- Liittynyt
- 13.4.2005
- Viestejä
- 1 946
Niin no, uskonnollisen uskomisen pohjana kyllä. Itse pyrin juuri siihen, että uskomukseni perustuvat näyttöön ja järkeen. Hypoteesien hyväksyminen tunteiden perusteella on niin ilmiselvästi typerä idea. Sehän on määritelmältään sitä irrationaalista ajattelua. Meidän tunteet, intuitio ja tulkinnat johtavat/ovat johtaneet harhaan kerta toisensa jälkeen.Uskomisen pohjahan on nimenomaan siinä, että tuntee eikä järkeile. Tunteita ei selitetä faktoilla. Mua ei puolestaan ole koskaan kiinnostanut mikään absoluuttinen totuus. Enemmän olen ollut kiinnostunut erilaisita tulkinnoista ja tavoista nähdä ja ajatella.
Ja kyllä niitä tunteitakin jo pystytään jonkin verran selittämään faktoilla. Esimerkiksi nyt tuoreet tutkimukset oksitosiini-hormonin vaikutuksesta ihmisten väliseen luottamukseen.
Ei kai kukaan nyt kaikkia paskasti kohtele. Eli mainiosti menestyvä henkilö voi hyvinkin olla mulkku 90%:lle ihmisistä, mutta silti säilyttää lähipiirinsä kunnioituksen ja rakkauden. Ja toisaalta, kaikki ihmiset eivät välttämättä edes halua rakkautta muilta ihmisiltä.Tuolla karman lailla tarkoitin ihan yksinkertaisuudessaan sitä, että uskon siihen, et jos ihmisiä kohtelee hyvin, ihmiset kohtelee hyvin. Ja tietysti myös toisinpäin: jos kohtelet muita kuin paskaa, on turha olettaa, et muut sua vilpittömästi rakastaa. En siis usko karman lakiin siinä mielessä, että ajattelisin edellisten elämien vaikuttavan nykyiseen elämään. Eli en siis usko, et jos jollain on ollut huono mäihä elämässä, se johtuu jostain, mitä sen aikaisempi minä on tehnyt.

