. Vaparia ja grecoa ei voi oikein verrata keskenään kuntovaatimusten puolesta koska liikkuminen ja voimankäyttö on erilaista. Myös erien pituus ja se, että grecossa tulee taukoja vaikuttaa isosti. Toki molemmissa pitää olla hyvä peruskunto.

Ei pidä myöskään unohtaa esiintymisjännitystä. On eri asia mennä isojen valojen alle miljoonien silmien eteen vapaaottelemaan, kuin painia paikallisissa urheiluhalleissa tai edes otella kultsalla Cagessa. Itseäni aikoinaan jännitti kotisalini amatöörisäännöillä otettavat matsit niin paljon, että hävisin vastustajille joita olin selvästi parempi sparreissa. Riitti kun paikalla oli omat kaverit ja muutama kymmen muu katsoja. En tunne Makua luonteeltaan, mutta yleensä vähän isompiegoiset kaverit välittää aika paljon siitä mitä muut heistä ajattelevat. Jännitys -> adrenaliini -> maitohapot -> väsy.

Tämä pelkkää spekulaatioo Makun osalta, mutta voi osittain selittää tota aikaista piiputtamista.

Tunnen henk.koht vapaaottelijan joka oli täysin suvereeni amatööritasolla. Toimi myös sparrikaverina ammattilaisille, jotka valmistautuivat isoihin otteluihin. Tästä kaverista oli isot odotukset Suomen vaparimaailmassa, mutta taisi muistaakseni ottaa vain 3 ammattilaisottelua häviten jokaisen ja oli jokaisessa ottelussa vain varjo siitä mitä oli amatööriotteluissa.

 

[AndyS]

Eihän Makwan ole mikään suunnattoman menestynyt painija. Paras saavutus lienee miesten SM-hopea vuodelta 2010. Vapaaottelussa hän kilpailee paljon korkeammalla tasolla ja fysiikkavaatimuksetkin ovat korkeammat. Tuskin Makwan piiputtaisi vapaaottelun SM-kisoissa...

Paini on lisäksi luonteeltaan paljon anaerobisempi laji ja peruskunnon merkitys korostuu siinä otteluista palautumisessa, kun voi olla monta matsia samana päivänä.

 

[Phenomi]

Eihän Makwan ole mikään suunnattoman menestynyt painija. Paras saavutus lienee miesten SM-hopea vuodelta 2010. Vapaaottelussa hän kilpailee paljon korkeammalla tasolla ja fysiikkavaatimuksetkin ovat korkeammat. Tuskin Makwan piiputtaisi vapaaottelun SM-kisoissa...

Paini on lisäksi luonteeltaan paljon anaerobisempi laji ja peruskunnon merkitys korostuu siinä otteluista palautumisessa, kun voi olla monta matsia samana päivänä.

Tuossakin vielä lisäisin, että kyseessä on vapaapainin SM, joka on Suomessa tasoltaan jotain täysin muuta, kuin kreko.
Eli kuten sanoit, MMA:ssa kilpailullinen taso jolla Maku ottelee on huomattavasti kovempi, kuin mitä hänen painiurallaan oli.

 

[Overwhelm]

Kokonaisuudessa todella kova ura, mutta ehkäpä se viimeinen urheilijan "hulluus" mieheltä vähän puuttuu. Sellainen jopa hetkittäin tyhmään asti menevä tekeminen, jossa oksennellaan ja pyörtyillään jossain ihan järjettömissä treeneissä. Välillä kun kuuntelee jotain kestävyysurheilijoiden treenijuttuja, niin tulee fiilis, ettei se ole ihan ns. normaalin ihmisen hommaa ja kaikista ei siihen vain ole, vaikka tahtoakin olisi kovasti.

Tämä!

Suurimmalla osalla kilpaurheilijoista, lajiin ja lahjakkuuteen katsomatta, puuttuu juurikin se "hulluus" joka aivan terävimmän huipun saavuttamiseen vaaditaan. Mutta ilman sitäkin voi kavuta varsin korkealle ja olla arvostettu urheilija. Tai näin ainakin pitäisi olla.

Mikä erottaa Makun vaikka Perttu Hyvärisestä (hiihtäjä joka joka on aina jokaisessa arvokisassa mukana mutta ei koskaan lähelläkään kärkeä, paitsi jollain jämämatkoilla tyyliin viesti, parisprintti tmv.) on se, että kukaan ei vittuile Hyväriselle. Päinvastoin äijä paistattelee mediassa kisasta toiseen selityksillä ehkä jo seuraavassa kisassa pallilla. No tuskin on. Hyvärisellä on ikää 31v ja arvokisoja takana jo vuosikymmenen ajan. Mutta ammattilaisena voi hiihtää vaikka sijoitukset arvokisoissa olisi 30 huonommalla puolella.

Urheilijoita käsitellään kovin eri tavalla lajista riippuen. Jääkiekkoilijat saa varmaan pehmeimmän kohtelun. Jokainen SM liigaan asti yltävä on Jumalasta seuraava vaikka tosiasiassa liigaan yltää keskinkertaisellakin treenillä jos vaan on tarpeeksi lahjakas.

 

[wääntäjä]

Makulla ei ole mitään tekemistä kansainvälisen tason huippupainijan kanssa. Viimeisessä vapaapainin SM kisoissa hävisi 17 vuotiaalle pojalle. Tarkoittaen sitä, että maajoukkuetason painija on fysikaaltaan ihan jotain muuta, kuin kansallisen tason painija, kuten Maku. Varsinkin noissa sarjoissa. Ne rullaa Cooperin 3500. Maku ehkä 2800.
Ei ole tarkoitus dissata Suomen kaikkien aikojen parasta vapaaottelija, mutta näin se vaan on mitä fysiikkaan tulee. Yksin kertaistaen mikäli Maku olisi saanut Cooperin 3500 m niin ukko olisi ollut ihan eri tasolla. Tuo tämän hetkinen kunto ei vaan riitä.
No nyt jokainen valmentaja ymmärtää mitä vaatii nostaa se juoksukunto tonne tasolle.
Tarmo Uusivirta aikoinaan sanoi, että ikinä ei hän saanut kuntoaan riittävällä tasolle jos ei juossut paljon lenkkiä. Näin se vaan on.
Voi vaan kuvitella mihin Cooper tulokseen noi huiput juoksevat, kun äijät painaa viisi erää täysillä.

 

[Pawiaani]

Makulla ei ole mitään tekemistä huippupainijan kanssa. Viimeisessä vapaapainin SM kisoissa hävisi 17 vuotiaalle pojalle. Tarkoittaen sitä, että maajoukkuetason painija on fysikaaltaan ihan jotain muuta, kuin kansallisen tason painija, kuten Maku. Varsinkin noissa sarjoissa. Ne rullaa Cooperin 3500. Maku ehkä 2800.
Ei ole tarkoitus dissata Suomen kaikkien aikojen parasta ottelija, mutta näin se vaan on mitä fysiikkaan tulee. Yksi kertausta en mikäli Maku olisi saanut Cooperin 3500 m niin ukko olisi ollut ihan eri tasolla. Tuo tämän hetkinen kunto ei vaan riitä.
No nyt jokainen valmentaja ymmärtää mitä vaatii nostaa se juoksukunto tonne tasolle.
Tarmo Uusivirta aikoinaan sanoi, että ikinä ei hän saanut kuntoaan riittävällä tasolle jos ei juossut paljon lenkkiä. Näin se vaan on.
Voi vaan kuvitella mihin Cooper tulokseen noi huiput juoksevat, kun äijät painaa viisi erää täysillä.

Joo kyllä kansainvälisen tason krekon painijat on kunnon/fysiikan puolesta tosi rajulla tasolla ja on moni kansallisen tason ottelijakin, jää yleensä muusta kuin peruskunnosta kiinni menestys. En usko että siinä suhteessa jäävät yhtään jälkeen MMA huipuille, vaikka erityyppistä ottelu heillä onkin. Toi peruskunnon tinkimätön paahtaminen nuoresta alkaen on kova juttu. Se myös pitää miehen ns sorvin äärellä ja luo noin niinkuin henkisesti ja elämäntavallisesti sellasen pohjan ja perussävelen jonka päälle voidaan rakentaa muukin treeni. Saadaan kokonaisuus mihin ei muut elämän murheet pääse niin vaikuttamaan, ja mies pysyy asiassa. Tää olis hyvä ymmärtää. Siinä sivussa sitten myös luodaan kapasiteettia jossa happi kulkee ja maitohappoa siedetään ja palaudutaan sekä hetkellisesti että myös muusta treenistä jne. Perinteisessä olympiaurheilussa tää on ymmärretty, ja peruskauraa niille jotka lajissaan menestyy.

 

[Overwhelm]

Makulla ei ole mitään tekemistä kansainvälisen tason huippupainijan kanssa. Viimeisessä vapaapainin SM kisoissa hävisi 17 vuotiaalle pojalle. Tarkoittaen sitä, että maajoukkuetason painija on fysikaaltaan ihan jotain muuta, kuin kansallisen tason painija, kuten Maku. Varsinkin noissa sarjoissa. Ne rullaa Cooperin 3500. Maku ehkä 2800.
Ei ole tarkoitus dissata Suomen kaikkien aikojen parasta vapaaottelija, mutta näin se vaan on mitä fysiikkaan tulee. Yksin kertaistaen mikäli Maku olisi saanut Cooperin 3500 m niin ukko olisi ollut ihan eri tasolla. Tuo tämän hetkinen kunto ei vaan riitä.
No nyt jokainen valmentaja ymmärtää mitä vaatii nostaa se juoksukunto tonne tasolle.
Tarmo Uusivirta aikoinaan sanoi, että ikinä ei hän saanut kuntoaan riittävällä tasolle jos ei juossut paljon lenkkiä. Näin se vaan on.
Voi vaan kuvitella mihin Cooper tulokseen noi huiput juoksevat, kun äijät painaa viisi erää täysillä.

Kuulostaa kovalta cooperilta painijalle. Kreko-painijat ei kyllä juokse noin kovia tuloksia, ei ainakaan takasvuosina juosseet (jollei nyt jotain Ukkolaa lasketa), vai onko ajat muuttuneet?

 

[wääntäjä]

Kuulostaa kovalta cooperilta painijalle. Kreko-painijat ei kyllä juokse noin kovia tuloksia, ei ainakaan takasvuosina juosseet (jollei nyt jotain Ukkolaa lasketa), vai onko ajat muuttuneet?

Kyllä tuon painoiset painijat juoksevat noin 3500 Jos siis meinaa kestää sitä treeniä mitä kansainvälinen taso vaatii. Muistaakseni myös Tolppola juoksi 3500 ja Asikainen 3700 nyrkkeilijöiden puolelta.

 

[Da Hylje]

Samaa mieltä. Eiköhän nyt ole treenattu sen verran ammattimaisesti, kuin se kyseiselle urheilijalle sopii. Ei tarvitse enää neljättä vuotta selitellä, että ”kohta aloitetaan ammattimainen treeni”. Jos ammattimaisuus ei vuosi toisensa jälkeen kiinnosta, niin työnantaja on kyllä väärä ja kannattaa hakeutua muihin organisaatioihin neppailemaan.
Kyllä tässä nyt on se tilanne nähdäkseni käsillä, että miehen potentiaali on mitattu ulos jo muutama matsi sitten, eikä mitään kehitysaskelia kannata odotella. Hieno ura ja ylisuorittanut mielestäni monessa matsissa.

Lainaan itseäni 1,5 vuoden takaa. Uskoisin, että Makwan joutuu (on joutunut) tuhlaamaan enrgiansa monessa matsissa jo ekassa erässä, koska ei yksinkertaisesti ole ollut sillä tasoa taidollisesti ja ehkä myös fyysisesti kuin vastustajansa. Esimerkkinä jos vaikka sparraat itseäsi parempia vastaan, niin yksinkertaisesti väsähdät siinä vauhdissa, jos sparrivastus on sinua askeleen tai kaksi edellä taidollisesti. Vastustajan ei ole pakko vetää 110 lasissa, vaan pystyy säätämään tehonsa niin, että jaksaa erä toisensa jälkeen ja itse joudut käyttämään kaikki energiat siihen, ettei omissa kolise tai joudu lukkoon. Olet koko ajan myöhässä tai joudut tuhlaamaan voimasi siihen yhteen tai kahteen aseeseen (tässä tapauksessa etukoukku tai anakonda) jotka sulla on. Kamppailulajeissa joissa tulee osumia, tämä tilanne vielä korostuu ja niissä myös ottelutilanteen tuoma stressi nostaa sykettä entisestään ja maitohapot alkavat jyllätä. Tämä johtaa tilanteeseen, että ennen pitkää sitä yrittää vain selviytyä ja tekeminen on sitä myöden myös sen näköistä.

 

[Phenomi]

Lainaan itseäni 1,5 vuoden takaa. Uskoisin, että Makwan joutuu (on joutunut) tuhlaamaan enrgiansa monessa matsissa jo ekassa erässä, koska ei yksinkertaisesti ole ollut sillä tasoa taidollisesti ja ehkä myös fyysisesti kuin vastustajansa. Esimerkkinä jos vaikka sparraat itseäsi parempia vastaan, niin yksinkertaisesti väsähdät siinä vauhdissa, jos sparrivastus on sinua askeleen tai kaksi edellä taidollisesti. Vastustajan ei ole pakko vetää 110 lasissa, vaan pystyy säätämään tehonsa niin, että jaksaa erä toisensa jälkeen ja itse joudut käyttämään kaikki energiat siihen, ettei omissa kolise tai joudu lukkoon. Olet koko ajan myöhässä tai joudut tuhlaamaan voimasi siihen yhteen tai kahteen aseeseen (tässä tapauksessa etukoukku tai anakonda) jotka sulla on. Kamppailulajeissa joissa tulee osumia, tämä tilanne vielä korostuu ja niissä myös ottelutilanteen tuoma stressi nostaa sykettä entisestään ja maitohapot alkavat jyllätä. Tämä johtaa tilanteeseen, että ennen pitkää sitä yrittää vain selviytyä ja tekeminen on sitä myöden myös sen näköistä.

Olen monin paikoin samoilla linjoilla ja esim. tätä edeltävässä matsissa mielestäni kävi juuri näin (samaten kuin joissain muissakin otteluissa), että piti paikata taidollista eroa käyttämällä kohtuuttoman paljon energiaa.
Nyt tässä matsissa en kuitenkaan usko, että mistään tuollaisesta oli kyse ensimmäisessä erässä. Makwan otteli rennonnäköisesti, ei puristellut, eikä näyttänyt olevan oikeastaan missään selkeästi vastustajaansa jäljessä. Alasvientikin tuli poikkeuksellisen helposti ja sitten oltiinkin matossa päällä.

Voi olla toki, että Shoren toisen erän alussa antamat osumat sekoittivat Makun pään ja tämä imi mehut. Ensimmäisessä erässä en nähnyt kuitenkaan mitään sellaista, joka selittäisi nopeaa väsymystä, edes HW-ukoilla, näistä pienemmistä puhumattakaan.

 

[mma31]

Kyllä tuon painoiset painijat juoksevat noin 3500 Jos siis meinaa kestää sitä treeniä mitä kansainvälinen taso vaatii. Muistaakseni myös Tolppola juoksi 3500 ja Asikainen 3700 nyrkkeilijöiden puolelta.

Ja Kuivanen ja Niinimäki oli sellaisia elämäntapaurheilijoita että ei tarvitse arvuutella, alkoiko cooper tulos kolmosella.

Siitä huolimatta Maku oli se joka niitti UFC häkissä menestystä.

 

[wääntäjä]

Ja Kuivanen ja Niinimäki oli sellaisia elämäntapaurheilijoita että ei tarvitse arvuutella, alkoiko cooper tulos kolmosella.

Siitä huolimatta Maku oli se joka niitti UFC häkissä menestystä.

Niinpä.

 

[Reno^^]

Tuo ns "kireys" väsyttää usein ottelijoita, etenkin voimalla pusertavilla lihaskimpuilla tätä esiintyy ufc-tasollakin. Makwanin otteista minusta puuttuu se tietty rentous silloinkin kun Maku koettaa näyttää olevansa mahdollisimman rento. Luulen että treeneissä Maku saattaa oikeasti jaksaakin painaa paremmin kun ei tarvitse jännittää tuleeko vastustajalta oikeasti dunkkuun. Sparreissa tarkoitus on kuitenkin mm. koettaa simuloida ottelutilanteita tulevaa vastustajaa ajatellen, veikkaan että Makun tapauksessa siellä häkissä kohdataan melkein poikkeuksetta paljon vaikeampi vastustaja kuin treeneissä, joka johtaa usein sitten liian aikaiseen adrenaliinin dumppaamiseen kun vastustajan kontrolli vaatiikin suuurempaa vääntämistä kuin treeneissä.

Uskon yhä että vapaaottelijalle tuo oma sali on myös kehitystä haittaava tekijä, ainakin mikäli siellä ei ole valmennusta ja sparriseuraa jotka ottavat luulot pois silloin kun tarvetta sille olisi. Kaikki muut mieleen tulevat ottelijat jotka treenaavat vähintään osittain omalla salillaan ovat myös aika paljon osaavampia ja valmentavat samalla toisia tasokkaita ottelijoita. Mitä enemmän sitä päättää omasta treenistään ja valmennuksestaan, sitä helpommin sitä tulee valittua vähän helpompi reitti ja piru on usein yksityiskohdissa.

Tässä havainnollistava video siitä miten itse asiaa olisin lähtenyt asiantuntijana korjaamaan:

 

[wer12]

Kyllä tuon painoiset painijat juoksevat noin 3500 Jos siis meinaa kestää sitä treeniä mitä kansainvälinen taso vaatii. Muistaakseni myös Tolppola juoksi 3500 ja Asikainen 3700 nyrkkeilijöiden puolelta.

Itse juoksin otteluaikoinani 3200 ja mielestäni olin huonossa kunnossa, kondis loppuikin välillä matseissa.
Jälkeenpäin ajateltuna peruskuntoon olis pitäny satsata.
Pidemmät lenkit aina tuottaneet vaikeuksia, lyhyet pystyi vetämään lujaa.
Jotenkin vaikea ajatella että ammattiurheilijalla heikompi cooper, toisaalta eipä se kaikkea kerro.