Ei minulla mitään tarvetta ole sinua lähteä idiootiksi tai hulluksi lähteä moittimaan, jos sitä vihjaat. Haluatko kuitenkin ottaa kantaa siihen, miten Jumala tuo elämään jotain lisämerkitystä?
No joo, viimeiset kaksi vuotta oon oikeastaan omistanut elamani "totuuden etsinnalle" vai mita lieneekaan, tai voiko sanoa etta etsii ku kumminkin loppujen lopuksi saa. Olin masentunut ja pilannut elamani monin tavoin ennen tata. Mut kasvatettiin kirkkouskovaisessa perheessa, ja pienesta pitaen inhosin menna kirkkoon ja mielipiteeni hihhuleista oli etta he ovat jokseenkin outoa sakkia. Tama sai mut luulemaan etta Jumala=kirkko, ja koska pidin itsestaan selvana etta tuo kirkkoyhteiso ei voi olla se suuri totuus tms. pidin itseani ateistina varhaisnuoruudessani, kun tunsin olevani tarpeeksi vanha ajattelemaan eri lailla kuin vanhempani:D
Ateistiksi "alkaminen" tuntui kuin kivi olisi pois sydamelta, voisin viitata kintaalla kaikelle sille syyllistamiselle mita tunsin jos en kaynyt kirkossa tms. Se pelko ja vastuu tuomiosta havisi kaikki. Siina sitten elelin niin kuin kuka tahansa nuori paattomasti nautintoja saalistaen ilman etta miettisin miksi taalla ollaan. En ikina niin sanotusti ajatellut elamaa elamani ulkopuolelta. Fanitin muusikkoja, jopa liika paljon, olin aina mp3 soitin korvilla ja omaksuin mielipiteita musiikista ja elokuvista pikkuhiljaa alitajuntaani.
Ulkomailla asuessani, usein istuskelin yksin huoneessani ja aloin mietin ihmiskuntaa ja ensimmaiseksi sita miksi kaikki on vain samanlaisia, kaikki kuuntelee samaa musiikkia, pukeutuu samalla tavalla, puhuu samoista asioista, kertoo samoja vanhoja vitseja uusin sanoin, esittaa jotain muuta kuin on, pitaa samoista tv ohjelmista, sitten kayttaytyy kuin ihmiset teeveessa. (Miljoona kaupungissa kaikki tama on selvemmin nahtavilla kuin missaanpain suomea).
Siita sitten aloin mietiskella miksi, ja loysin itsestani paljon ajatuslinjoja jotka ei perustunut mihinkaan konkreettiseen tai edes omaan etuuni, (esim. pelko, suuttuminen, kateus, turhamaisuus ymsyms) yllattavaa miten paljon noita voi olla kun vanhojen vaarien paalle rakentaa uusia luuloja, ja taas niiden paalle uusia. Mika johtaa, ainakin johti itsellani omasta mielestani, jonkinmoiseen lievaan jakaantuneeseen persoonallisuushairioon. Kaytta Kaikkea naita aikani itsestani etsiskeltyani ja ne purettuani, alkoi maailma nayttaa pikkuhiljaa mielenkiintoisemmalta. Alitajunnassa on kumminkin niin paljon asioita muistissa, mista me ei olla edes tietoisia, mutta ne silti vaikuttaa meidan kaytokseen, ja ajatteluun, oikeastaan kaikkeen.
Nyt alkaa olla asiat hyvassa jamassa, jokainen paiva on edellistaan parempi, kun joka paiva oppii jotain uutta mikaa saa katsomaan asioita uudesta nakokulmasta, ja nain elamani on kuin yhtajaksoista koulunkayntia, ihmisen mielessa on kuitenkin paljon jannaa todettavaa. Kun on itse joskus ajatellut tavalla joka perustuu esimerkiksi ylpeyteen, ja sitten paassyt eroon siita tavasta, on helppo huomata jos toinen ihminen toimii jonkun tuollaisen tavan innoittama.
Kaikessa tassa luin raamattua suuntaa antavana kirjana, ajattelin sen niin etta koska Jumala on luonut ihmisen ja antanut raamatun oppaaksi, niin raamatun taytyy toimia saumattomassa yhteistyossa ihmismielen kanssa, ja niinhan se nayttaa toimivan.
Ennen huolehdin jatkuvasti rahasta, nyt tuskin ees ajattelen sita, koska huomasin yhteen aikaan, etta kunhan vuokran saa maksettua, siihen ei enaan paljon tarvitse lisaksi. Varsinkin se etta suurin nautinto on ymmarryksen saaminen, ymmarrys omasta itsestaan. Olin lievasti ylipainoinen ja masentunut osittain sen vuoksi, koska harrastin yletonta massailyani, aiheuttaja siihenkin loytyin mielestani ja sita aikani korjailtuani, syomiseni on huomattavasti normalisoitunut.
Nykyaan kaikinpuolin onnellinen, en vaihtaisi tata koko kokemusta mihinkaan muuhun. "Ymmartaa nyt mita paavali tarkoitti silla etta meilla ei ole mitaan mutta omistamme kaiken" Ja onhan se aika jannaa miten huomaa asoiden maaarityksen muuttuessa koko nakokentan muuttuvan erinakoiseksi, kun kaikki nakyy kuten ne on, ilman mielipiteita siita mita ne on. Kuin olisi vieraana taalla vain odottamassa poispaasya.
Kaiken taman jalkeen miten voisin kieltaa pelastuksen tai Jeesuksen olemassaolon, olisi sama kun kieltaisin viimeiset vuodet elamastani? Se on taysin mahdotonta. Etta joo, kylla Jumala tuo tarkoitusta elamaan:D