Mahavaivaisen uudelleenkouluttautuminen?

[rakdna]

Ensiksi, en aivan satavarma ollut mihinkä alueelle tämän laitan, mutta viisaammaat uudelleensijoittakaa jos tarve vaatii.

Eli, olen 26 vuotias sälli jolla on chronintauti epäily vireillään. Mahan toiminta rajoittaa nykyistä duunia todella paljon, joka sinällään vaan stressaa ja pahentaa vain suolistovaivoja entisestään. Työ on asiakastyötä ja asiakastilanteista poistuminen ei ole mahdotonta, mutta erittäin paheksuttavaa, varsinkin kun joudun käymään nykyisin noin. 4-6 kertaa päivässä vessassa.

Olenkin ajatellut että minähän en rupea tästä stressiä ottamaan ja kouluttaudun samantien johonkin täysin toiseen ammattiin. Paras vaihtoehtohan olisi vain tehdä sinut vaivan kanssa ja jatkaa nykyistä ammattia, mutta koen sen erittäin häiritsevänä tekijänä. Mitään ongelmaa ei siis ole, jos koko pulju ei kaadu sen takia jos joudun päivän aikana muutaman kerran pskalla käymäänkin.

Olisinkin kysynyt, löytyykö täältä muita mahavammaisia jotka nauttivat työstään ja pystyvät sitä oireista huolimatta tekemään? Olen miettinyt josko lähtisin opiskelemaan sähköasentajaksi, toisaalta taas en löytänyt aivan kauheasti tietoja sähköasentajien paskantamis mahdollisuuksista. Sinällään huvittava ongelma, mutta oikeasti siitä on vuosien aikana tullut jo elämää rajoittava tekijä, kun joutuu aina miettimään että "pääseeköhän tuolla paikassa vessaan." Joku metsurin ammatti olisi varmasti aivan omiaan, mutta toisaalta metsurin tehtävät ei niinkään kiinnosta. Maha kyllä varmaan tykkäisi stressittömästä luonnosta, joten ei sekään nyt ole kiveen nakuteltu että joskus vaikka olisinkin mehtäläinen, koska hyvin pitkälti ajattelin pysyä mahdollisimman pitkään työelämässä kiinni ja nykyisessä ammatissa mahan takia en näe sitä tapahtuvan.

 

[naksu]

Kuulostaa silta, etta tyo joka on paaosin ajattelua olisi paras. Niita tyoasioitahan voi pohtia vaikka paskalla, mutta piuhaa on siella vaikea vetaa tai puuta sahata. Eli hommat, jossa duunit on paaosin vaikka raporttien kirjoittelua vahilla asiakaskontakteilla. Eras duuni on esim. IT-osaaja, joka paaosin hoitaa palvelinten yllapitoa. Duuni ei tosin ole stressitonta silloin kun asiat ovat viturallaan.

 

[pezku^]

Olisinkin kysynyt, löytyykö täältä muita mahavammaisia jotka nauttivat työstään ja pystyvät sitä oireista huolimatta tekemään? Olen miettinyt josko lähtisin opiskelemaan sähköasentajaksi, toisaalta taas en löytänyt aivan kauheasti tietoja sähköasentajien paskantamis mahdollisuuksista. Sinällään huvittava ongelma, mutta oikeasti siitä on vuosien aikana tullut jo elämää rajoittava tekijä, kun joutuu aina miettimään että "pääseeköhän tuolla paikassa vessaan." Joku metsurin ammatti olisi varmasti aivan omiaan, mutta toisaalta metsurin tehtävät ei niinkään kiinnosta. Maha kyllä varmaan tykkäisi stressittömästä luonnosta, joten ei sekään nyt ole kiveen nakuteltu että joskus vaikka olisinkin mehtäläinen, koska hyvin pitkälti ajattelin pysyä mahdollisimman pitkään työelämässä kiinni ja nykyisessä ammatissa mahan takia en näe sitä tapahtuvan.

Jos tarkoitus on ammatinvalinnalla elämää taudin kanssa helpottaa, niin älä missään nimessä lähde sähkömieheksi opiskelemaan. Ammatissa itsessään ei ole mitään vikaa, mutta rakennustyömailla et kyllä välttämättä pääse mitenkään käymään vessassa muuten kuin ulostamalla jonnekin pusikkoon. Isoilla työmailla on vessat, mutta esim. pientalotyömailla ei ole niistä tietoakaan. Tuo vaihtoehto metsurintyöstäkään ei kuulosta kovin hyvältä muuten kuin siinä tapauksessa, jos tykkää sa-int-henkisestä tarpeidenteosta. Suosittelisin siis jonkinlaista toimistotyötä, jos haluaisi vaivan kanssa päästä helpolla.

 

[rakdna]

Juuri tuommoista duunia olen miettinytkin. Tietokoneella olen koko ikäni kyyhöttänyt, mutta en vain aikoinaan älynnyt lähteä opiskelemaan IT alaa. Nyt sitten jos pitäisi esim. AMK pääsykokeisiin lähteä, voisi mennä sormi persijeen kun ei ole enää minkäänlaista peruskäsitystä matematiikasta tai kemiasta. Tainno, matikassa nyt menee jakokulmat ja semmoiset, mutta kemian olen jo unohtanut aivan tyystin.

Ja tietääkseni juuri fysiikkaa, kemiaa ja matematiikkaa niissä kysellään. Toisaalta, eihän se nyt mahdottumuuskaan varmaan ole jos rupeaisin vain opiskelemaan omatoimisesti näitä. Tai jos tuurilla saisi vastaavia hommia vaikkapa työharjottelun kautta, niin näkisi vähän minkälaista se käytännössä olis.

 

[proileri]

Joo eiköhän se oo paras konttorihomma mihin ei kauheana sisälly asiakaspalvelua tai muuta missä pitää ihmisten kanssa kököttää. Muistelen että säännösten mukaan periaatteessa firmanki pitäisi vähän huomioida sun terveydentilaa ja pitäisi olla mahdollista keskustella että löytyisikö firman sisältä soveltuvaa toimistohommaa jos sulla on terveydellisiä rajoituksia ilmaantunut. Yksi mahollisuus olisi järjestellä koulutus uuteen työtehtävään esim. oppisopimuksella tai iltaopintoina, jos haluat pysyä saman firman leivissä.

IT olisi aika hyvä ala, ei se AMK-pääsykoe mikään vaikea ole jos pari ekaa kurssia pänttää lukion matematiikkaa/fysiikkaa/kemiaa. Itsekin pääsin aikoinaan huonolla matematiikan ja fysiikan taidolla suht suositulle AMK:n tekniikan linjalle opiskelemaan. Siinä kokeessa o myös jotain luetunymmärtämistä ja muuta suht heleppoa. AMKista löytyy kans liiketaloutta ja muuta missä voisi olla mahollista päästä tehtäviin missä ei ole aspahommia.

 

[MHK]

Jos luonnosta diggailet niin joku kartoittajan (maanmittaajan) homma ois omiaan tuohon. Metsässä kyllä on helppo kakkia omaan tahtiin, ei se siellä mikään kynnyskysymys ole onko vessaa eli ei.

 

[rakdna]

Koska en ole lukiota käynyt edes, niin matematiikan, fyysikan ja kemian opettelu täytyisi aloittaa melkeinpä yläasteen jutuista. Mitenkä paljon se aikaa vie, en tiedä. Uskosin että matikan opiskelun voisin melkein aloittaa suoraan lukiotasolta, mitä nyt olen noita lukion matematiikan tehtäviä netistä katsellut. Mutta fysiikka ja varsinkin kemia menee pakosti peruskoulutasolle. Ikävää sinänsä, koska IT ala olisi mielestäni se kaikista sopivin ja kiinnostavin.

 

[foresrun]

Metsuri. Housut kinttuihin ja korpi raikaa!

 

[dovera]

Ei mulla muuta, mutta minusta on ihan normaalia, että ihminen käy päivän aikana 4-6 kertaa vessassa. En ole koskaan ajatellut, että se vaatisi uudelleenkouluttautumista.

 

[rakdna]

Vaatinee hieman selvennystä. Käyn siis hyvänä päivänä 4-6 kertaa paskalla. Ei tämä minun mielestä normaalia ole. En varsinaisesti ole koskaan edes laskenut kuinka monesti päivässä joutuu paskalla istumaan, mutta lupaan että enemmän kuin normaalit ihmiset kusee päivässä.

 

[rakdna]

Ja silloin kun joutuu vessaan lähtemään, niin työt on pakko jättää kesken. Olen ensihoitaja, ymmärrätte varmaan minkä takia nykyisessä ammatissa voi olla paikkapaikoin hieman hankala tulla toimeen.

 

[saarnamies]

Ja silloin kun joutuu vessaan lähtemään, niin työt on pakko jättää kesken. Olen ensihoitaja, ymmärrätte varmaan minkä takia nykyisessä ammatissa voi olla paikkapaikoin hieman hankala tulla toimeen.

Täältä mahavaivaisen vaivaiset kommentit:

Lopeta itsesi kiusaaminen. Meistä kukaan ei ole täydellinen, vaan kaikkien meidän pitää pystyä antamaan itsellemme anteeksi ja hyväksymään itsemme sellaisena kuin olemme.
Meille kaikille on annettu jokin taakka kannettavaksemme. Meillä se näyttää olevan mahatauti. Se rajoittaa elämää, se tuo tuskaa ja murhetta, mutta myös paljon hauskoja sattumuksia ja sellaista elämänkokemusta, jota voi jakaa vaikkapa näin netissä.
Silti olemme tällaisia kuin olemme, emmekä voi itse itseämme muuttaa. On siis parempi hyväksyä maailma, niin kuin se on, eikä ottaa stressiä siitä mille ei voi mitään.
Tulet paljon onnellisemmaksi hyväksymällä oman vajavaisuutesi. Samalla myös poistat stressiä.
Stressistä lisää alla.
Mutta vielä sellainen pikainen kommentti, että asiat on aina osattava laittaa oikeaan tärkeysjärjestykseen.
Suurin onnellisuuden aiheuttaja elämässämme ei ole työ, tai raha, ei terveys eikä kilpailu siitä kuka on työpaikallaan paras ja täydellisin.
Onnellisuus tulee muiden auttamisesta, muiden elämän helpottamisesta, muista ihmisistä. Se tulee kanssakäymisestä, itsensä toteuttamisesta yms.
Ole onnellinen siitä, että sinulla on vessa jossa käydä, puhdas juokseva vesi jolla pestä kädet ja lämmin paikka työskennellä.
Harvalla maailman seitsemästä miljardista ihmisistä on nämä kaikki.
Edes kaikilla suomalaisilla ei ole näitä kaikkia.

Minulla stressi on pahin oireiden aiheuttaja. Pienensin stressin määrää tietoisesti työpaikan vaihdoksella (3v sitten) ja nykyään pärjään jo käytännössä loistavasti vaivani kanssa. Oman kokemukseni kautta suosittelen siis ensimmäisenä vähentämään stressin määrää. Jos siis uskot, että uudelleen kouluttautuminen tulee vähentämään stressiä, niin tee niin, mutta se on pitkä tie. Tärkeintä on kuitenkin oma hyvinvointi ja sen eteen pitää uskaltaa nähdä vaivaa ja muuttaa omaa elämäänsä.

Itselläni se tarkoitti tulonmenetyksiä, urakehityksen heikentämistä yms muuta kivaa.
Mutta nyt se taas vuosien taistelujen jälkeen palkitsee: nykyään mm. oman kehon tuntemisen avulla kestän jopa talonrakentamisen.
Rakennan hitaasti ja rauhallisesti, aina omaa kehoani kuunnellen.

Stressin vähentämisellä on paljon paljon suurempi merkitys kuin lääkityksellä.
Jopa lääkärini totesi, että usein stressi on suurempi tekijä kuin lääkitys samaa vaivaa sairastaiden kohdalla.
Itsellän on siis cronin ja koliitin yhteisvälimuototauti, eli molemmat suolet ovat ns. paskana.

Lohdukkseeksi myös tähän väliin voin sanoa, että kymmenen vuoden ripulin jälkeen keho on tottunut jo siihenkin. Eli usko tai älä, mutta tiukan paikan tullen paskalla ei ole pakko enää käydä niin tieästi. Keho oppii uskomattomia asioita. Silti olen siistissä sisätyössä, jossa vessa on aina max 5m työhuoneeni ovelta
Ja aion vastakin pysyä ressittömässä kivassa pienessä sisäduunissa, enkä haaveile urakehityksestä enkä suuremmasta vastuualueesta.
Olen mieluummin köyhä ja kivuton, kuin rikas ja kipeä.

Terveitä meistä ei tule koskaan, mutta elämä on ihanaa, vaikka se aina niin täydellistä olekaan.
Tänäänkin kävin paskalla kolme kertaa, ennenkuin edes lähdin töihin.
Paskalla käyminen on kivaa. Nykyään kun on kato noi älyluurit, niin saa senkin ajan kulutettua paikassa kuin paikassa hyödyksi.
Lisäksi kotiin suosittelen kattavaa kirjastoa siihen pöntön viereen.

Tsemiä! kyllä se siitä.
Mutta huolehdi ensimmäisenä asenne kuntoon, eli hyväksy itsesi. Sitten stressi pois kaikin mahdollisin keinoin. Tässä auttaa mm. se, että kerrot työkavereille ja asiakkaille, että miksi käyt vessassa jatkuvasti. Itse olen huomannut, että kun tunnustan itse oman vajavaisuuteni, niin muutkin uskaltavat olla lähelläni avoimemmin ja rennommin.
Kolmantena vaiheena voi vasta miettiä uutta koulutusta, ja koodareitahan ei koskaan ole liikaa

 

[rakdna]

Kiitos viestistä. Olen jo tässä vuosien aikana käynyt tuota "hyväksymis prosessia" läpi. Aluksi oli vaikea olla tietysti duunissakin kun hävetti koko ajan käydä vessassa. Nykyään siis olen ihan suht. sinut asian kanssa, ja avoimesti olen asiasta kertonutkin työkavereille jne.

Vaiva on kuitenkin vain pahentunut, osaksi sen takia että vessassa käynnin mahdollisuus on aina hyvin rajoittunut, jolloinka maha tottakai heti reagoi tähän -> stressaa entisestään ja kierre on valmis. Mitään en tälle voi tässä työssä. Stressikierre on valmis, enkä enää jaksa olla stressaantunut mahan takia. En tavoittele mainetta ja mammonaa, tavoittelen vain omaa hyvinvointia aivan alusta lähtien.

Hieman sekavia ajatuksia alkaa olla, kun en aivan tiedä mitenkä tästä eteenpäin jatkaa. Kiitos kuitenkin erittäin hyvästä viestistä.

 

[proileri]

Koska en ole lukiota käynyt edes, niin matematiikan, fyysikan ja kemian opettelu täytyisi aloittaa melkeinpä yläasteen jutuista. Mitenkä paljon se aikaa vie, en tiedä. Uskosin että matikan opiskelun voisin melkein aloittaa suoraan lukiotasolta, mitä nyt olen noita lukion matematiikan tehtäviä netistä katsellut. Mutta fysiikka ja varsinkin kemia menee pakosti peruskoulutasolle. Ikävää sinänsä, koska IT ala olisi mielestäni se kaikista sopivin ja kiinnostavin.

Myös tradenomipuolella on IT-linja, nimenomaan tietojenkäsittelyä eli koodausta jne eikä tietotekniikkaa. Siellä lie vielä vähemmän kysellään mitään matemaattisia pääsykokeissa. Katsoppa samalla yliopiston tietojenkäsittelytieteen pääsykokeet samalla, muistaakseni niissä oli sama juttu.

Joka tapauksessa, AMK-insinöörilinjalla taisi olla kokeessa pääpaino lukion parin ensimmäisen fysiikan kurssin matskussa, ja tehtävät hyvin perusmallisia. Jos meikäläisen surkealla matematiikan ja fysiikan taidoilla o saanu niistä viksut pisteet ni ei ole muillakaan yhtään päätä omaavalla vaikeaa :D

 

[rakdna]

Proileri, niin mutta jos pääsykoe jo todennäkösesti tuottaa vaikeuksia, niin minkälaistahan mahtaa opiskelu olla? Kun käsittääkseni AMK:ssakin käydää hyvällä tahdilla kaikki jutut.

 

[Max]

Täälläkin pahasti jokin vialla massun kanssa, diagnoosia ei vielä ole eikä keliakiasta kaiketi kysymys verikokeen perusteella. Vessassa joutuisi ramppaamaan useamman kerran päivässä samoissa merkeissä terveydenhoitoalan työharjoittelussa työpäivän aikana siis. Alanvaihto ei oo vielä ollu mielessä, nykyinen homma on sen verran mieleen mutta asia vaivaa ja pahentaa tilannetta. Stressin vaikutus on kyllä valtava..

 

[ojr]

Olen ensihoitaja, ymmärrätte varmaan minkä takia nykyisessä ammatissa voi olla paikkapaikoin hieman hankala tulla toimeen.

Meet duuniin johonkin, missä keikkamäärä pyörii siinä 1-3 kyytiä/vko :D

En tiedä mikä koulupohja sulla on, mutta hoitoalalla on tällä hetkellä aika vahvasti työntekijän markkinat ja kuten varmaan tiedät, tuo AMK-ensihoitajan tutkinto antaa mahdollisuudet toimia myös sairaanhoitajana, joka sitten avaa ovia työpaikkoihin, joissa Crohnin taudin kanssa on helpompi olla.

 

[Heikkiponi]

Oli aivan pakko ihan tätä varten rekisteröityä.

Elä nyt ihminen herranjumala apua täältä etsi toinen paikka mistä EI kannata etsiä on CrohnjaColitis yhdistyksen foorumi jossa chättäilee pääasiassa ne jotka valitsevat sairastamisen harrastuksekseen tai
ne jotka on oikeesti niin huonossa kunnossa, että se on ainoo henkireikä.

Oon 25 ja itselläni oli aivan samat ongelmat pari vuotta sitten. Oon 184cm pitkä ja paino tippui pikkuhiljaa kymmenisen kiloa 60:neen. Monet lääkärit neuvoo vaan elämään asian kanssa vaikuttamalla urasuunnitelmiin jne.
Mäkin olin jo pikkuhiljaa huuli väpättäen hyväksymässä terveydentilani osana loppuelämää. Toisaalta pohjimmiltaan tiesin koko ajan, että ei vitussa. Nykyään painan reilut 75kg ja ei ees paskata jos ei juo kaljaa.

Muutin Espoosta Helsinkiin ja pääsin hoitoon Meilahteen sairauden vaikeuden takia. Eri lääkitysten jälkeen päädyttiin loppujen lopuks leikkaukseen jonka jälkeen alkoi helpottaa.
Käännekohta oli siis, että hoitavaksi lääkäriksi sattui henkilö/henkilöitä joita oikeesti kiinnosti saada mut kuntoon ja joku joka otti tosissaan kivut eikä vaan tentannu et monta kertaa käyn paskalla päivässä.
Mulla suurimmat ongelmat tuli suunnattomasta kivusta ei niinkään tarpeesta. Paranemisprosessi oli kuitenkin reilu vuoden kestävä helvetti, mutta nyt oon paremmassa kunnossa kuin ikinä.

Kannattaa antaa paranemiselle oma aikansa, koska se maksaa ittesä takaisin myöhemmin parempana elämänlaatuna. Ei siitä tuu ku suru puseroon jos joutuu päivästä toiseen toteamaan
ettei kykene suoriutumaan arjesta ja vielä kun on parikymppinen niin pitäis vissiin olla parhaimmillaan. Mä opiskelin ja tein just sen verran ku huvitti enkä yhtään enempää.

Toi stressin vaikutus asiaan on kans niin yksilöllistä et ei se kyllä mikään lopullinen ratkasu oo tai vitustako sitä tietää kannattaahan sitä koittaa meditoida ittesä seesteiseks jos uskoo sen auttavan.
Mä uskon kuitenki enempi länsimaiseen lääketieteeseen. Solunsalpaajia suuhun ja puukkoa kylkeen ni kyllä se siitä.

 

[wildindian]

Proileri, niin mutta jos pääsykoe jo todennäkösesti tuottaa vaikeuksia, niin minkälaistahan mahtaa opiskelu olla? Kun käsittääkseni AMK:ssakin käydää hyvällä tahdilla kaikki jutut.

Älä pelkää, AMK:ssa pärjää normi järjellä varustettu jamppa vallan mainiosti, koulutaustasta riippumatta. Se vaatii sen että käyt tunneilla ja olet valmis näkemään vaivaa, itsekseen se ei kuitenkaan tapahdu. AMK:ssa lähdetään ihan perusteista ja kaikki käydään kyllä läpi. Toki alussa on apua jos osaa jotain jo valmiiksi, mutta jo tokana opiskeluvuonna alkaa olla opiskelun kannalta merkityksetöntä, mitä olet aikaisemmin opiskellut. Nimimerkillä datanomista sähköinsinööriksi.

 

[rakdna]

Kiitos, kiitos, kaikista erittäin fiksuista vastauksista.

Heikkiponi: Juu, olen sattumoisin lukenut noita Chronpotilaiden elämää ja itselläni ei ole todellakaan tarkoitus tehdä tästä sen suurempaa numeroa, kun omat vaivat ei vaadi edes leikkauksia ainakaan lähi vuosina. Kipuja siis hyvin vähän, enemmänkin vain sitä paskalla istumisen tarvetta. Töissä vieläkin käyn ja pompin aina vessassa milloin missäkin. Autossa kulkee aina vakiona mukana varahousutkin jos joskus käy ns. paskasesti.
Stressi ainakin itellä vaikuttaa ihan selvästi mahan toimintaan. Mitä enemmän tätä asiaa vatvoo, sitä vaikeampaa on esim. aamuisin lähteä töihin, kun tuntuu että paskalta et pääse lähtemään koskaan ajoissa ja sitten onkin kiire töihin.

Uudelleen koulutustakaan en ole kyllä sulkemassa pois, sen verran aidosti kokopäivänörtin työt kiinnostaa, että sitäkin täytyy hieman katsastella.

Vielä kerran kiitos.