Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

Mikä tieteen vastaus on siihen miksi osa hiukkasista siroaa toiseen suuntaan ja osa toiseen? Tyytyykö tiede vain toteamaan, että vastaus on sattuma? Onko tällainen vastaus tieteellisesti pätevä?
Hiukkasten spinin eli sisäisen pyörimismäärän annetunsuuntainen komponentti määrää niiden sironnan suunnan tässä kokeessa. Eli kokeen tarkoitus on mitata tuo pyörimismäärän komponentti. Jos otetaan joukko hiukkasia, joiden spinin z-komponentti osoittaa "ylös", ei näillä kvanttimekaniikan mukaan ole tarkkaan määrättyä pyörimismäärän x-komponenttia. Toisinsanottuna hiukkaset ovat superpositiossa, eli ovat yhtä aikaa tilalla, jossa spinin x-komponentti osoittaa oikealle tai vasemmalle. Sitten jos x-komponentti mitataan Stern-Gerlach-kokeessa, niin kukin hiukkanen "valitsee" jomman kumman suunnan. Koska hiukkasen tila "z-ylös" on tasainen jakauma tiloja "x-oikealle" ja "x-vasemmalle", niin kumpikin valinta on yhtä todennäköinen. Siis puolet hiukkasista siroaa oikealla ja puolet vasemmalle.

Nyt jos otetaan nämä oikealle sironneet, jotka ovat siis nyt tilassa "x-oikealle", ja mitataan uudestaan spinin x-komponentti, niin ne kaikki siroavat edelleen oikealle. Mutta jos mitataankin niinden z-komponentti, niin puolet siroavat ylös ja puolet alas, vaikka siis alunperin kaikki olivat tilalla z-ylös. x-komponentin mittaus pakotti hiukkaset valitsemaan spinin x-komponentin arvon, jolloin ne "unohtivat" mikä z-komponentin arvo oli. Vastaavasti jos taas näistä ylös sironneilta, eli takaisin "z-ylös" tilalle siirtyneistä hiukkasista mitataan x-komponentti, niin taas puolet siroavat oikealle ja puolet vasemmalle.

Hieman monimutkaisemmilla koejärjestelyillä voidaan tuottaa erilaisia tilanteita, joissa vaihtoehtoja on useampia ja niiden todennäköisyysjakaumat erilaisia.

Oleellista siis on, että kussakin vaiheessa kaikki tiettyyn suuntaan sironneet hiukkaset ovat keskenään täysin samanlaisia. Silti ne siroavat erisuuntiin, sillä kukin hiukkanen "valitsee" uuden tilansa tuossa mittauksessa, kvanttimekaniikan sääntöjen antamien todennäköisyyksien mukaisesti.

Tekee mieli tässä välissä huomauttaa, kun olet ottanut tämän nyt muutaman kerran esille, että en ainakaan itse ole muodostanut maailmankuvaani tätä kautta. Mielestäni arkitodellisuus on täynnä esimerkkejä myös sellaisista tapahtumista mitkä näyttävät päällisin puolin sattumalta.
Mutta silti tiedämme, että taustalla on mekanistinen selitys, ja satunnaisuus oli vain puutteellisen tiedon tuottamaa harhaa. Siksi uskomme, että näin täytyisi olla myös alkeishiukkasten kohdalla.
 
...Oleellista siis on, että kussakin vaiheessa kaikki tiettyyn suuntaan sironneet hiukkaset ovat keskenään täysin samanlaisia. Silti ne siroavat erisuuntiin, sillä kukin hiukkanen "valitsee" uuden tilansa tuossa mittauksessa, kvanttimekaniikan sääntöjen antamien todennäköisyyksien mukaisesti.

Tuosta itse testin kuvauksesta en valitettavasti ymmärrä juuri mitään, mutta huomioni kiinnittyi siihen, että millä perusteella sitten se jokainen yksittäinen hiukkasen "valinta" viime kädessä määräytyy? Onko vastaus vain sattuma eli, että se ei määräydy mitenkään? Voiko tiede tyytyä sellaiseen selitykseen? En puhu nyt satunnaisuudesta tilastotieteessä, vaan täysin puhtaasta mielivaltaisesta yksittäisestä tapahtumasta. Itse siis uskon, että se voi sillä kulloisellakin valintahetkellä sirota vain siihen suuntaan mihin se siroaa. Sillä ei ole vaihtoehtoa. Se ei ole mielestäni ristiriidassa sen kanssa, että se pitkässä juoksussa siroaa tietyllä todennäköisyydellä suuntaan x ja tietyllä todennäköisyydellä suuntaan y, koska olosuhteet vaihtelevat.
 
Tuosta itse testin kuvauksesta en valitettavasti ymmärrä juuri mitään, mutta huomioni kiinnittyi siihen, että millä perusteella sitten se jokainen yksittäinen hiukkasen "valinta" viime kädessä määräytyy? Onko vastaus vain sattuma eli, että se ei määräydy mitenkään? Voiko tiede tyytyä sellaiseen selitykseen? En puhu nyt satunnaisuudesta tilastotieteessä, vaan täysin puhtaasta mielivaltaisesta yksittäisestä tapahtumasta.
Kyllä tämä nimenomaan on se tulkinta.
Itse siis uskon, että se voi sillä kulloisellakin valintahetkellä sirota vain siihen suuntaan mihin se siroaa. Sillä ei ole vaihtoehtoa. Se ei ole mielestäni ristiriidassa sen kanssa, että se pitkässä juoksussa siroaa tietyllä todennäköisyydellä suuntaan x ja tietyllä todennäköisyydellä suuntaan y, koska olosuhteet vaihtelevat.
Mutta tässä tapauksessa niiden olosuhteiden pitäisi jostain syystä aina vaihdella juuri siten, että ne tuottavat tuon ennalta lasketun jakauman x- ja y-tuloksia. Ei vaikuta uskottavalta, että kun koe toistetaan hieman erilaisella laitteistolla eri laboratoriossa, niin satunnaiset ympäristön vaihtelut tuottaisivat aina samanlaisen jakauman.
 
Kyllä tämä nimenomaan on se tulkinta.

Mutta tässä tapauksessa niiden olosuhteiden pitäisi jostain syystä aina vaihdella juuri siten, että ne tuottavat tuon ennalta lasketun jakauman x- ja y-tuloksia. Ei vaikuta uskottavalta, että kun koe toistetaan hieman erilaisella laitteistolla eri laboratoriossa, niin satunnaiset ympäristön vaihtelut tuottaisivat aina samanlaisen jakauman.

Eikö sinua tai tiedemiehiä yhtään häiritse tällainen tulkinta, että puhdasta sattumaa on olemassa? :) Puhtaan sattuman ja tieteen kulkeminen käsi kädessä tuntuu jotenkin erikoiselta.

Jos tuo koe esitettäisiin täysin teoreettisesti matemaattisessa järjestelmässä, niin käsittääkseni syntyisi joka kerta vain sama tarkka tulos. Vai esiintyykö puhtaasti matemaattisissa järjestelmissä indeterministisyyttä? Jos ei, niin eikö kaikki eroavaisuudet yksittäisten hiukkasten erilaisilla "sattumanvaraisilla valinnoilla" selity silloin ainoastaan olosuhteiden vaihtelulla?

Ymmärrän kyllä satunnaisuuden merkityksen tilastotieteessä, mutta puhtaasti kaikesta riippumattomaan mielivaltaiseen tapahtumaan en usko.
 
Eikö sinua tai tiedemiehiä yhtään häiritse tällainen tulkinta, että puhdasta sattumaa on olemassa? :) Puhtaan sattuman ja tieteen kulkeminen käsi kädessä tuntuu jotenkin erikoiselta.
Kyllähän se joitakin ihmisiä edelleen häiritsee, ja häiritsi varsinkin silloin kun tämä tulkinta alkoi vakiintua 1900-luvun alkupuoliskolla. Mutta nykyisin asiasta vallitsee hyvin selkeä konsensus, ja valtaosan mielestä tämä ei ole ongelma.
Jos tuo koe esitettäisiin täysin teoreettisesti matemaattisessa järjestelmässä, niin käsittääkseni syntyisi joka kerta vain sama tarkka tulos. Vai esiintyykö puhtaasti matemaattisissa järjestelmissä indeterministisyyttä? Jos ei, niin eikö kaikki eroavaisuudet yksittäisten hiukkasten erilaisilla "sattumanvaraisilla valinnoilla" selity silloin ainoastaan olosuhteiden vaihtelulla?
En oikein tiedä mitä tarkoitat puhtaasti matemaattisella järjestelmällä. Kyllä kvanttimekaniikka voidaan muotoilla matemaattisesti konsistentilla tavalla ja laskea siirtymätodennäköisyydet kullekin tilalle.
 
Kyllähän se joitakin ihmisiä edelleen häiritsee, ja häiritsi varsinkin silloin kun tämä tulkinta alkoi vakiintua 1900-luvun alkupuoliskolla. Mutta nykyisin asiasta vallitsee hyvin selkeä konsensus, ja valtaosan mielestä tämä ei ole ongelma.

Mikä siinä häiritsee jotain tiedepiirejä? Tai kysytään näin, mitkä ovat kiinnostavimpia kysymyksiä tai haasteita tänä päivänä kvanttimekaniikassa jos ajatellaan todellisuuden luonteen selvittämistä?
 
Mikä siinä häiritsee jotain tiedepiirejä? Tai kysytään näin, mitkä ovat kiinnostavimpia kysymyksiä tai haasteita tänä päivänä kvanttimekaniikassa jos ajatellaan todellisuuden luonteen selvittämistä?
Minä en tunne juurikaan sitä tutkimusta mitä tähän liittyen juuri nyt tehdään, mutta siis jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että lähtökohtaisesti deterministinen teoria olisi parempi. Tällaisen kehittämiseen kuitenkin liittyy niin paljon komplikaatioita, että tämä taitaa olla aika marginaaliporukan hommia nykyisin.

Muutenkaan en kovin hyvin tunne tällaista aivan perustason kvanttimekaniikan tai informaatioteorian tutkimusta, joten en oikein osaa tuohon vastata. Tärkeimpiä kvanttimekaniikan tutkimuskohteita tällä hetkellä lienee kvanttitietokoneiden ja niihin liittyvän laskennan kehittäminen, mutta nämä siis perustuvat jo olemassaolevaan teoriaan kvanttimekaniikasta.
 
Minä en tunne juurikaan sitä tutkimusta mitä tähän liittyen juuri nyt tehdään, mutta siis jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että lähtökohtaisesti deterministinen teoria olisi parempi. Tällaisen kehittämiseen kuitenkin liittyy niin paljon komplikaatioita, että tämä taitaa olla aika marginaaliporukan hommia nykyisin.

Muutenkaan en kovin hyvin tunne tällaista aivan perustason kvanttimekaniikan tai informaatioteorian tutkimusta, joten en oikein osaa tuohon vastata. Tärkeimpiä kvanttimekaniikan tutkimuskohteita tällä hetkellä lienee kvanttitietokoneiden ja niihin liittyvän laskennan kehittäminen, mutta nämä siis perustuvat jo olemassaolevaan teoriaan kvanttimekaniikasta.

Minusta taas ainakin äkkiseltään tuntuisi, että kaikesta riippumattomien tapahtumien olemassaolon hyväksyminen herättäisi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Sellainen sotii minusta tieteen perusajatusta vastaan ja mahdollistaa käsittääkseni ainakin teoriassa myös oljenkorren vapaan tahdon ja sielun puolestapuhujille. En sulje puhtaan sattuman olemassaolon mahdollisuutta pois, mutta ainakin toistaiseksi haluan pitää kiinni mahdollisimman yksinkertaisesta todellisuuden kuvasta. Mitä enemmän muuttujia ottaa mukaan todellisuuden luonteen selittämiseen sitä suuremmaksi kasvaa virheen mahdollisuus. Tällä en tietenkään tarkoita sitä, että vain sen takia suosin yksinkertaisempaa teoriaa, mutta koska en tunne kvanttimekaniikkaa paremmin, niin en uskalla sen erehtymättömyyden varaan heittäytyä. Historian valossa on täysin mahdollista, että vaikka 100 vuoden päästä kaikki tämä hetken teoriat ovat osoittautuneet täydeksi harhailuksi.
 
Minusta taas ainakin äkkiseltään tuntuisi, että kaikesta riippumattomien tapahtumien olemassaolon hyväksyminen herättäisi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Sellainen sotii minusta tieteen perusajatusta vastaan ja mahdollistaa käsittääkseni ainakin teoriassa myös oljenkorren vapaan tahdon ja sielun puolestapuhujille.
Mahdollistaako satunnaisesti toimivat aivot vapaan tahdon sen enempää kuin deterministisesti toimivat? Jos joka tapauksessa luonnonlait määrittävät aivan yksikäsitteisesti minkä sääntöjen mukaan hiukkaset toisiinsa reagoivat, toisessa tapauksessa vain lopputulos on joltain osin satunnainen. Mihin se vapaa tahto tai mieli tuonne silti asettuu?

Minä en näkisi kysymyksen luonnon satunnaisuudesta tai determinismistä olevan oleellinen vapaan tahdon ongelman kannalta.
 
Mahdollistaako satunnaisesti toimivat aivot vapaan tahdon sen enempää kuin deterministisesti toimivat? Jos joka tapauksessa luonnonlait määrittävät aivan yksikäsitteisesti minkä sääntöjen mukaan hiukkaset toisiinsa reagoivat, toisessa tapauksessa vain lopputulos on joltain osin satunnainen.

Mutta miksi se on satunnainen? Eikö tieteen pitäisi yrittää etsiä vastausta siihen? Millainen yksiselitteisesti määräytyvä luonnonlaki sattuma on? Voi olla, että aivoni ovat rakentuneet vain niin vinoon, ettei logiikkani kykene koskaan ymmärtämään tätä. Tilastollisen satunnaisuuden ymmärrän matematiikassa, mutta sitä en ymmärrä miten on loogisesti mahdollista, että jokin yksittäinen tapahtuma voi tapahtua ilman syytä. Sattuma on minulle siis tapahtuma, joka tapahtuu ilman syytä.

Toki aina voi kysyä sitten miten kaikki olisi voinut saada alkunsa ilman jotain alkusyytä mikä ei ole seurausta mistään. Sitä varmaan tule mietittyä vielä vanhana papparaisenakin.
 
Mutta miksi se on satunnainen? Eikö tieteen pitäisi yrittää etsiä vastausta siihen? Millainen yksiselitteisesti määräytyvä luonnonlaki sattuma on? Voi olla, että aivoni ovat rakentuneet vain niin vinoon, ettei logiikkani kykene koskaan ymmärtämään tätä. Tilastollisen satunnaisuuden ymmärrän matematiikassa, mutta sitä en ymmärrä miten on loogisesti mahdollista, että jokin yksittäinen tapahtuma voi tapahtua ilman syytä. Sattuma on minulle siis tapahtuma, joka tapahtuu ilman syytä.
En minä osaa tähän enää oikein mitään vastata. Kvanttimekaniikan todennäköisyystulkinnan mukaan asia vain on näin. Yksittäinen kvanttimekaaninen järjestelmä siirtyy tilalta toiselle satunnaisella tavalla, siten että ainoastaan kunkin lopputilan todennäköisyys voidaan tietää. Sille, miksi yksi lopputila yksittäisessa tapahtumassa sitten tuli valituksi eikä toinen, ei ole mitään syytä. Niin vain kävi. Siten luonnon uskotaan toimivan.
 
Millainen yksiselitteisesti määräytyvä luonnonlaki sattuma on? ...miten on loogisesti mahdollista, että jokin yksittäinen tapahtuma voi tapahtua ilman syytä

Sanalla satunnainen on valtava painolasti konnotaatioita, eikä intuitiivinen tulkinta välttämättä vastaa sitä, mitä tiede siitä sanoo (mitä tiede siitä pystyy sanomaan).

Miten on loogisesti mahdollista, että Akilleus ohittaa kilpikonnan? Kreikkalaiset eivät 2500 vuotta sitten ymmärtäneet suppenevia sarjoja. Kai meilläkin on ajankohtaisia intuitiivisen logiikan vastaisia paradoxeja? Fysikaalinen determinismi ja todennäköisyyden (ja sattumien) rooli siinä ei ole helppoa asia ymmärrettäväksi, mutta arkikielellä mutuillut vasta-argumentit ovat täysin hedelmättömiä eksaktia tutkimuksia vastaan.
 
Sanalla satunnainen on valtava painolasti konnotaatioita, eikä intuitiivinen tulkinta välttämättä vastaa sitä, mitä tiede siitä sanoo (mitä tiede siitä pystyy sanomaan).

Tästä se varmasti johtuukin miksi minun on vaikea asiaa hahmottaa. Uskon kyllä, että jos tuntisin kvanttimekaniikkaa paremmin, niin pitäisin tätäkin asiaa varmaan täysin luonnollisena. Se vain kuulostaa juuri arkijärkeen käsittämättömältä, että tiede tukee ajatusta jostain sellaisesta mille ei tarvitse olla selitystä.
 
Fysikaalinen determinismi ja todennäköisyyden (ja sattumien) rooli siinä ei ole helppoa asia ymmärrettäväksi, mutta arkikielellä mutuillut vasta-argumentit ovat täysin hedelmättömiä eksaktia tutkimuksia vastaan.

Kyseenalaistaminen ja epäily on vain ihan tervettä, tapahtui se sitten kuinka arkikielellä tahansa. On ne "eksaktit tutkimuksetkin" osoittautuneet vaikka kuinka usein ajan kuluessa virheellisiksi. Tämä ihan yleisellä tasolla, ei tähän aiheeseen viitaten.
 
Tästä se varmasti johtuukin miksi minun on vaikea asiaa hahmottaa. Uskon kyllä, että jos tuntisin kvanttimekaniikkaa paremmin, niin pitäisin tätäkin asiaa varmaan täysin luonnollisena. Se vain kuulostaa juuri arkijärkeen käsittämättömältä, että tiede tukee ajatusta jostain sellaisesta mille ei tarvitse olla selitystä.
Tiede tukee paljonkin sellaisia ajatuksia, mille ei ole ihmisjärjellä ymmärrettävää selitystä. Ei kukaan tiedä, miksi varaukset vetävät toisiaan puoleensa, miksi meillä on gravitaatio, miksi tyhjässäkin on energiaa, miksi entropia kasvaa.....

Kuitenkin järki on kehittynyt havainnoimaan kohtuullista vauhtia liikkuvia keskikokoisia kappaleita Afrikan savannilla, joten tuon päättelyn käyttäminen alkeishiukkasiin on aika lailla turhaa.

Jos vaikkapa kvanttielektrodynamiikan teoria ja mittaukset pätevät 18 merkitsevän numeron tarkkuudella, niin ei niissä taida olla paljoakaan väärin. Etenkin kun tuo on se tarkkuus, millä voidaan edes mitata. Eli jos kaikki mittaukset tukevat teoriaa täysin, niin ei sitä ehkä silloin voi väittää vääräksi istumalla nojatuolissa ja esittämällä dogmeja, joita havainnot eivät mitenkään tue.
 
Tiede tukee paljonkin sellaisia ajatuksia..

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta olen osittain eri mieltä. Itse uskon, että kaikki todellisuuden ilmiöt on teoriassa ymmärrettävissä ihmisjärjellä ja kuvailtavissa arkikielellä. Jos todellisuuden luonne on edes osittain selitettävissä ja kuvailtavissa, niin silloin sen täytyy olla teoriassa kuvailtavissa myös kokonaan?

Tarkoitan sitä jos on olemassa sellainen asia kuin tieto todellisuudesta ja ihmisellä on kyky tuohon tietoon vaikkapa 1 yksikön verran tällä hetkellä, niin eikö ihmisellä silloin teoriassa ole mahdollisuus "kaiken tietoon"?
 
Jos vaikkapa kvanttielektrodynamiikan teoria ja mittaukset pätevät 18 merkitsevän numeron tarkkuudella, niin ei niissä taida olla paljoakaan väärin. Etenkin kun tuo on se tarkkuus, millä voidaan edes mitata. Eli jos kaikki mittaukset tukevat teoriaa täysin, niin ei sitä ehkä silloin voi väittää vääräksi istumalla nojatuolissa ja esittämällä dogmeja, joita havainnot eivät mitenkään tue.

Kuinka varma haluat olla siitä, ettei tuollainen tarkkuus sulje jotain todella oleellista ja ratkaisevaa pois todellisuuden ymmärtämisestä? Suhtaudun itse kaikkeen tieteelliseen tutkimukseen lähtökohtaisesti oikeana tapana kuvata todellisuutta, mutta en halua heittäytyä minkään (edes tieteen) täyden fundamentalismin varaan muodostaessani käsitystäni todellisuudesta vaan haluan pitää erilaiset vaihtoehdot avoinna. Mitä terävämmästä tieteen kärjestä puhutaan sitä suuremmalla varauksella siihen inhorealistisesti suhtaudun, koska tieteen kärki on aina se mikä kaikkein helpoimmin ajan myötä "korjaantuu".

Esim.Jos pitäisi veikata millaisella todennäköisyydellä arvelisin vaikka 500 vuoden päästä nykyisen kvanttimekaniikan olevan hyväksyttyä sellaisenaan mitä se on tällä hetkellä, niin en minä uskaltaisi mennä lähellekään 100%. Tämän takia on mielestäni vain hyvää pitää filosofinen ajattelu ja kyseenalaistaminen mukana tieteellisen tutkimuksen rinnalla. Kuulosti se sitten miten vähäpätöiseltä ja arkikieliseltä tahansa.
 
Minä en tiedä fysiikasta paljoa mitään mutta tuon nojatuolista kyseenalaistamisen yksi ongelma on se että tämän hetken arkipäiväiset laitteet kuten esimerkiksi tietokoneet toimii juurikin teorioiden pohjalta. Jos teoriat on pielessä niin miten kuitenkin on voitu rakentaa toimivia laitteita jotka perustuvat teorioihin ?
 
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta olen osittain eri mieltä. Itse uskon, että kaikki todellisuuden ilmiöt on teoriassa ymmärrettävissä ihmisjärjellä ja kuvailtavissa arkikielellä. Jos todellisuuden luonne on edes osittain selitettävissä ja kuvailtavissa, niin silloin sen täytyy olla teoriassa kuvailtavissa myös kokonaan?

Tarkoitan sitä jos on olemassa sellainen asia kuin tieto todellisuudesta ja ihmisellä on kyky tuohon tietoon vaikkapa 1 yksikön verran tällä hetkellä, niin eikö ihmisellä silloin teoriassa ole mahdollisuus "kaiken tietoon"?
Melko kummallinen uskomus. Miksi juuri ihmisillä olisi jokin ylivertainen kyky ymmärtää näitä todellisuuden ilmiöitä? Miksei kolibreilla, marsuilla tai norsuilla olisi tällaista kykyä (No siksi tietenkin, että ihminen on tunnetuista eliölajeista älykkäin, mutta ymmärsit varmasti idean. Se, että on joukon älykkäin, ei tarkoita että ymmärtäisi kaiken.) Ihmisen, niinkuin muidenkin eläinten keskushermostot ovat evolutiivisesti kehittyneet ymmärtämään ympäröivän todellisuuden sellaisena kuin se kaikkein edullisinta yksilön geeneille on. On esimerkiksi geenien selviytymiselle hyödyllistä erottaa neste ja kiinteä aine toisistaan, vaikka kumpikin koostuu pääosin "ei mistään", siis tyhjästä tilasta atomiytimen ja elektronikuorien välillä. On siis mahdollista, itseasiassa todennäköistä, että ihmisaivot eivät kykene selittämään kaikkia todellisuuden ilmiöitä.

Jos et ymmärtänyt mistä puhuin (enemmänkin sääntö kuin poikkeus kun yritän artikuloida ajatuksiani muille ihmisille), niin ehkä tämä Dawkinsin Richard osaa esittää asian hieman havainnollisemmin kuin minä:

 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Tästä se varmasti johtuukin miksi minun on vaikea asiaa hahmottaa. Uskon kyllä, että jos tuntisin kvanttimekaniikkaa paremmin, niin pitäisin tätäkin asiaa varmaan täysin luonnollisena. Se vain kuulostaa juuri arkijärkeen käsittämättömältä, että tiede tukee ajatusta jostain sellaisesta mille ei tarvitse olla selitystä.

Kyllä sillekin "tarvitsee olla selitys", mutta selitys ei välttämättä ole ihmismieltä tyydyttävä. Essentialistiset kysymykset kuten "mitä se todella tarkoittaa?" ovat alaltaan nimittäin toivottoman epätarkkoja. Vaatimus arkijärjellä ymmärrettävyydestä on yksinkertaisesti epäreilu. Tieteen suuri etu on juurikin kyky tunnistaa mekanismeja ja ennustaa niiden seurauksia ilman että sen pitäisi sopia simppelisti yksittäisen nojatulipohtijan käsityksiin.

Kyseenalaistaminen ja epäily on vain ihan tervettä, tapahtui se sitten kuinka arkikielellä tahansa. On ne "eksaktit tutkimuksetkin" osoittautuneet vaikka kuinka usein ajan kuluessa virheellisiksi. Tämä ihan yleisellä tasolla, ei tähän aiheeseen viitaten.

Kyseenalaistaminen on tervettä, mutta kuvailemassasi tapauksessa se saattaa olla aiheen ohi puhumista, totuuden vääristelyä ja aivan liian altista värittymään tulkitsijan sielunelämän mukaan. Esim.

"Kapitalismi johtaa väistämättä tuloerojen kasvuun" - väittämä voidaan jokseenkin järkevästi kyseenalaistaa arkikielellä, mutta kuitenkin taloustieteen tuntemus ja aineistonkeruu ovat tärkeitä.

"Higgsin bosoni antaa massan elektroneille, mutta ei fotoneille" - väittämää ei voida järkevästi kyseenalaistaa arkikielellä ilman tarkkaa syventymistä tieteelliseen fysiikantutkimukseen, josta voi arkikieli olla koko lailla kaukana.
 
Back
Ylös Bottom