Useimmat kristityt näkevät tosiaan Jumalan kaikkivoipana ja kaikkitietävänä, mutta myös rakkautena ja totuutena. Jumalan rakkauteen kuului alunperin ihmisen vapaus valita. Ihminen valitsi pahan (Raamatussa Adam). Sen valinnan seurausta on kaikki pahuus, sairaus ja kuolema. Nyt elämme sitten tuossa valintamme seurauksista kärsivässä maailmassa. Armossaan Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen (Raamatussa toinen Adam), jonka kautta ihmisen on mahdollista korjata se alussa tapahtunut väärä valinta ja päästä Jumalan yhteyteen takaisin, uskon kautta toki.
Eli vaikka Jumala on kaikkivoipa ja kaikkitietävä, niin ihminen ei sitä ole ja valitsee usein väärin. Jumala ei toimi Sanaansa vasten ja pahalla on aina seurauksensa.
Tämän ei ole tarkoitus olla saarna, vaan pikemminkin jonkinlainen kehnohko selvitysyritys mitä kristityn päässä liikkuu/ei liiku.
Eri kristillisillä ryhmillä on sitten myös hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, että miten tuo ihmisen valinnan vapaus toimii tuon alussa tapahtuneen syntiinlankeemuksen jälkeen. Osa uskoo, että ihminen voi edelleen valita hyvän ja pahan väliltä. Osa uskoo, että ihminen voi valita vain pahan ja kaikki hyvät valinnat ovat Pyhän Hengen työtä ihmisessä. Osa uskoo myös, että ihminen ei valitse mitään, vaan kaikki on ennalta määrättyä (predestinaatio).
Oleelliseksi tuo ihmisen valinnan vapaus tulee nimenomaan, kun aletaan puhumaan ihmisen pelastuksesta. Osa painottaa ihmisen omaa valintaa ja ratkaisua Jumalan puoleen. Osa taas näkee pelastuksen täysin Jumalan työnä, ilman ihmisen omaa osuutta. Sitten on varmasti kymmeniä erilaisia välimuotoja noista.
Aihe Jumalan ja ihmisen osuudesta/osattomuudesta eri asioihin on mielenkiintoinen ja mitä useamman ihmisen kanssa malttaa asiasta keskustella, niin sitä mielenkiintoisemmaksi se käy.