Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

William Lane Craigista löysin tämmöisen debunkkauspätkän. Youtube pätkä, jossa tekijä käy läpi hänen argumenttejaan väittelyssä William Lane Craig vs Stephen Law.



A

Alkuperäinen väittely: http://www.youtube.com/watch?v=LgwqgSmIdHY
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Käsittääkseni tiedepiireissäkin ainakin osittain ajatellaan, että tiede ei teoriassakaan voi koskaan selittää kaikkea. Jos tämä pitää paikkaansa tarkoittaa se sitä, että se mikä jää luonnonlakien ja luonnontieteellisten menetelmien ulkopuolelle ja vaille vastausta on yliluonnollista. Ja sitä yliluonnollista voi silloin kutsua jumaluudeksi.

Olen ehkä enemmän jonkinasteinen agnostikko tai mieluiten en määrittelisi itseäni ollenkaan. Sanotaan näin, että en halua uskoa juuri MIHINKÄÄN sokeasti. Ainoita asioita ehkä mihin uskallan luottaa täysin varmasti on, että jotain on olemassa siinä mielessä mitä minä olemisella ymmärrän.
Miten sä siitä yliluonnollista saat, tiede ei vielä pysty sitä selittämään, ei tarkoita etteikö tiede voisi sitä selittää vaikka huomenna, tai myöhemmin. Tuo yliluonnollisen tuputus todistaa hyvin ettet sinä mikään agnostikko ole, Jos uskot että jotain on olemassa, siis yliluonnollista. Agnostikko ei ota kantaa suuntaan eikä toiseen kun ei voi varmaksi tietää, sinä selkeästi otat kannan että jotain varmasti on, et ehkä ole ihan yhtä pihalla kuin panostajaBena..
 
Miten sä siitä yliluonnollista saat, tiede ei vielä pysty sitä selittämään, ei tarkoita etteikö tiede voisi sitä selittää vaikka huomenna, tai myöhemmin. Tuo yliluonnollisen tuputus todistaa hyvin ettet sinä mikään agnostikko ole, Jos uskot että jotain on olemassa, siis yliluonnollista. Agnostikko ei ota kantaa suuntaan eikä toiseen kun ei voi varmaksi tietää, sinä selkeästi otat kannan että jotain varmasti on, et ehkä ole ihan yhtä pihalla kuin panostajaBena..

Mitä ihmettä oikein selität. Eli sinä näköjään päätät minunkin puolestani mihin minä uskon, selvä :D

Luit tai ymmärsit muuten väärin viestini. Totesin siis, että tänä päivänä tiedepiireissäkin käsittääkseni ainakin osittain ajatellaan (korjatkoon joku jos olen väärässä), että tiede ei edes teoriassa voi koskaan selittää kaikkea olemassaolevaa. Enkä siis itse tiedä uskonko tähän vai en, mutta jos se pitäisi paikkansa, niin siitä seuraa, että on olemassa myös luonnonlaeista riippumatonta todellisuutta = yliluonnollista. Ja tätä selittämätöntä voi silloin kutsua vaikkapa jumalalliseksi jokainen joka haluaa. Lopulta kyse on hyvin pitkälti siitä miten sanoja yliluonnollinen, tieteellinen selitys ja jumalallisuus määritellään.
 
Ei se, että asiasta ei saada tietoa, tarkoita asian olevan yliluonnollista. Toki asennetta, ettei jotain voida tietää, tulisi välttää IMO.
 
Ei se, että asiasta ei saada tietoa, tarkoita asian olevan yliluonnollista. Toki asennetta, ettei jotain voida tietää, tulisi välttää IMO.

Jos on olemassa jotain mitä ei voi edes teoriassa selittää tieteen keinoin, silloin sitä voi minun käsitykseni mukaan pitää yliluonnollisena.
 
Totesin siis, että tänä päivänä tiedepiireissäkin käsittääkseni ainakin osittain ajatellaan (korjatkoon joku jos olen väärässä), että tiede ei edes teoriassa voi koskaan selittää kaikkea olemassaolevaa. Enkä siis itse tiedä uskonko tähän vai en, mutta jos se pitäisi paikkansa, niin siitä seuraa, että on olemassa myös luonnonlaeista riippumatonta todellisuutta = yliluonnollista. Ja tätä selittämätöntä voi silloin kutsua vaikkapa jumalalliseksi jokainen joka haluaa. Lopulta kyse on hyvin pitkälti siitä miten sanoja yliluonnollinen, tieteellinen selitys ja jumalallisuus määritellään.
Logiikka menee ikävä kyllä metsään. Se ettei tiede pysty yksiselitteisesti jotain selittämään ei automaattisesti johda siihen, että on olemassa jotain yliluonnollista. Luonnontieteissä tulee esimerkiksi vastaan yksinkertaisesti se, että esimerkiksi kielen, matematiikan ja maailmankaikkeuden "todellisen" luonteen välisestä erosta seuraa raja-arvo, jota voi olla vaikea ylittää. Toisaalta uutta tietoa saattaa syntyä nopeammin kuin sitä voidaan todentaa ja tallentaa. Sitten on lisäksi tieteenaloja, joissa asioihin äärettömän vaikeaa objektiivisesti mitään tyhjentävää vastausta. Yksi tällainen ala on historiantutkimus. Löytyy kyllä kukkaruukkujen palasia ja nuhjuisia kääröjä, mutta iso osa tiedosta on yksiselitteisesti tuhoutunut. Palasia kokoamalla päästään kyllä varmasti aika lähelle totuutta, mutta ei koskaan saavuteta sitä täysin. Kuitenkaan se, ettemme tiedä täysin mitä tapahtui 12.03.385 ei seuraa yliluonnollisen jumaluuden olemassaolo.
 
Jos on olemassa jotain mitä ei voi edes teoriassa selittää tieteen keinoin, silloin sitä voi minun käsitykseni mukaan pitää yliluonnollisena.
Ihmisen käsitys maailmankaikkeudesta ei ole täydellinen. On siis varmasti asioita, joita ei voida selittää kuten pimeä aine ja pimeä energia. Sähkökin oli tuon määritelmän mukaan yliluonnollista vielä muutama sata vuotta sitten, joten tuo sinun määritelmäsi hieman ontuu mielestäni. Esimerkki auttaisi ymmärtämään mitä tarkoitat asialla, jota ei voi edes teoriassa selittää.
 
... Esimerkki auttaisi ymmärtämään mitä tarkoitat asialla, jota ei voi edes teoriassa selittää.

Ainut yliluonnollinen asia mikä mulle tulee mieleen on miksi naiset tykkää Marimekon vaatteista. Mutta tuskin siinäkään taustalla on mitään jumalallista. Korkeintaan saatanasta tai muusta demonista lähtöisin on tuollainen mielihalu.
 
Logiikka menee ikävä kyllä metsään. Se ettei tiede pysty yksiselitteisesti jotain selittämään ei automaattisesti johda siihen, että on olemassa jotain yliluonnollista. Luonnontieteissä tulee esimerkiksi vastaan yksinkertaisesti se, että esimerkiksi kielen, matematiikan ja maailmankaikkeuden "todellisen" luonteen välisestä erosta seuraa raja-arvo, jota voi olla vaikea ylittää.

Mutta tätähän minä juuri pohdiskelullani tarkoitan. Mielestäni tästä seuraa, että maailmankaikkeuden on oltava itsessään yliluonnollinen, koska tietoisuuden, tieteen ja kielen keinoin sen todellista luonnetta ei pystytä mitenkään koskettamaan.
 
Esimerkki auttaisi ymmärtämään mitä tarkoitat asialla, jota ei voi edes teoriassa selittää.

Yritän hahmottaa mitä tarkoitan. Jos jotain on olemassa, niin se on ollut olemassa joko ikuisesti tai määrällisen ajan. Voiko tieteen keinoin kummassakaan vaihtoehdossa edes teoriassa vastata kysymykseen "miksi" sellaisella tavalla, ettei se mahdollista enää jatkokysymystä?
 
Mutta tätähän minä juuri pohdiskelullani tarkoitan. Mielestäni tästä seuraa, että maailmankaikkeuden on oltava itsessään yliluonnollinen, koska tietoisuuden, tieteen ja kielen keinoin sen todellista luonnetta ei pystytä mitenkään koskettamaan.
Näin se ei kuitenkaan mene. On asioita joista voidaan saada tietoa ja on asioita, joista ei voida saada tietoa. Esimerkiksi alkuräjähdystä edeltävät tapahtumat, mikäli niitä edes oli, ovat nykytiedon mukaan tieteen saavuttamattomissa. Jokainen jälki mahdollisista alkuräjähdystä edeltävästä tapahtuvasta pyyhkiytyi pois alkuräjähdyksessä. Ei tästä kuitenkaan millään logiikalla seuraa, että koska "ei tietoa --> yliluonnollinen / jumala". Tuo on se suuri vaginaalinen Luoja eli aukkojen Jumala, jota esim. kreationistit rakastavat. Mitään perustetta tuollaiselle väitteelle ei kuitenkaan ole.
 
Yritän hahmottaa mitä tarkoitan. Jos jotain on olemassa, niin se on ollut olemassa joko ikuisesti tai määrällisen ajan. Voiko tieteen keinoin kummassakaan vaihtoehdossa edes teoriassa vastata kysymykseen "miksi" sellaisella tavalla, ettei se mahdollista enää jatkokysymystä?
Voihan sitä miettiä miksi, muttei sillä ole välttämättä mitään vastausta. Tai sitten vastaus on, muttei sitä voida tietää. Voi se silti olla luonnollinen asia, jolle ei vaan löydy vastausta.
 
Jos jotain on olemassa, niin se on ollut olemassa joko ikuisesti tai määrällisen ajan.
Juuri tällaiset asiat tekevät näistä keskusteluista vaikeita. Tullaan käsitteellisesti hyvin vaikeiden asioiden äärelle kuten ikuisuus, äärettömyys ja niin edelleen, ja päädytään esittämään kysymyksiä tyyliin "mitä on ollut ennen ei mitään". Samalla tavalla miksi-kysymykset ovat vaikeita näissä asioissa. Tiede ei osaa vastata siihen, miksi moni fysikaalinen ilmiö on sellainen kuin on. Kyseistä ilmiötä voidaan tutkia ja havainnoida, voidaan todeta, että näin se tuntuu toimivan, mutta kukaan ei pysty vastaamaan siihen, että miksi se toimii juuri noin, eikä jollain toisella tavalla.

Olemassa oleminenkin on moniulotteinen käsite, joka tulisi täsmentää, että keskustelijat puhuvat edes suunnilleen samaa kieltä. "Onko jumala olemassa?" kysytään, ja toinen vastaa hetkeäkään empimättä, että "on tietenkin, käsitteenä, uskomuksena, kirjoituksena ja niin edelleen". Joku toinen saattaa vastata, että "en usko satuihin", ja kolmas sanoo taas jumalan olevan olemassa kristinuskon mukaisesti.

Mitä tuohon yliluonnolliseen tulee, niin ehkä se on vähän turha käsite näissä keskusteluissa. On asioita, joista voi saada tietoa, ja on asioita joista ei voi saada tietoa. Pidämme luonnollisena asioita, jotka toimivat tunnettujen fysiikan lakien mukaan, ja joista voimme saada tietoa. Yliluonnollinen viittaa nyt siis johonkin sellaiseen, joka toimii tunnettujen luonnonlakien vastaisesti, mutta havaittavasti. Tämä on minusta hivenen ristiriitaista. Yliluonnollista ei kuitenkaan ole sellainen, jonka toimintaa emme tunne. Jos se havaittavasti tapahtuu, niin sen voinee huoletta sanoa olevan luonnollista :)

Mitä edellinen kirjoitus tahtoi sanoa oli se, että näistä asioista keskustellessa olisi hyvä määritellä käsitteet, joita käytetään, niin keskustelussa on heti paljon enemmän mieltä ja säästyy paljon turhia rivejä. Toisekseen koko vastakkainasettelu näiden perimmäisten kysymysten osalta on turhaa, koska molemmat osapuolet päätyvät lopulta tilanteeseen, jossa on pakko todeta, että "en tiedä". Osapuolet vaan heittäytyvät tähän tilanteeseen tavallaan.
 
Juuri tällaiset asiat tekevät näistä keskusteluista vaikeita. Tullaan käsitteellisesti hyvin vaikeiden asioiden äärelle kuten ikuisuus, äärettömyys ja niin edelleen, ja päädytään esittämään kysymyksiä tyyliin "mitä on ollut ennen ei mitään". Samalla tavalla miksi-kysymykset ovat vaikeita näissä asioissa. Tiede ei osaa vastata siihen, miksi moni fysikaalinen ilmiö on sellainen kuin on. Kyseistä ilmiötä voidaan tutkia ja havainnoida, voidaan todeta, että näin se tuntuu toimivan, mutta kukaan ei pysty vastaamaan siihen, että miksi se toimii juuri noin, eikä jollain toisella tavalla.

Olen kyllä samaa mieltä. Tiede ei vain osaa vastata miksi jokin asia on sellainen kuin se on. Käytin sanaa "yliluonnollinen" osin vain provosoidakseni keskustelua. Enemmän olen taipuvainen uskomaan, että joitain ilmiöitä ei osata selittää, koska tiede ei tunne kaikkia olemassaolossa vaikuttavia luonnonlakeja. En pitäisi ihmeellisenä vaikka niitä olisi paljon enemmän mitä tällä hetkellä tunnetaan.

Itsehän olen tässäkin ketjussa toitottanut, että uskon, ettei mitään voi tapahtua ilman syytä. Olen siis taipuvainen uskomaan, että kaikki on juurikin luonnollista. Uskon, ettei tiede vain tunne kaikkia luonnonlakeja ja siksi joihinkin kysymyksiin tieteellinenkin vastaus voi olla "koska niin vain on", mikä on suhteellisen hupaisaa. Tulee vähän sama fiilis kuin uskovien kanssa: Koska Jumala vain on.. Koska Jumala vain sitä ja tätä.. :)
 
Olen kyllä samaa mieltä. Tiede ei vain osaa vastata miksi jokin asia on sellainen kuin se on.
Eikä sen tarvitsekaan. Tästä nyt et lienee ollut eri mieltäkään.

Itsehän olen tässäkin ketjussa toitottanut, että uskon, ettei mitään voi tapahtua ilman syytä. Olen siis taipuvainen uskomaan, että kaikki on juurikin luonnollista. Uskon, ettei tiede vain tunne kaikkia luonnonlakeja ja siksi joihinkin kysymyksiin tieteellinenkin vastaus voi olla "koska niin vain on", mikä on suhteellisen hupaisaa. Tulee vähän sama fiilis kuin uskovien kanssa: Koska Jumala vain on.. Koska Jumala vain sitä ja tätä.. :)
Noh, tämä menee nyt samaan keskusteluun siitä, että onko maailma deterministinen vai indeterministinen. Mulla ei oikeastaan ole paukkuja ottaa siihen kantaa, mutta sitähän käytiin tuolla joku sivu sitten fysiikan näkökulmasta läpi.

Se vaatii molemmilta osapuolilta jonkin asteista nöyrtymistä heittäytyä tyhjän päälle. Uskovaiset tekevät sen jumalan kautta, tiedeyhteisö taas sitä kautta, että jotkut asiat ovat tieteen ulottumattomissa tai jotkut asiat ovat vielä vailla vastausta. Puhtaasti elämänfilosofiana en osaa asettaa näitä kahta kovin eriarvoiseen asiaan. Sanottakoon kuitenkin siltä varalta, että joku kiihkoilija tähän tarttuu, että mm. reaalielämän päätöksen teossa olisi hyvä pidättäytyä mahdollisimman pitkälle uskon asioista.

Minusta nämä kaksi eri maailmankatsomusta, tieteellinen ja uskonnollinen, lähestyvät elämää eri paljolti eri kantilta. Uskonnollinen ihminen etsii ehkä enemmän rauhaa itselleen. Uskon kautta ei joudu käsittelemään tiettyjä vaikeita asioita, kuten mainittu elämän alku, elämän loppu, äärettömyys ja niin edelleen. Tämä on tyytyväinen heittäytyessään uskon varaan näissä kysymyksissä, ja tämä heittäytyminen antaa tiettyjä merkityksiä asioille. Minusta tämä on ihan ookoo, jos ihminen näin elää elämäänsä onnellisena.

Tiedeihminen taas etsii elämässään tietoa ja selityksiä. Vasta tieto antaa asioille merkityksen, ja tämä ihminen löytää rauhansa tiedon kautta. Kuitenkin jossain vaiheessa tämäkin ihminen joutuu tilanteeseen, jossa jollekin asialle ei ole selitystä, ja se on valitettavasti ajanut joitain ihmisiä jopa hulluuden partaalle (viittaus tieteen historiaan, vaikka esim. Gödel).

Meni vähän lööperiksi, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoitin vain sitä, että elämässä pääsee minusta paljon helpommalla, kun pystyy heittäytymään jossain vaiheessa jonkinlaisen uskon varaan. Se ei tarkoita satuihin uskomista, vaan sitä, että pystyy ottamaan tietyt asiat annettuina. Tämä pätee minusta niin näihin perimmäisiin kysymyksiin, kuin moneen paljon arkipäiväisempäänkin asiaan.
 
Kun sanot "syy", mitä oikeastaan tarkoitat? Kun kuu kiertää maata, niin miten syvälle pitää mennä, että tyydyttävä syy sille löytyy?
 
Eikä sen tarvitsekaan. Tästä nyt et lienee ollut eri mieltäkään.


Noh, tämä menee nyt samaan keskusteluun siitä, että onko maailma deterministinen vai indeterministinen. Mulla ei oikeastaan ole paukkuja ottaa siihen kantaa, mutta sitähän käytiin tuolla joku sivu sitten fysiikan näkökulmasta läpi.

Se vaatii molemmilta osapuolilta jonkin asteista nöyrtymistä heittäytyä tyhjän päälle. Uskovaiset tekevät sen jumalan kautta, tiedeyhteisö taas sitä kautta, että jotkut asiat ovat tieteen ulottumattomissa tai jotkut asiat ovat vielä vailla vastausta. Puhtaasti elämänfilosofiana en osaa asettaa näitä kahta kovin eriarvoiseen asiaan. Sanottakoon kuitenkin siltä varalta, että joku kiihkoilija tähän tarttuu, että mm. reaalielämän päätöksen teossa olisi hyvä pidättäytyä mahdollisimman pitkälle uskon asioista.

Minusta nämä kaksi eri maailmankatsomusta, tieteellinen ja uskonnollinen, lähestyvät elämää eri paljolti eri kantilta. Uskonnollinen ihminen etsii ehkä enemmän rauhaa itselleen. Uskon kautta ei joudu käsittelemään tiettyjä vaikeita asioita, kuten mainittu elämän alku, elämän loppu, äärettömyys ja niin edelleen. Tämä on tyytyväinen heittäytyessään uskon varaan näissä kysymyksissä, ja tämä heittäytyminen antaa tiettyjä merkityksiä asioille. Minusta tämä on ihan ookoo, jos ihminen näin elää elämäänsä onnellisena.

Tiedeihminen taas etsii elämässään tietoa ja selityksiä. Vasta tieto antaa asioille merkityksen, ja tämä ihminen löytää rauhansa tiedon kautta. Kuitenkin jossain vaiheessa tämäkin ihminen joutuu tilanteeseen, jossa jollekin asialle ei ole selitystä, ja se on valitettavasti ajanut joitain ihmisiä jopa hulluuden partaalle (viittaus tieteen historiaan, vaikka esim. Gödel).

Meni vähän lööperiksi, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoitin vain sitä, että elämässä pääsee minusta paljon helpommalla, kun pystyy heittäytymään jossain vaiheessa jonkinlaisen uskon varaan. Se ei tarkoita satuihin uskomista, vaan sitä, että pystyy ottamaan tietyt asiat annettuina. Tämä pätee minusta niin näihin perimmäisiin kysymyksiin, kuin moneen paljon arkipäiväisempäänkin asiaan.

Vaikka sille onkin kaiketi joitain todisteita että usko tuo tiettyä rauhaa elämiseen, niin asiaa voi ajatella myös siltä kantilta että se lisää stressiä kun pitää miettiä mikä nyt on sallittua jumalan silmissä ja miten tää homma nyt pitikään mennä minkäkin lahkon sääntöjen mukaan. Toi Pertti on hintti, pitääkös mun nyt sitä moikata vai vihata tms.

Miksi ihminen edes kuvittelee ansaitsevansa jotain sellaista rauhaa, eläimiä me ollaan, piipahdetaan täällä ja matka ei jatku kun aika jättää, erikoinen ajatuskin että olemme oikeutettuja johonkin mielenrauhaan.
 
...erikoinen ajatuskin että olemme oikeutettuja johonkin mielenrauhaan.
Samaa voinee sanoa siitä, jos ei mielestään ansaitse olla sinut ajatustensa kanssa. Jokainen lähestyy maailmaa tavallaan, mutta kyllä jokainen viime kädessä haluaa löytää sen oman rauhansa. Ei täällä kenenkään pää muuten kestä olla.
 
Back
Ylös Bottom