- Liittynyt
- 17.9.2008
- Viestejä
- 2 344
Tämä oli minusta monella tavalla hyvää tekstiä. Uskonnon (siis minkä tahansa uskonnon) ydin, suorastaan määritelmä, on juurikin se, että uskotaan asioita, joiden uskomiselle ei ole riittäviä perusteita. Jos olisi hyvät perusteet uskoa, että Jumala tai jumalia on olemassa, niin tähän uskominen ei olisi uskontoa, vaan tiedettä tai tervettä järkeä. Eli uskonnot ovat määritelmänsä mukaan irrationaalisia; ei voi missään olosuhteissa olla rationaalista olla uskovainen. Tämä väite on toki aika vahva, mutta en tunne sille mitään todellista vastaväitettä. Haluan vielä korostaa, että en väitä, ettei jossakin kuviteltavissa olevassa tilanteessa voisi olla rationaalista uskoa Jumalan olemassaoloon. Mutta jos todella olisi luotettavaa evidenssiä Jumalan olemassaolosta, niin usko Jumalaan ei silloin olisi uskontoa vaan tieteellistä tietoa.[...] Mäkin oon kristitty, mutta jos osaisin järjellä ja faktoilla perustella uskoni teille, niin eihän se enää olisi USKOnto. Eihän usko ookaan järkevää, ja kyllä mä ymmärrän sen, että teille ateisteille me uskovaiset vaikutetaan sekopäiltä, koska te ette koe sitä uskoa samalla tavalla kuin me koetaan koko ajan ja joka hetki. Mä en pystyisi vastaamaan teidän vastaväitteisiin kristillisestä uskosta (vaikka olenkin viittä vaille valmis teologian maisteri), koska ei niitä vastauksia ole. Kyse on vaan uskosta, joka on täysin järjenvastaista, mutta meille, jotka se koetaan, niin se on täyttä totta.
Sitten uskomuksen käsitteestä:
Jonkin asian uskomisella tarkoitetaan minun ymmärrykseni mukaan sitä, että pitää jotakin väitettä totena. Esimerkiksi "Uskon Jumalaan" tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "On totta, että on olemassa Jumala". Myönnät, että tällainen uskomus on "järjenvastainen". Tähän liittyy ns. Mooren paradoksi (nimetty Englantilaisen filosofin G.E. Mooren (1873-1958) mukaan). Mooren mukaan (ja tämä on yleisesti hyväksyttyä) on mieletöntä sanoa, että "uskon että ulkona sataa, mutta ulkona ei sada." Mielettömyydellä tarkoitan, että tämä lause ei kertakaikkiaan tarkoita mitään, toisin sanottuna sillä ei ole mitään hyväksyttyä käyttöä kielessämme. Tämä johtuu siitä, että "uskon, että p" ja "p" (missä p on jokin väitelause), tarkoittavat suunnilleen samaa. Minun mielestäni tämä koskee myös lausemuotoa "Uskon, että Jumala on olemassa, mutta on järjenvastaista uskoa, että Jumala on olemassa". Olennaista on, että tässäkin lauseessa samaan aikaan kiistetään ja väitetään jokin väite. On nimittäin sama asia sanoa "Jumalaa ei ole olemassa" tai "on järjenvastaista uskoa, että Jumala on olemassa".
Ihmettelenkin, mitä tarkoitat sillä, että teille uskovaisille on täyttä totta Jumalan olemassaolo ja muut kristinuskon opinkappaleet. Miten jokin väite voi olla totta joillekin ihmisille ja epätotta toisille? Eikö tämä tarkoita ainoastaan sitä, että te kristityt luulette - vastoin hyviä perusteita - että Jumala on olemassa ja Raamattu on totta. Me ateistit sen sijaan tiedämme evidenssin, tieteellisen päättelyn ja terveen järjen nojalla, että Jumalaa ei ole ja Raamattu ei ole totta. Voisinko yhtä hyvin sanoa, että minulle on totta, että kellarissani asuu menninkäisiä? Mitä muuta tämä voisi tarkoittaa kuin sitä, että olen menettänyt todellisuudentajuni, ja luulen - vastoin todellisuutta - että menninkäisiä on olemassa?
Itsepä sen parhaiten sanoit: et pysty vastaamaan vastaväitteisiin, koska vastauksia ei ole. Minusta järkevä ihminen päättelisi tästä, että omissa uskomuksissa on jotakin vikaa.
Toivon todella, että et koe näitä sanojani lyttäämisenä. Kuten jo sanoin, niin minun käsitykseni mukaan asiat joko ovat jollakin tavalla tai sitten eivät. Jumala joko on olemassa tai sitten ei. Tästä voidaan väitellä ihan niin kuin mistä tahansa muustakin tosiseikasta (vrt. onko olemassa noitia, onko olemassa atomeita, onko olemassa naapurin Pekka). Asioista väitteleminen asiallisin argumentein ei ole ihmisten tai heidän uskomustensa lyttäämistä (mitä jälkimmäinen sitten tarkoittaakin).Mua raivostuttaa (ja kristittynä nolottaa) ihan yhtä paljon ku teitä kaikki hihhulituputtajat ja helvettiin tuomitsijat. Se on melkoinen marginaaliryhmä meistä kristityistä. Mutta silti en ymmärrä, että tarvitsee lytätä toisen uskomuksia ja elämäntapaa. Antakaa meidän uskoa Jumalaan. Mäkin annan teidän uskoa siihen, ettei Jumalaa ole. Jokainen ihminen uskoo johonkin, ja jos ei uskomuksillaan tee pahaa toiselle, niin eihän se ole keneltäkään muulta pois.
Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa sinun uskoa Jumalaan, aivan kuten sinäkään et voisi estää minua uskomasta menninkäisiin, jos niihin uskoisin. Toivoisin kuitenkin, että ihmiset lakkaisivat uskomasta väitteitä, joille ei ole perusteita.

