Heikki M. sanoi:
Periaatteessa hyödyllinen, mutta äärimmäisen harvinainen. Sinä esittelet niitä harvoja jossain määrin hyödyllisiä mutaatioita, - -
Sinähän halusit hyödyllisestä mutaatiosta esimerkin. Onhan se totta, että kyseinen mutaatio on harvinainen mutta niin ovat perinnölliset sairaudetkin, jotka ovat myös mutaation kautta syntyneitä.
- - mutta todistavatko ne, että on kehittynyt uusia lajeja ja esimerkiksi erittäin monimutkaiset ihmisaivot?
Ei todista. HIV-resistanssimutaatio todistaa pelkästään, että on olemassa hyödyllisiä mutaatioita.
Kunnollisia välimuotoja ei ole löytynyt kovasta yrityksestä huolimatta.
HS - kuudes liskolintufossiililöytö
Helsingin Sanomat, Tiede, la 27.8.1988, Matti Eronen, s. 26/
KUUDES LISKOLINTUFOSSIILI LÖYDETTY'
Saksasta on löydetty uusi hyvin säilynyt liskolinnun fossiili. Nämä löydöt ovat harvinaisia, sillä viimeisten vähän yli sadan vuoden aikana liskolintukivettymiä on löydetty vain viisi. Uusi fossiili on itse asiasa löydetty jo useita vuosia sitten. Sen oli ottanut talteen harrastelija, joka liitti sen yksityiseen kokoelmaansa luullen löytäneensä pienen dinosauruksen luurangon. Viime vuonna sen sai käsiinsä länsisaksalainen paleontologi, joka oivalsi kysymyksessa olevan harvinaisuuden.
Löytäjä ei ollut merkinnyt muistiin tarkkaa löytöpaikkaa, mutta on voitu selvittää, että fossiili on irrotettu Eichstättin louhoksesta. Tästä kalkkikiviesiintymästä on aikaisemmin, vuosina 1877 ja 1951, löydetty jo kaksi liskolinnun kivettymää. Uudessa löydössä liskolinnun jäänteet ovat verrattain hyvin säilyneet.
Uusin löydetty otus on ollut suurempi kuin muut tähän asti tunnetut. Silti se on kooltaan verrattavissa suunnilleen varikseen ja myös tämä löytö luetaan kuuluneeksi samaan lajiin kuin muutkin liskolintufossiilit eli Archaeopteryx lithographica. Osa päästä ja pyrstöluista on tuhoutunut. Hampaallinen nokka on kuitenkin säilynyt samoin kuin molempien siipien kolme terävää kynttä. Erittäin tärkeää on se, että liskolinnun siivistä on säilynyt jälkiä painautumina. Sulkien hyödyt eivät tosin erotu, mutta vasemman siiven kärkiosan sulkien ruodut näkyvät yhdensuuntaisina kapeina painaumina kivessä. Ruotuviivastoa rajaa niihin nähden vinosti kulkeva uurre, joka mitä ilmeisimmin osoittaa siiven reunaa.
Siipien jäljet ovat merkittäviä sen vuoksi, että jokin aika sitten on julkisuudessa väitetty aikaisempien 1800-luvulla löydettyjen liskolintufossiilien siipi- ja höyhenkuviointien olevan väärennöksiä. Tunnetuimpia tämän väärennysteorian puolesta liputtajia ovat olleet englantilaiset tutkijat F.Hoyle ja N.Wickramasinghe. Uusin löytö kumoaa vääjäämättömästi väärennysteorian.
Noin 150 miljoonaa vuotta sitten elänyt liskolintu oli matelijan ja linnun välimuoto ja siten tärkeä todiste evoluutioteorian puolesta. Uusi liskolintufossiili osoittaa, miten tutkimuksessa kertyy kaiken aikaa kehitysoppia tukevaa ja sen puolesta todistavaa aineistoa.
MATTI ERONEN
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston geologian ja paleontologian dosentti
"Olen käynyt asian pohjalta keskustelua ja esim. kärpäset saavat helposti mutaatioita - mutta jälleen kyse on epämuodostumista, joita kyseinen eläin vain sietää enemmän kuin ihminen - kyseisten epämuodostumien syntyminen ei todista evoluutioteorian puolesta vaan sitä vastaan.
Yksinkertaisemmat eliölajit saavat helpommin mutaatioita kuin esimerkiksi nisäkkäät ja linnut koska niiltä puuttuu yhtä kattava DNA:n korjauskoneisto.
Mutaatiot synnyttävät alemmillakin eläinlajeilla vain epämuodostumia.
Ei pidä paikkaansa. Mutaatiot voivat edelleen olla myös hiljaisia tai hyödyllisiä mutaatioita.
Hiljainen mutaatio syntyy kärpäsellä esimerkiksi. seuraavalla tavalla:
1. Kärpäsen DNA sekvenssikolmikko CUU koodaa leusiinia.
2. Nyt kärpäselle kehittyy mutaatio ja yksi emäksistä muuttuu CUU => CUC
3. CUC koodaa myös leusiinia
4. Mutaatio on siis hiljainen mutaatio
Toinen tapa synnyttää hiljainen mutaatio:
1. Kärpäsen kuten muidenkin eliöiden jokaisessa solussa on koko eliön DNA
2. Yksilönkehityksen aikana solut erilaistuvat ja tietyt solut ottavat käyttöön toiset geenit kuin toiset solut. Suurin osa geeneistä sammutetaan.
3. Erilaistuneilla soluilla on siis vain osa geeneistä käytössä
4. DNA-replikaatiossa sattunut mutaatio hiljaisella alueella ei ilmene millään lailla kyseisessä eliössä, eikä myöskään jälkipolvilla
5. Mutaatio on hiljainen mutaatio
Kolmas tapa synnyttää hiljainen mutaatio
1. Aitotumallisilla eliöillä ja arkkibakteereilta löytyy DNA:sta intronijaksoja, jotka eivät koodaa mitään.
2. Transkription jälkeen suoritetaan mRNA:n muokkausta ja intronijaksot katkaistaan lähetti RNA:sta pois splicing-mekanismeilla
3. Intronijaksoon osunut mutaatio ei näin ollen ilmene millään lailla
4. Mutaatio on hiljainen mutaatio
Neljäs tapa tuottaa hiljainen mutaatio:
Eukaryoottisilla eläinlajeilla on myös usein diploidinen genomi, joten mutaatio - haitallinen tai hyödyllinen - ei ilmene välttämättä fenotyypissä. Varsinkaan jos mutaatio ilmenee resessiivisessä geenissä, jossa tarvittaisiin molempien alleeliparien mutaatiota.
Bakteereilla on erittäin pieni geenivaranto, lähes olematon. Monet bakteerit saavat helposti mutaatioita.
Ihmisen ja bakteerien suurin ero on siinä, että me olemme diploisia ja bakteerit ovat haploidisia. Bakteerien mutaatiot näkyvät välittömästi fenotyypissä. Geenimäärällä ei ole mitään merkitystä.
Ihmisellä on noin 3 miljardia emäsparia genomissaan ja tuloksena on näin upea yksilö :D No mitäs jos jollain eläimellä olisi vaikka 9 miljardin emäsparin genomi? Olisikohan se sitten vaikka Elefantti tai sinivalas - eipäs olekaan vaan Vehnä.
Tietenkään ihmisen kohdalla ei tutkimuksia voida tehdä kuten bakteereilla. Mutta lääketieteen valossa bakteereilla toimiva kumulatiivinen valinta johtaisi ihmisillä vain ja ainoastaan epämuodostumiin, vajaaälyisyyteen, sairauksiin, sairauksiin altistumisiin tai sairauksien resessiivisiin kantoihin (jollainen on esim. sirppisoluanemia).
Ihmisillä on tälläkin hetkellä epämuodostumia, vajaaälyisyyttä, sairauksia ja niihin altistumista tai vastaavaa. Ne luonnollisesti poistuvat populaatiosta, geenien kasautumisteorian mukaan, koska vammaiset tai hyvin sairaat ihmiset eivät juurikaan lisäänny.
Me olemme kaikki eräänasteisia mutantteja ja koekappaleita, joita luonto jatkuvasti testaa. "Onkohan tämä yksilö sopiva tai tämä..."
Mutaatioteoria ei pysty selittämään sitä, että ihmisellä on tutkimusten mukaan 50-kertainen geenivaranto."
Mitä monimutkaisempi eliö => Sitä enemmän erilaisia proteiineja => Sitä enemmän geenejä => Sitä enemmän geeniainesta. Sitten on näitä ihmeellisiä poikkeuksia olemassa kuten vehnä.
Luonnonvalinta ei synnytä uusia ominaisuuksia, mutta se voi muuttaa jo olemassa olevia paremmin sopeutuviksi.
Luonnonvalinta ei sanan tarkassa merkityksessään synnytäkään uusia lajeja vaan valikoi populaation parhaimmiston. Näissä yksilöissä syntyy luonnollisesti mutaatioita ja geneettistä rekombinaatiota. Syntyy uusia alleeliyhdistelmiä ja jälleen luonnonvalinta valikoi.
Hyväksyn siis mikroevoluution, mutten makroevoluutiota. Asiaan perehtyneenä sinä varmasti noin arvelitkin.
Tämä nyt oli melko selvää. En ole vielä tavannut Kreationistia joka hyväksyisi makroevoluution.
Tässä kuitenkin muutamia makroevoluution todisteita (Osa Mr. Katin sivulta)
1. Eliölajit voidaan järjestää sukupuuksi
2. Surkastumat
3. Maantieteelliset todisteet, kuten Australian pussieläimet
4. Ei löydy evoluutionmallin vastaisia mielikuvitusolentoja kuten pegasos-hevosia, dumbonorsuja tai vastaavia
5. Fossiilikerrostumat monipuolistuvat nuorempiin kerroksiin siirryttäessä, eikä kädellisten fossiileja löydy esimerkiksi prekambrisista kerrostumista
<pre>Evoluutiomalli,
Se mitä odotettaisiin, jos kehittynyt yhdestä tai muutamasta kantamuodosta.
--------------------------------------> aika
| ---x-x
| x-----x--x
|--x----------x--
| --x
|---x-x--------------x--x
| -x-x----
| x--x------x--x
| x--xx
| x-x----x-x
| ----x
--------------------------------------> aika
ordoviki liitu tertiääri
Kreationistinen malli
Seuraava on mitä odotettaisiin, jos lajit olivat itsenäisesti
luotuja vailla yhteisiä esi-isiä, ilman polveutumista. Fossiilit
olisivat melkein kuin "haulikoilla" ammuttuja satunnaisesti kerroksiin.
--------------------------------------> aika
|--x--------------------x
|----x----------x---x-
|-------x--------x------x
|--x-------x
|x---x
|---------x-------x----x
|-------------x
--------------------------------------> aika
ordoviki liitu tertiääri</pre>
7. Lintujen ja höyhenten kehitys dinosauruksista
8. Dinosaurusten luiden kehitys ja verisuonitus muistuttavat jo melko paljon nisäkkäitä
9. Valaat maaeläimistä
10. Elävät välimuodot
- Liito-oravat, lentävät vain puolittain
- Lepakot => Maasta ilmaan
- Latimeria- ja muut varsieväkalat
- Keuhkokalat
- Hylkeet ja merilehmät => Maalta mereen
- Ihmisapinat
10. Ihmisapinoiden geneettiset samankaltaisuudet
11. Ihmisapinoiden proteiinien samankaltaisuudet
12. Kaikkien monisoluisten eläimien hox-geenien konservoitunut rakenne
13. Selkäjänteisten rakenteelliset yhtäläisyydet, kuten elimistön jaokkeisuus, raajojen luut + muita
14. Samansukuisten eliöiden yhtäläisyydet käyttäytymisessä
15. Raamattu ei mainitse mitään dinosauruksista
Ei paljoakaan. Esimerkkinä voin mainita WSOY:n kirjan "Elämä" vuodelta 1997, jossa esitetään Haeckelin väärennettyihin sikiöpiirrossarjoihin perustuva kuvasarja.
On se ihme, ettei tästä ole noussut haloota... Ainiin, tuon kuvasarjan väitetyn väärennöksen voi koska tahansa, kuka tahansa ihminen tarkastaa lähimmässä yliopistossa. Ottaa vain mukaan kananmunia, kalanmunia ja vaikka sian sikiöitä teurastamolta. Sitten vain mikroskoopilla tutkailemaan.
Pahimpana ongelmana pidän kritiikin puutetta. Harhaanjohtavaa tietoa on rusaasti.
Äsken mainitsit, että "Ei paljoakaan" ja nyt yht'äkkiä sitä harhaanjohtavaa tietoa onkin sitten runsaasti. Et kai sä koita hei kusettaa lukijoita?
Esimerkiksi omassa kirjassani mainitaan koivumittarit esimerkkinä evoluutiosta. Tässä erään nettisivun näkemys asiasta:
"Klassinen esimerkki evoluutiosta käytännössä on viittaus koivumittaripopulaatioiden värin muuttumiseen luonnon valinnan seurauksena. Tämä "todiste" ei ole ollut merkittävässä osassa evoluutioteoriasta käydyssä keskustelussa, koska kyseessä parhaassakin tapauksessa on vain esimerkki ns. mikroevoluutiosta käytännössä. Joka tapauksessa tässäkin suhteessa koivumittariesimerkki on ongelmallinen. Jopa laajalti levinneet kuvat on otettu kuolleista koivumittareista, koska eläviä ei koskaan saatu valokuvattua!
Aikamoista soopaa. Muuttaako se muka jotenkin olennaisesti evolutiivista kehitystä, jos mittari otetaan kiinni ja asetetaan varta vasten puunrungolle kuvaamista varten? Teollisuusmelanismi on fakta.
Wells viittaa suomalaisen tutkijaan K. Mikkolan tutkimuksiin, joiden mukaan koivumittarit eivät edes oleskele puunrungolla, kuten aiempi näkemys ilman muuta oletti."
Hahaahahahaha Kylläpä tutkijat ovat olleet kieroja keksiessään valheen, jonka kuka tahansa voi osoittaa vääräksi kävelemällä lähimpään metsikköön ja etsiä sieltä koivumittareita ja havainnoida omin silmin, kuinka ne nimenomaan lepäävät koivun rungoilla.
Lisäksi nurkkakuntaisuus tiedemaailmassa. Esimerkiksi joissain tiedelehdissä ei julkaista lainkaan antidarwinistisia tutkimustuloksia, mutta kun samat tutkijat julkaisevat muita tutkimustuloksia niin ne hyväksytään.
Voiskohan tämä "nurkkakuntaisuus" johtua siitä, että kreationistit eivät tee tieteellistä tutkimusta vaan keskittyvät lähinnä mollaamaan evoluutioteoriaa.
Evolutionisteilla ei ole empiirisiä kokeita informaation synnystä itsestään ja heillä on esittää vain arvailuja sen kehityskulusta.
Onhan se elämän synty melkoista spekulaatiota edelleen. Joskin toinen puoli selvittää kemian ja fysiikan mallien mukaan tapahtumia ja toisen puolen teoria vaatii kaikkivoivan henkiolennon olemassaoloa. Kumpikohan teoria on se yksinkertaisempi ja ehkä myös paikkansapitävämpi?