En menisi väittämään, että lasten opinnot olisivat liian laajoja. Peruskoulun vuosiviikkotuntimäärä nyt syntyneen päätöksen mukaan on 225 eli 8550 oppituntia. Lukuvuotta kohti tämä tekee 950 oppituntia. Suomalainen aikuinen työskentelee noin 1700 tuntia vuodessa. En sanoisi, että pienten ekaluokkalaisten tulisi istua matematiikan kirjan edessä 7,5h päivässä viisi päivää viikossa, mutta olisi mielestäni pienestä pitäen hyvä oppia lähemmäs tuota rytmiä, niin kynnys siirtyä opiskelusta työhön ei kasva ylivoimaiseksi. Iso osa lapsista on joka tapauksessa jossain iltapäiväkerhossa koulun jälkeen, kun kaikki eivät uskalla jättää alakoululaisia yksin temmeltämään. Yhteiskunnalta palaa joka tapauksessa rahaa näiden kerhojen toiminnan tukemiseen, joten tuskin muodostuisi merkittäväksi budjettiongelmaksikaan, mikäli lapset viettäisivät enemmän aikaa pedagogien parissa ja vähemmän jossain paikallisen seurakunnan kerhossa. Vuosiviikkotunnit peruskoulun ajalta voisi nostaa hyvin pyöreään kolmeensataan. Oppitunteja tulisi näin noin 1250 lukuvuotta kohti. Kyllä siihen lapsi pystyy ja ehkä näin saataisiin joskus näyttämään siltä, että Suomestakin löytyy älyllistä elämää.
Mappanaa kyllä komppaan siinä, että varsinkaan pieniä lapsia on turha uuvuttaa ylipainottamalla tiedollisia opintoja. Länsimaisen yhteiskunnan suunta on kuitenkin menossa yhä enemmän siihen suuntaan, että pelkillä tiedoilla ja taidoilla ei pärjätä. Tarvitaan luovuutta. Eurooppalaiset ja Yhdysvaltalaiset keksivät, muu maailma tuottaa. Jos emme kannusta ja opeta lapsia olemaan luovia, niin Suomella on hyvin vähän tulevaisuutta. Pahimmassa tapauksessa tuhoamme koulutuspoliittisilla päätöksillä lasten luovuuden. Sir Ken Robinson on mielestäni esittänyt asian todella hyvin:
Toisaalta en halua väheksyä tiedollisten aineidenkaan tärkeyttä. Myös niiden määrää tulee lisätä merkittävästi nykyisestä. Historiaakin voi opettaa tavalla, joka sopii pienille lapsille. Esimerkiksi tämä draama on varmasti mitä parhaimpia tapoja saada lapset kiinnostumaan historiasta. Eräs opettaja aikoinaan kuvasi elävästi roomalaisten sotastrategioita, kun laittoi meidät ryhmittämään pulpetit kahdeksi joukoksi ja ohjasi "hyökkäyksen". Kyllä siinä tokaluokkalainen oppii sodankäyntiä ihan eri tavalla kuin katselemalla käppyröitä liitutaululta.
Mielestäni kuitenkin olisi hyvä, mikäli nykyistä oppiainejakoa "pirstaloitaisiin". Esimerkiksi yhteiskuntaoppia on aivan liian vähän suhteessa sen tärkeyteen elämässä. Erityisesti taloustaitoja ja juridiikkaa lapset eivät opi kouluaikana riittävästi ja voisin kuvitella, että tämä on merkittävä syy siihen, miksi sosioekonominen liikkuvuus on heikkoa. Eivät ne köyhien perheiden lapset opi taloustaitoja kotonakaan, kun vanhemmilla näitä taitoja ei ole. Varakkaammat tai vasemmistolaisittain ilmaistuna "onnekkaammat" vanhemmat kyllä pystyvät jälkipolville siirtämään merkittävän tietomäärän aina omasta taloudenhoidosta yritysrahoitukseen saakka. On tasa-arvon kannalta kyseenalaista, että näitä taitoja ei opeteta tarpeeksi koulussa.
Perusopetuksen ongelma tuntuu olevan se, että opetetut asiat eivät vastaa niitä tarpeita, joita jokaisen kansalaisen tulisi osata. Uskonto on tästä hyvä esimerkki, koska sille on jätetty kyseenalaisen suuri painotus, vaikka yhteiskuntamme on nykyään hyvin maallinen. Olen BB0:n kanssa eri mieltä siitä, että uskonto teemana voitaisiin käsitellä muutamalla lauseella Peppi Pitkätossun kanssa rinnasteisena. On hyvä, että lapset oppivat keskeisimmät tarinat kristinuskosta, koska niihin kuitenkin törmää erilaisissa metaforissa jatkuvasti. Se kuuluu yleissivistykseen. Vastaavasti pidimme siitä tai emme, niin Islamin merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa on kasvanut ja arabimaat ovat mahdollisesti ja jopa erittäin todennäköisesti tulevaisuudessa merkittäviä kauppakumppaneita. Tässä suhteessa on lapsien hyvä osata tietyt keskeiset teemat Koraanista sekä mitä ovat Hadithit, Sunna, Sharia, jne. Yleisesti ottaen kulttuurikasvatuksen määrää tulee lisätä, mutta sen on oltava aidosti kulttuurikasvatusta. Uskonnonopetus ei sitä ole, vaikka sitä viittaa yrittävätkin Räsäset ja kumppanit sille ahkerasti pukea.