En ole koskaan ymmärtänyt, mitä maan ulkopuolisella elämällä on tekemistä jumaluskon tai telepatian tai muun kanssa. Eräänkin kerran nousi karvat pystyyn kun luin yliopiston tiede- ja kulttuurilehteä. Siellä toimittaja kirjoitti siitä, miten monilla tieteen parissa työskentelevillä on "ristiriitaisia uskomuksia", koska jumalaan ei uskota mutta toisaalta maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuteen uskotaan melko laajastikin.
Oikeasti, miten pihalla pitää olla, että lähtee vertaamaan näitä kahta asiaa keskenään? Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo on ihan selkeästi tieteen piiriin kuuluva asia. Se on väite, jonka todenperäisyyttä ainakin teoriassa pystytään jollakin tavalla testaamaan. Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo ei edellytä mitään henkimaailmaa eikä mitään muitakaan materialistisen/fysikalistisen maailmankatsomuksen ulkopuolista, eikä minkäänlaista dualismia.
Samalla tavalla ottaa päähän se, miten jotkut uskovaiset repivät leukojaan tästä Higgsin bosonista... että mukamas samalla tavoin kuin jumala, Higgsikin olis jonkinlainen uskon asia ja että koska Higgsin olemassaoloon on järkevää uskoa (varman tiedon puuttuessa) niin samalla tavalla jumalankin olemassaoloon on järkevä uskoa.... voi helvetti sentään. Higgsin hiukkasen olemassaolo on fysiikan standardimallin teoreettinen ennustus, jota sitten pystytään käytännössä testaamaan rakentamalla miljoonien ja taas miljoonien mittalaitteisto sen havaitsemiseksi.
Mitä tekemistä tällä on jumalan kanssa, jonka ainoa määrittelevä piire tuntuu olevan se, etä jumalaa ei voi määritellä? Jumala on jotain, mikä aina pakenee täsmällisiltä kuvailuilta ja empiiriseltä testaukselta, toisin kuin esim. juuri tämä maan ulkopuolinen elämä. Kuinka kätevää.... Kai sekin on yksi tapa puolustaa uskoa jumalaan, tehdä jumalan käsitteestä täysin käsittämätön. Mutta miksi kenenkään sitten pitäisi ottaa näitä jumalalöpinöitä vakavasti? Mikä jumalakäsitteen selitysvoima on?