- Liittynyt
- 13.4.2005
- Viestejä
- 1 946
Luulisit, niin. Ei riitä.Kiitos! Tämä vasta-argumentti tuo jotain uutta keskusteluun. Eihän sitä käännytystapahtuman lopputulosta pysty useimmissa tapauksissa ennustamaan. Luulisin kuitenkin, että todella Jumalaan uskovaa/uskonutta uskonkriisi koettelee aika syvältä, aiheuttaa masennusta ja ahdistusta. En tietenkään voi perustaa väitettäni tilastoihin, koska aihetta on hyvin vaikea tutkia käytännössä. Kuitenkin ihmiset, joita tunnen, ovat olleet masentuneita menetettyään uskonsa. Myös taiteesta löytyy esimerkkejä uskonsa menettämisen merkityksestä ihmiselle. Seitsemäs sinetti -elokuvassa Max von Sydow'n hahmossa uskonsa menettämisen tuska on mun mielestä aika hyvin kiteytettynä. Suosittelen elokuvaa kaikille uskonasioista ja totuuden etsinnästä kiinnostuneille.
Kyllä löytyy multakin anekdootteja vaikka kuinka siitä, kuinka uskon menettäminen on ollut mahtava ja vapauttava kokemus. Nää sun "tuntemat ihmiset" (onnelliset ja epäitsekkäät kristityt ja onnettomat, itsekkäät ateistit), jotka sopivasti aina tukee sun kantaa, ei kyllä vakuuta ketään perusteluna. Luulisi, että näytön ollessa noin heikko ja subjektiivinen, olisit hieman epävarmempi omasta kannastasi, mutta päinvastoinhan se näyttää menevän.
Niin. Kyse ei minun mielestäni ole niinkään "ateismiin käännyttämisestä" - siihen ei aina päästä faktoilla ja logiikallakaan. Kyse on lähinnä siitä, että kerrotaanko ihmisille totuudenmukaisesti tästä maailmasta. Lähtökohtaisesti tottakai aina kerrotaan. Tämä sitten johtaa ateismiin useissa tapauksissa.Muotoilen alkuperäisen kysymykseni tarkemmin: Jos vaikuttaa todennäköiseltä, että uskon menetyksen vaikutus on negatiivinen ihmisen onnellisuuteen ja mielenrauhaan, onko oikein käännyttää hänet uskosta ateismiin?
Ja jatkokysymyksenä: Millaisissa tilanteissa uskovan käännyttäminen ateistiksi on oikeutettua ja millaisissa tilanteissa ei?
Jos sinä haluat (ja selvästi haluat), että joillekin ihmisille ei kaikkia faktoja lauota vaan suojellaan heitä totuudelta, ettei vaan usko menisi, niin tarvitaan aika vahvat perustelut, enkä ole moisiin todellakaan törmännyt tähän mennessä.
Once again, sun anekdooteillas ei ole painoarvoa, ei sitten yhtään.Luehan tarkkaan tuo mun sanamuoto. Moni ateisti on individualisti ja moni kristitty yhteisöllisempi. Joskus taas toisinkin päin. Mun omakohtaiset kokemukset on antaneet mun ymmärtää, että kristillisissä piireissä lähimmäisenrakkaus koetaan tärkeämpänä kuin muualla. Jos yhdessäkin tapauksessa näyttää siltä, että uskolla on tällainen myönteinen vaikutus ihmisen elämään, eikö silloin pitäisi kyseenalaistaa ateismin käännytystyön ehdottomuus ja uskovien ihmisten poikkeukseton joukkokäännyttäminen?
Lähimmäisenrakkaus on uskovaisille tärkeämpää... no, entä nämä uskonnottomat, eurooppalaiset sosialistiset demokratiat vs. enemmän uskovat valtiot ja heidän erilaiset politiikkansa "lähimmäisenrakkauden" suhteen? Ai niin, mutta tuossakin tapauksessahan se on se "usko niin vaikea mitata". Sulta se edelleen onnistuu täydellisesti noin perstuntumalta.
Niin ku sanoit, niin kyllä tää pyörii nyt ympyrää sun kanssas tää keskustelu. Sä perustat täysin tän kantas siitä, että ateismiin ei saisi käännyttää, puutteelliseen näyttöön. Ei yksinkertaisesti voida ottaa vakavasti tuollaisia perusteluja.
Voi hellanlettas ku joku meni sit henkilökohtaisuuksiin.En edelleenkään väitä kuuluvani mihinkään ryhmään. Ja ei, en ainakaan kuulu siihen ryhmään, jota näin "näennäisvaatimattomasti" ja "ylimielisesti" kehun. En ymmärrä tuollaista henkilökohtaisuuksiin menemistä. Mun mielestä tällainen keskustelu olisi parhaimmillaan, jos ei tarvitsisi lainkaan mennä sinä- tai minä- pronominien käyttöön. Mutta se on ilmeisesti valitettavan vaikeaa. Itsekin syyllistyin henkilökohtaisuuksiin menemiseen tahtoessani tietää ektomorfin räväkän itseilmaisutyylin taustoja.
Mun "räväkkä itseilmaisu" johtui nimenomaan sun ensimmäisen viestisi sisällöstä, jossa vihjailit, niin kuin vihjailet edelleen, että ateistit ovat yleisesti ottaen ikävämpiä ihmisiä kuin kristityt, ateismi johtaa kaikenlaiseen onnettomuuteen, jne. Näitä "totuuksia" jaetaan varmalla asenteella, ja sitten kun joku älähtää, niin kylläpä meni asiattomasti henkilökohtaisuuksiin. Olisko peiliin katsomisen paikka siellä? Kaikkeen osuvaankin kritiikkiin vastaus on ollut lähinnä, että me ateistit taas tulkittiin sun oikeesti pehmeät kirjoitukses vaan päin helvettiä. Ymmärtäähän sen, että tollanen käy hermojen päälle.