Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

No niin, päättäkääs jo uskovaiset:
kun mä kuolen niin "katoanko" mä vai pistetäänkö mut helvettiin?
 
Miten käy?

R
aamattuun uskovana sieltä löytyy vastaus: ihminen, joka on uskonut Jeesukseen pelastajanaan menee taivaaseen, ihminen joka on torjunut Jeesukseen, menee helvettiin. Simple.

Mä olen kokenut, et uskoontulo oli mulle tosi huippu juttu. 16-v. tulin uskoon. Elämä muuttunu positiivisesti. Kuntosali ja kehoilu on myös tärkeitä ja olen tykännyt lukea pakkista. Uskoviakin bodareita löytyy mm. Lee Haney, Ilkka Salovaara ja Tauno Jurvelin.
 
demoni sanoi:
No niin, päättäkääs jo uskovaiset:
kun mä kuolen niin "katoanko" mä vai pistetäänkö mut helvettiin?

Tuohon ei kukaan osaa vastata. Itse uskon tai ainakin etsin, mutta toivon silti "katoavani" kuollessani. Ikuisuus mitä tahansa on minun helvettini.

Edit: En siis ole kristitty.
 
yadah sanoi:
Raamattuun uskovana sieltä löytyy vastaus.

Lue "sinun henkilökohtainen versiosi tulkita raamattua" -uskovana...

Ja näitä uskomuksia ladellaan absoluuttisina totuuksina.
Yrittäkää nyt vähän kasvaa, aikuiset ihmiset :rolleyes:
 
Niin aika simppelisti: Markus 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu: mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Tottakai jokainen omasta näkövinkkelistään tulkitsee asioita. Mut miten kristikunta yleisesti asian näkee: usko Jeesukseen pelastajanasi, niin hyvin käy loppupelissä.
 
Kukaan edelläolevista ei perustellut, että miksi pitäisi uskoa juuri KRISTINUSKOON, eikä esimerkiksi Islamiin tai Buddhismiin. En kyllä edes olettanut, että kukaan osaisi sitä muuten perustella kuin sanomalla "se on kivaa", "usko Jeesukseen niin pelastut" jne. Jotku ihmiset saa paljon voimia uskomalla johonkin ylempään voimaan kun on vaikeaa, eli USKO sinänsä ei ole paha asia. Uskonnot sen sijaan on niin useasti verhoiltu esim. poliittisia tarkoitusperiä palvelemaan, että niistä jää aika huono maku suuhun kun tutkii maailmanhistoriaa tai nykyistä maailmanpolitiikkaa.
 
tänään aamulla katoin erään dokumentin jossa puhuttiin uskonnoista ja niihin liittyvistä näyistä jne.Uskoni siihen ettei jumalaa tai mitään maallista suurempaa voimaa ole olemassa,vankistui.Dokkarissa kerrottiin kuinka jo evoluution alusta asti ihmiselle on muodostunut aivoihin lohko joka toimii ns "antennina" joka vastaanottaa uskon jumalaan.olemme siis varhaisessa vaiheessa hakeneet turvaa ja vastausta eri kysymyksiin joltain suuremmalta voimalta.tuli ilmi että jopa joku uskonto oli syntynyt epilepsiaa sairastavan naisen takia..ja mitä näihin näkyihin tulee..niin väitettiin että suuri osa yliluonnollisista tapahtumista ynnä muista haamuilmiöistä saamme syyttää erilaisia sähkömagneetti kenttiä jotka ärsyttävät ohimolohkojamme.tämän he perustelivat ihan kokeiden kanssa.

esimerkiksi eräs tyttö jota pidettiin lähinnä hulluna koska ei uskaltanut yö/pimeän aikaan mennä omaan huoneeseensa ja poti nukahtamisvaikeuksista koska luuli jonkin pahan hengen vierailevan hänen huoneessaan..eli tyypillinen tunne jonka jokainen meistä joskus on tuntenut,eli jokin vaanii meitä..tämän viisaat tohtorit ratkaisivat siten, että havaitsivat laitteillaan tytön yöpöydän päältä kelloradion joka lähetti erityisen korkean sähkömagneettikentän..tämän poistettuaan katosi myös tytön ongelma.

EDIT:lainatakseni erään tiedemiehen sanoja haluaisin todeta että uskonto on vain tyytymistä tiedottomuuteen...itse olen sen verran utelias tyyppi että haluan ottaa asioista selvää ja ymmärtää..
 
Hape sanoi:
EDIT:lainatakseni erään tiedemiehen sanoja haluaisin todeta että uskonto on vain tyytymistä tiedottomuuteen...itse olen sen verran utelias tyyppi että haluan ottaa asioista selvää ja ymmärtää..

Toi on ihan fiksua. Yleensä sanotaan vaan, että "God works in mysterious ways." Tai sitten "tutkimattomia ovat Jumalan tiet" tms...

Osaltaan mun uskontokriittisyyteen vaikuttaa myös tää: Lähistöllä asui ennen (leipä)pappi, äijä mm. sahas sirkkelillä käteensä pitkänäperjantaina, kun teki kännissä jotain puutöitä autotallissa. Toisella kerralla kiroili ja huusi avukseen sielun vihollista kaikilla mahdollisilla nimillä, kun peitteli jotain rakennelmaa talon katolla vesisateessa. Nyttemmin oon kuullu ja nähny äijän mm. suomalaisessa tv-sarjassa pappina ja radiohaastattelussa se on kertonut jotain uskonnon tärkeydestä, syvyydestä, pappina olon autuudesta jne. Vähän vaikea uskoa, edellä mainittujen tapausten valossa :)
 
Olen jossain määrin samaa mieltä siitä, että uskonto on tyytymistä siihen, ettei kaikkia asioita voi ymmärtää. Tämän Kierkegaardilaisen asenteen kohde on kuitenkin hyvä paikallistaa. Se, että ihminen uskoo, ettei Jumalan olemassaoloa voi pysyvästi kieltää, tai että esim. teoria maailman synnystä ei ole täysin aukoton, ei tarkoita kuitenkaan älyllistä itsemurhaa. Myöskin uskovan käsitys siitä, että on olemassa häntä korkeampi voima, joka vaikuttaa maailmassa, ei johda välttämättä fatalistiseen velttoiluun.
Antzun kommentti naapurin papista hieman kummastuttaa/huvittaa minua. Nimittäin jos oikein tulkitsin, on Antzun kummastelun takana papin käytöstä kohtaan käsitys siitä, että papit olisivat jotenkin muita ihmisiä "pyhempiä", tai moraalisesti vahvempia. Minun mielestä papin pitkäperjantain kännitumpeloinnit eivät mitenkään eksklusiivisesti sulje pois sitä, että pappi kokee uskonnon tärkeäksi ja pappeuden hienoksi kutsumukseksi. Ei pappeuden ydin ole siinä, että ihminen olisi moraalipuritaani tai tekojensa puolesta muiden ihmisten yläpuolella.
 
Antzu sanoi:
Toi on ihan fiksua. Yleensä sanotaan vaan, että "God works in mysterious ways." Tai sitten "tutkimattomia ovat Jumalan tiet" tms...

Osaltaan mun uskontokriittisyyteen vaikuttaa myös tää: Lähistöllä asui ennen (leipä)pappi, äijä mm. sahas sirkkelillä käteensä pitkänäperjantaina, kun teki kännissä jotain puutöitä autotallissa. Toisella kerralla kiroili ja huusi avukseen sielun vihollista kaikilla mahdollisilla nimillä, kun peitteli jotain rakennelmaa talon katolla vesisateessa. Nyttemmin oon kuullu ja nähny äijän mm. suomalaisessa tv-sarjassa pappina ja radiohaastattelussa se on kertonut jotain uskonnon tärkeydestä, syvyydestä, pappina olon autuudesta jne. Vähän vaikea uskoa, edellä mainittujen tapausten valossa :)
tarkoitatko että pappi ei ole pappi jos se kiroilee.
Vaikka ihminen on pappi, se ei tarkoita sitä ettei hän kuitenki ole ihminen, kyllä pappejakin sapettaa.
 
Gideon S sanoi:
Olen jossain määrin samaa mieltä siitä, että uskonto on tyytymistä siihen, ettei kaikkia asioita voi ymmärtää. Tämän Kierkegaardilaisen asenteen kohde on kuitenkin hyvä paikallistaa. Se, että ihminen uskoo, ettei Jumalan olemassaoloa voi pysyvästi kieltää, tai että esim. teoria maailman synnystä ei ole täysin aukoton, ei tarkoita kuitenkaan älyllistä itsemurhaa. Myöskin uskovan käsitys siitä, että on olemassa häntä korkeampi voima, joka vaikuttaa maailmassa, ei johda välttämättä fatalistiseen velttoiluun.
Antzun kommentti naapurin papista hieman kummastuttaa/huvittaa minua. Nimittäin jos oikein tulkitsin, on Antzun kummastelun takana papin käytöstä kohtaan käsitys siitä, että papit olisivat jotenkin muita ihmisiä "pyhempiä", tai moraalisesti vahvempia. Minun mielestä papin pitkäperjantain kännitumpeloinnit eivät mitenkään eksklusiivisesti sulje pois sitä, että pappi kokee uskonnon tärkeäksi ja pappeuden hienoksi kutsumukseksi. Ei pappeuden ydin ole siinä, että ihminen olisi moraalipuritaani tai tekojensa puolesta muiden ihmisten yläpuolella.

Hauskaa, että puutuitte mun lähes off-topic kommenttiin... No, ei se mitään. Mutta vertailkaapa tällaisia mielikuvia: samainen äijä papin kaapu päällä kirkossa saarnaamassa hyvistä tavoista, jakamassa ehtoollista, vihkimässä, kastamassa ja laittamassa ihmisiä haudan lepoon. Toinen mielikuva: äijä repii jotain pressua katolla tuulipuku päällä huutaen jumalautasaatanaperkelevittua, niin kyllä ainakin mun uskontokäsitykselle tekee aika pahaa.

Tässä kohtaa mun pää menee just aina sekaisin. Raamattu on täynnä tee sitä ja älä tee tätä niin pääset taivaaseen. Eikö papin juuri pitäisi tietää, että "älä kutsu turhaan sinun Herrasi nimeä tms..." tai et pääse taivaaseen/paratiisiin whatever. Vai riittääkö, että muistat mennä sitten kerran vuodessa ehtoolliselle, niin kaikki pahat teot hyvitetään ja pääset taivaaseen? Vai onko pappeus vaan ammatti? Onko sekin niin sekularisoitunut juttu? Mihin on kadonnut good old jumalanpelko?

Tällasta kristinuskon sekularsoitumista vastaan kun heijastelee vaikka (ääri)islamilaista maailmaa, niin en yhtään ihmettele, että heidän mielestään länsimaat ovat hylänneet omat arvonsa (uskonnon näkökulmasta) ja ne pitäisi korvata islamilla...

Kommentteja, ihmeessä. :)
 
Totta puhut siitä, että sekularisoitunut kristinusko kalpenee monessa suhteessa islamin rinnalla. Normatiivinen islam on hyvin eri sävyinen kristinuskoon rinnastettuna. Kristinuskon ytimen (ainakin pitäisi olla) nimensä mukaisesti jeesuksen ristinkuolema. Ei "tee sitä, älä tätä" käskyt, jotka eivät olennaisesti liity mahdolliseen kuoleman jälkeiseen elämään, vaan judaistisene Vanhan Testamentin traditioon. Luterilaisen opin mukaan taivaaseen pääsyyn ei liity kirkossa käynnit, synnitunnustus tai raittius, vaan usko siihen että Jeesus on Jumalan poika.
Viestiesi pohjalta tulkittuna olen samaa mieltä kanssasi siitä, ettei naapurin pappisi käytös ollut soveliasta papin viran huomioon ottaen, mutta en kuitenkaan näe, että se tekisi hänestä huonompaa pappia. Tulenkatkuiset saarnat, jotka piiskaavat syntistä lihaa ovat yleisesti jääneet 60-luvulle. Jos doku-pappi saarnaisi raittiuden puolesta, väittäen olevansa jotain muuta kuin kaljan ystävä, näkisin tottakai avoimen ristiriidan.

Peace bro.
 
Gideon S sanoi:
Totta puhut siitä, että sekularisoitunut kristinusko kalpenee monessa suhteessa islamin rinnalla. Normatiivinen islam on hyvin eri sävyinen kristinuskoon rinnastettuna. Kristinuskon ytimen (ainakin pitäisi olla) nimensä mukaisesti jeesuksen ristinkuolema. Ei "tee sitä, älä tätä" käskyt, jotka eivät olennaisesti liity mahdolliseen kuoleman jälkeiseen elämään, vaan judaistisene Vanhan Testamentin traditioon. Luterilaisen opin mukaan taivaaseen pääsyyn ei liity kirkossa käynnit, synnitunnustus tai raittius, vaan usko siihen että Jeesus on Jumalan poika...

Okei, toi teksti luterilaisuudesta selvensi asiaa mulle. Niinhän se tosiaan meni, Jeesus kuoli ristillä syntiemme tähden. Muihin uskontoihin verrattuna toi on kyllä helppoa: uskot vaan Jeesukseen, niin pääset taivaaseen. Islamissa taas taivaaseen pääsy on huomattavasti vaikeampaa, vain fedayeenit (pyhät soturit) pääsee marttyyrikuoleman kautta varmasti taivaaseen. Muille se on paljon vaikeampaa. Luterilaisuus ja islam on valovuoden päässä toisistaan kun asiaa ajattelee. Islamin mukaanhan Allahilla ei edes ollut poikia. Ja se, että Jeesus on meidän mielestä Jumala (siis pyhän kolminaisuuden muodossa) on niille täysin käsittämätön asia. Kaikenlaisia äärisuuntauksia on helpompi ymmärtää kun on vähän perillä uskonnoista, ja siihen mulla on ainakin vielä paljon tekemistä...
 
Toi marttyyrikuolema sekasoppakin on islamissa vähän epämääräinen. Islamista puhuttaessa on hyvä panna merkille, ettei muslimimaailmassa ole olemassa "virallista" linjaa, kun puhutaan uskontoon liittyvistä asioista, ehkä pää-opinkappaleita lukuunottamatta. (Paasto, uskontunnustus yms.) Kairon yliopisto saattaa kyllä antaa opillisia linjauksia, mutta kuka tahansa imaami, voi koraania tulkiten sanoa jotain aivan muuta. Islamilaisen opin hajanaisuutta kuvaa hyvin se, että usko siihen, että marttyyrikuolemat ovat avain taivaaseen, liittyy lähes poikkeuksetta alueisiin, jossa muslimit taistelevat aktiivisesti (Palestiina, Irak jne.) Valta-osa maltillisista muslimeista tuomitsee jyrkästi marttyyriuteen kannustamisen uskonnollisella täkyllä.
Koraani ei selvästi ilmaise ketkä pääsevät taivaaseen. Suuri osa maailman muslimeista ajattelee mm. että kristityllä on yhtä suuri mahdollisuus päästä taivaaseen kuin muslimilla. Islam nimittäin näkee kristinuskon puhtaan monoteistisenä uskontona. Muslimien käsitys Jeesuksesta on kuten sanoit, hyvin erilainen. Jeesus on muslimeille hyvin arvostettu profeetta, joka EI missään nimessä kuollut roomalaisten teloittamana ristillä, sillä se ei olisi ollut profeetalle arvokas kuolema.
Kristinusko ja islam ovat todellakin monessa suhteessa hyvin kaukana toisistaan. Kuitenkin kumpaakin uskontoa suht. läheltä seuranneena pidän islamia monella tavalla "helpompana" uskontona kuin kristinuskoa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että alkaisin Mekkaan päin kumartaa. :)
 
Asiaa vielä sivuten, pukki toi Hämeen-Anttilan Islamin Käsikirjan, joka on aiheesta kiinnostuneelle ehdotonta shittiä yhdeltä Euroopan huippututkijoista. Suosittelen. :kippis1:
 
Voipi joutua ainakin lainaamaan ton. Huuhtanen & Juusola: Uskonto ja politiikka Lähi-idässä (2002) on myös hyvä teos. Useita kirjottajia, mm. just toi Hämeen-Anttila.
 
Onpas se Jumala nyt ollut pahalla päällä tuolla Aasiassa.
Sinänsä "huvittavaa", että varmasti suurin osa kiittää Jumalaa pelastumisestaan, entäs nämä 100000 muuta tsunamin uhria? Saavatko hekin kiittää tästä Jumalaa?
 
yadah sanoi:
R
aamattuun uskovana sieltä löytyy vastaus: ihminen, joka on uskonut Jeesukseen pelastajanaan menee taivaaseen, ihminen joka on torjunut Jeesukseen, menee helvettiin. Simple.

Siis joutuuko kaikki juutalaiset helvettiin? Mutta eikös ne ollut Herran valittu kansa? :eek: Niin ja Jessekin oli juutalainen.

Onkohan tää juttu sittenkään niin simple?
 
Helvettiin taidetaan mennä kaikki. Kuka tahansa on vääräuskoinen jonkun lahkon mielestä.
 
Back
Ylös Bottom