Toivottavasti ei haittaa, vaikka vastaan tähän risumiehelle tarkoitettuun viestiin.
Tarkoitin yleensä Jumalauskon (ei välttämättä kristinuskon Jumalan) rinnastamista lapsellisiin uskomuksiin. Asioiden yhteneväisyys ei ole kuitenkaan virheetön. Kuinka monta ihmistä tunnet, jotka ovat alkaneet uskoa joulupukkiin vasta aikuisena? Miksi niin monet ihmiset löytävät Jumalan vasta myöhemmässä ikävaiheessa eivätkä he samalla taannu lapsen tasolle, jos Jumala on rinnastettavissa joulupukkiin? Miten on mahdollista, että niin monet tiedemiehet uskovat Jumalaan? Miten niinkin tervejärkiseen porukkaan on voinut syöpyä niin mieletön, menninkäiseen rinnastettava, uskomus ja silti he ovat samanaikaisesti kykeneviä luomaan tietoa? Valitettavasti ateistien leiristä tulee lähes automaationa Jumalan rinnastaminen joulupukkiin tai hammaskeijjuun, tuo rinnastus ei ole rajoittunut vaan siihen, kun uskova argumentoi oman uskonsa puolesta. Tämän asian kohdalla ydinkohta ei ole se, onko Jumala todellinen vai ei, vaan se, että analogia on totaalisen ontuva.
Kiva Paletaani, ettet näe hihhulinäkemyksiäni totaalisen tyhjinä. Palaan sun pohdintaasi vaikka huomenna
Rinnastuksella näihin satuhahmoihin halutaan tuoda esille yhtenevä tutkimuksen sekä sen tietoperäisyyden määrä, mitä ei ole. Miksi vertaus ei olisi käypä, mikäli kummastakaan ei ole tiedon hiventäkään tarjolla? Mikäli vastaat tähän, että meillä ei ole oikeita ''välineitä'' tai mittareita jumalan tutkimiseen tai määrittelemiseen tai edes sen olemassaolosta varmistumiseen, minä vastaan, että ei meillä ole haltioita vartenkaan. Jumala on ihan hyvin siis rinnastettavissa näihin olentoihin tietopohjalta.
''Miksi niin monet ihmiset löytävät Jumalan vasta myöhemmässä ikävaiheessa eivätkä he samalla taannu lapsen tasolle, jos Jumala on rinnastettavissa joulupukkiin?''
Tähän osaisi varmasti joku uskontotutkija vastata, mutta yritän parhaani. Mielestäni mitä yrität hakea tuolla kysymyksellä on, että myöhemmällä ikävaiheella kääntyminen uskovaksi johtuisi yhdestä syystä, ns. ''valaistumisesta'', eli syntyneestä tiedosta koskien jumalan olemassaoloa. Tämä on hiukan tarkoituksenmukaista sekä johdattelevaa argumentointia, sillä syitä uskovaksi kääntymiseen voi olla monia. Jos olet samaa mieltä, onko henkilön x kääntyminen uskovaksi puhtaasti jumalallista, jos siihen voi vaikuttaa muutkin asiat? Mikäli ei ole, miksi kutsua sitä jumalaksi? Mikäli on, no, siinä tapauksessa emme ikinä olisi varmoja milloin kyseessä on jumala. Jos olet taas sitä mieltä, että kääntyminen johtuu tästä valaistumisesta(tai miksi ikinä sitä haluaa kutsuakaan), tuon seuraavaksi esille muita tekijöitä: Poliittiset, kulttuurilliset, sosiaaliset, mielenterveydelliset sekä muut henkilökohtaiset tekijät ovat omasta mielestäni vahvassa roolissa. Jumalaan uskominen on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää, ellei jopa suotavaa. Jumalaan uskominen voi tuoda tarkoitusta, lohtua sekä järkeä elämään, kun on selkeä määritelmä elämällä, universumilla, maailmalla, sekä niihin liittyvillä asioilla.
Kun uskoo jumalaan, voi jatkaa elämäänsä turvallisin mielin, tietoisena lopussa tapahtuvasta oikeudenmukaisuudesta, tietoisena kaikkivoivasta ja rajattomasta olennosta tai hengestä, tietoisena sen loputtomasta rakkaudesta sinuun, tietoisena elämän jatkuvuudesta.. Ja niin edespäin, listaa voi jatkaa melko pitkään. Lyhyesti sanottuna jumala antaa monelle vastauksen, sekä sisältöä elämään.
Joulupukki ei ole tietenkään yhtä pitkälle jalostettu idea, kuin esimerkiksi kristinuskon jumala, ja sen tarkoitus-, sekä syntyperä on selvillä. Koska ihminen mielellään toimii kollektiivisesti, voi myös jumalaan uskominen tuoda yhteisöllisyyden tunnetta kun saa olla osana maailman isointa, sekä yhtä vanhinta, organisaatiota. Raamatun antaman jumalkuvan on todettu olevan pahasti ristiriitainen, mistä seuraten siihen uskovat vievät itsepetostaan pidemmälle, joko heittäen rationaalisuuden koppaan, tai luoden uusia teorioita(IG, Intelligent Design), edellämainittujen tunteiden sekä elämän saavuttamisessa.
''Miten on mahdollista, että niin monet tiedemiehet uskovat Jumalaan? Miten niinkin tervejärkiseen porukkaan on voinut syöpyä niin mieletön, menninkäiseen rinnastettava, uskomus ja silti he ovat samanaikaisesti kykeneviä luomaan tietoa?''
Vaikka taisin vastata jo äsken postiisi, lisään vielä tähän kysymykseen, että monet uskovaiset eivät usko sokeasti tai fundamentalistisesti, vaan myös ''ei siitä mitään haittaakaan ole''-ajatuksella, eli pelaamalla varman päälle. Tiedon luominen ei suoranaisesti liity mielestäni uskomiseen, sillä usko voi käsittää koko maailmankaikkeuden ja kaiken sen sisällä pitämän tiedon jo valmiiksi. Uskonnon ei myöskään tarvitse olla ristiriidassa tieteen kanssa(ainakaan vielä siis). Ihan hyvin tiedemies voi uskoa lentävään apinajumalaan, kuitaten kriitikot kertomalla sen olevan ihmisen ymmärryksen ulkopuolella. Sitten on myös näitä kaikista pahimpia, jotka laittavat kädet korville, siteen silmille, ja yksinkertaisesti kieltämällä kieltävät kaiken järjen, sekä muun näkemyksen.