Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

[...] Mäkin oon kristitty, mutta jos osaisin järjellä ja faktoilla perustella uskoni teille, niin eihän se enää olisi USKOnto. Eihän usko ookaan järkevää, ja kyllä mä ymmärrän sen, että teille ateisteille me uskovaiset vaikutetaan sekopäiltä, koska te ette koe sitä uskoa samalla tavalla kuin me koetaan koko ajan ja joka hetki. Mä en pystyisi vastaamaan teidän vastaväitteisiin kristillisestä uskosta (vaikka olenkin viittä vaille valmis teologian maisteri), koska ei niitä vastauksia ole. Kyse on vaan uskosta, joka on täysin järjenvastaista, mutta meille, jotka se koetaan, niin se on täyttä totta.
Tämä oli minusta monella tavalla hyvää tekstiä. Uskonnon (siis minkä tahansa uskonnon) ydin, suorastaan määritelmä, on juurikin se, että uskotaan asioita, joiden uskomiselle ei ole riittäviä perusteita. Jos olisi hyvät perusteet uskoa, että Jumala tai jumalia on olemassa, niin tähän uskominen ei olisi uskontoa, vaan tiedettä tai tervettä järkeä. Eli uskonnot ovat määritelmänsä mukaan irrationaalisia; ei voi missään olosuhteissa olla rationaalista olla uskovainen. Tämä väite on toki aika vahva, mutta en tunne sille mitään todellista vastaväitettä. Haluan vielä korostaa, että en väitä, ettei jossakin kuviteltavissa olevassa tilanteessa voisi olla rationaalista uskoa Jumalan olemassaoloon. Mutta jos todella olisi luotettavaa evidenssiä Jumalan olemassaolosta, niin usko Jumalaan ei silloin olisi uskontoa vaan tieteellistä tietoa.

Sitten uskomuksen käsitteestä:

Jonkin asian uskomisella tarkoitetaan minun ymmärrykseni mukaan sitä, että pitää jotakin väitettä totena. Esimerkiksi "Uskon Jumalaan" tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "On totta, että on olemassa Jumala". Myönnät, että tällainen uskomus on "järjenvastainen". Tähän liittyy ns. Mooren paradoksi (nimetty Englantilaisen filosofin G.E. Mooren (1873-1958) mukaan). Mooren mukaan (ja tämä on yleisesti hyväksyttyä) on mieletöntä sanoa, että "uskon että ulkona sataa, mutta ulkona ei sada." Mielettömyydellä tarkoitan, että tämä lause ei kertakaikkiaan tarkoita mitään, toisin sanottuna sillä ei ole mitään hyväksyttyä käyttöä kielessämme. Tämä johtuu siitä, että "uskon, että p" ja "p" (missä p on jokin väitelause), tarkoittavat suunnilleen samaa. Minun mielestäni tämä koskee myös lausemuotoa "Uskon, että Jumala on olemassa, mutta on järjenvastaista uskoa, että Jumala on olemassa". Olennaista on, että tässäkin lauseessa samaan aikaan kiistetään ja väitetään jokin väite. On nimittäin sama asia sanoa "Jumalaa ei ole olemassa" tai "on järjenvastaista uskoa, että Jumala on olemassa".

Ihmettelenkin, mitä tarkoitat sillä, että teille uskovaisille on täyttä totta Jumalan olemassaolo ja muut kristinuskon opinkappaleet. Miten jokin väite voi olla totta joillekin ihmisille ja epätotta toisille? Eikö tämä tarkoita ainoastaan sitä, että te kristityt luulette - vastoin hyviä perusteita - että Jumala on olemassa ja Raamattu on totta. Me ateistit sen sijaan tiedämme evidenssin, tieteellisen päättelyn ja terveen järjen nojalla, että Jumalaa ei ole ja Raamattu ei ole totta. Voisinko yhtä hyvin sanoa, että minulle on totta, että kellarissani asuu menninkäisiä? Mitä muuta tämä voisi tarkoittaa kuin sitä, että olen menettänyt todellisuudentajuni, ja luulen - vastoin todellisuutta - että menninkäisiä on olemassa?

Itsepä sen parhaiten sanoit: et pysty vastaamaan vastaväitteisiin, koska vastauksia ei ole. Minusta järkevä ihminen päättelisi tästä, että omissa uskomuksissa on jotakin vikaa.

Mua raivostuttaa (ja kristittynä nolottaa) ihan yhtä paljon ku teitä kaikki hihhulituputtajat ja helvettiin tuomitsijat. Se on melkoinen marginaaliryhmä meistä kristityistä. Mutta silti en ymmärrä, että tarvitsee lytätä toisen uskomuksia ja elämäntapaa. Antakaa meidän uskoa Jumalaan. Mäkin annan teidän uskoa siihen, ettei Jumalaa ole. Jokainen ihminen uskoo johonkin, ja jos ei uskomuksillaan tee pahaa toiselle, niin eihän se ole keneltäkään muulta pois.
Toivon todella, että et koe näitä sanojani lyttäämisenä. Kuten jo sanoin, niin minun käsitykseni mukaan asiat joko ovat jollakin tavalla tai sitten eivät. Jumala joko on olemassa tai sitten ei. Tästä voidaan väitellä ihan niin kuin mistä tahansa muustakin tosiseikasta (vrt. onko olemassa noitia, onko olemassa atomeita, onko olemassa naapurin Pekka). Asioista väitteleminen asiallisin argumentein ei ole ihmisten tai heidän uskomustensa lyttäämistä (mitä jälkimmäinen sitten tarkoittaakin).

Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa sinun uskoa Jumalaan, aivan kuten sinäkään et voisi estää minua uskomasta menninkäisiin, jos niihin uskoisin. Toivoisin kuitenkin, että ihmiset lakkaisivat uskomasta väitteitä, joille ei ole perusteita.
 
Hei, täältähän löytyy oikeasti fiksua porukkaa. Mattih3:n kysymys uskonnollisesta kokemuksesta on kiinnostanut tutkijoita aina, ja siitä löytyy kyllä kirjastosta hakemalla paljon hyviä tutkimuksia. Mä en osaa tarpeeksi hyvin kirjottaa ja muotoilla sanojani, koska toi ei tosiaankaan ole mikään pieni kysymys.

Ankaran Aatun jutut taas on puhdasta systemaattista teologiaa ja argumentaatioanalyysia, josta mä en tarpeeksi ymmärrä (sen peruskursseilla en millään jaksanut istua), enkä pysty sun väitteisiin vastaamaan. Kirjoitat kyllä tosi fiksua asiaa. Mun mielestä kuitenkin monet argumentit, kuten "minusta järkevä ihminen päättelisi tästä, että omissa uskomuksissa on jotakin vikaa" kuulostaa uskon järkeistämiseltä, joka on mahdotonta. Mä oon mielestäni järkevä ihminen ja tajuan, ettei mun uskossa ole mitään järkeä. En osaa sitä perustella, enkä kykene argumentoimaan asiasta teidän kanssa. Lähinnä mua harmitti tän ketjun puolesta, kun ainut kristityksi tunnustautuva kirjoitti vähän turhan ajattelemattomia juttuja, jotka ei siis ole mitään kaikkien kristittyjen jakamia yleisiä mielipiteitä. On meitä kristittyjä paljon sellasiakin, jotka vaikuttaa ihan normaaleilta, eikä teillä oo aavistustakaan, että joku hihhuli tekee mavea salilla ihan teidän vieressä, hui. ;)

Ja Nightkin, gradu on vaiheessa. Siinä vaiheessa, että tässä sitä koko ajan pitäisi jaksaa tehdä, ja sitten vaan notkutaan Pakkiksella. :jahas:
 
Itselläni ei ole ongelmaa yksittäisten henkilöiden tai heidän omien organisaatioidensa sisällä olevat uskomukset tai muut ajatukselliset rakenteet; en ole tässä ketjussa enimmäkseen määritelty/kuvailtu ateisti eikä minulla ole ongelmia ns. yliluonnoliseen uskomisen kanssa, vaikken edusta mitään uskontokuntaa enkä sinänsä "usko jumalaan/iin". Iso ongelma tulee siinä, jos jonkin uskonnollisen järjestelmän oppeja levitetään ei-uskonnolisessa ympäristössä (esim. koulujen uskonnonopetus).

Mielestäni keskustelussa pelkkä jumalan olemassaolon miettiminen ei ole kovin hedelmällistä, jos se ei missään vaiheessa etene keskusteluun siitä, millä tavalla tämä usko/ei-usko heijastuu muuhun maailmankatsomukseen ja miten se vaikuttaa ihmiseen. Oma näkemykseni on, että lopputulos ei ole ainoa ratkaiseva asia, vaikka henkilö päätyisikin "moraalisesti oikeisiin" ratkaisuihin tai näkemyksiin elämässään. Kärjistettynä ongelmallista on, jos ihmisen maailmankatsomus perustuu sellaiseen uskoon, jota ei ole millään tasolla puntaroitu ja "oikein" tekeminen perustuu pelkästään rangaistuksen pelkoon ja/tai palkinnon tavoitteluun. Se on sitten toinen asia, jos uskoo, että ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, mutta tällä kristityt vs. ateisit -kentällä tuskin tätä ongelmaa on. Pelkkä jumalaan uskominen ei myöskään tee kenestäkään kristittyä tai muun uskonnon edustajaa, ei mitään ole pakko palvoa.

edit. olen toki tietoinen ketjun ensimmäisen viestin sisällöstä, mutta mielestäni tässä on kymmenien sivujen aikana kehitytty tuosta gallupinomaisesta hölynpölystä moniulotteisempaan suuntaan.
 
Ankaran Aatun jutut taas on puhdasta systemaattista teologiaa ja argumentaatioanalyysia, josta mä en tarpeeksi ymmärrä (sen peruskursseilla en millään jaksanut istua), enkä pysty sun väitteisiin vastaamaan. Kirjoitat kyllä tosi fiksua asiaa. Mun mielestä kuitenkin monet argumentit, kuten "minusta järkevä ihminen päättelisi tästä, että omissa uskomuksissa on jotakin vikaa" kuulostaa uskon järkeistämiseltä, joka on mahdotonta. Mä oon mielestäni järkevä ihminen ja tajuan, ettei mun uskossa ole mitään järkeä. En osaa sitä perustella, enkä kykene argumentoimaan asiasta teidän kanssa.
En epäile, ettet olisi yleisesti ottaen järkevä ihminen, siltä osin valitsin sanani vähän huonosti. Minua kuitenkin ihmetyttää, miten uskovaiset voivat sietää ilmeistä ristiriitaa ajattelussaan. Eli toisaalta tiedetään, että ei ole mitään perustetta olettaa Jumalan olevan olemassa tai että Jeesus oli jotakin muuta kuin ihminen. Toisaalta kuitenkin uskotaan näihin asioihin. Kuten itsekin sanot, tällainen sokea uskominen johonkin vastoin evidenssiä on järjenvastaista. Eivät ateistitkaan tietysti aina ole täysin rationaalisia. Mutta sitä en ymmärrä, että kun ristiriita omissa uskomuksissa on havaittu, niin se ei silti aiheuta mitään muutoksia siinä, mihin uskotaan. Tietysti on olemassa myös fundamentalistikristittyjä, joilla ei ole tällaista ongelmaa, koska he kiistävät suunnilleen kaiken, mitä tiede ja terve järki sanovat, mutta he ovat luku erikseen.

Kaikkea hyvää kuitenkin sinulle, ja tsemppiä sen gradun kanssa.
 
Paljas silmäkään ei näe UV-säteilyä, silti se on olemassa. Korva ei kuule ultraääntä ja sekin on olemassa ;)
 
Millä tavalla sinä koet uskon koko ajan ja joka hetki? Onko kyse ihan aistihavainnoista? Kysyn siksi, että haluan verrata tätä uskonnolisten kokemusten kokemista vastaavanlaisiin, mutta harvinaisempiin tiloihin. Sellaisiin, jotka luokitellaan psykoosin oireiksi. Skitsofreenikkokin kokee asioita, joita ei voi järjellä selittää, mutta ne ovat hänelle täysin totta. Mikä on se oleellinen ero, joka tekee toisesta sairauden ja toisesta henkilökohtaisen vakaumuksen? Ja eikö sinua yhtään häiritse tai ahdista se asia, että koet tuollaisia asioita, joita et voi selittää? Minua se ahdistaisi hyvin paljon.

Ja tämän ei nyt sitten ollut tarkoitus olla vittuilua. Minua oikeasti kiinnostaa se, miten uskovaiset kokevat maailman. Viittä vaille valmiina teologian maisterina osannet suhtautua tähän sen verran analyyttisellä ja ei henkilökohtaisella tasolla, että ei tarvitse hermostua. Ajattelin kuitenkin tällaisen disclaimerin laittaa tähän loppuun, koska nämä keskustelut aika usein lähtee lapasesta.

Laumasieluisuus kuuluu uskontojen aiheuttamaan hurmostilaan. Se on ihan sisäisesti rakennettu ihmisiin. Asiaa on tutkittu ja aivoistä pystyy huomaamaan kuvauksissa uskonnollisen kokemuksen. Tästä tuli yleltä ihan dokkari joku yli vuosi sitten. Ilmeisesti se on ihan ihmisen selviytymiskonsti, ei siis mikään sairaus. Tähän voisi nostaa hitlerkortin, tai miksi ihmiset tekee joukkoitsemurhia. Ne on kuitenkin aika ääripäistä. Syynä on kuitenkin yhteenkuulumisen tarve ja tarve uskoa johonkin päämäärään. Se on vaisto. Nytkin on nousemassa uusi fanaattinen ryhmä. "Maahanmuuttokriittiset". :D
 
Aistien virheellisyyden ja puuttelisuuden takia aistienvarainen tarkastelu ei ole paras tapa havainnollistaa maailmaa.

Hivenen kummastuttaa mitä teologian maisteri joka ei osaa perustella väitteitään eikä osaa kirjoittaa ja muotoilla sanojaan hyvin tekee valmistuttuaan? Mitä teologit muutenkaan tekevät työkseen...kirkonvirkojen lisäksi siis? Outoa on sekin että tieteellisesti ollaan tutkivinaan jotain varsin epätieteellistä.
 
Jos Jumala on kerta täydellinen ja loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin miksi ihminen on niin epätäydellinen moneltakin osin?
 
Jos Jumala on kerta täydellinen ja loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin miksi ihminen on niin epätäydellinen moneltakin osin?

Kyllähän se jumala loikin ihmisen täydelliseksi. Eeva kuitenkin kusi hommat kun meni vetämään paratiisissa väärän omenan naamaansa. Tässä sitä nyt sitten kärsitään siitä mokasta! Tosi reilua! Kaikkivaltias ja kaikkitietävä jumala mutta ei tuommoista hoksannut ottaa huomioon :D
 
Jos Jumala on kerta täydellinen ja loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin miksi ihminen on niin epätäydellinen moneltakin osin?

Koska jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ei itsekseen tai kopiokseen. Kuva on kai jotakin mikä muistuttaa alkuperäistä, muttei vastaa sitä.

Tosi reilua! Kaikkivaltias ja kaikkitietävä jumala mutta ei tuommoista hoksannut ottaa huomioon :D

No hoksashan se, mut sovelsi vaan tota vapaan tahdon periaatetta.
 
Koska jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ei itsekseen tai kopiokseen. Kuva on kai jotakin mikä muistuttaa alkuperäistä, muttei vastaa sitä.

Mun käsityksen mukaan ihminen oli ennen tuota syntiinlankeemusta hyvinkin täydellinen (esim. kuolematon eikä vanhentunu jne). Sitten sen jälkeen alkoi vasta kropan rapistuminen sun muut. Voin kyllä olla väärässäkin :rolleyes:

No hoksashan se, mut sovelsi vaan tota vapaan tahdon periaatetta.

Ainii, eli jumala tosiaan kaikkitietävänä hoksaa jutut etukäteen mutta on olemassa tiettyjä asioita mihin se ei voi kaikkivaltiudestaan huolimatta puuttua koska ihmisillä on vapaa tahto. Makes perfect sense! :thumbs:
 
Mun käsityksen mukaan ihminen oli ennen tuota syntiinlankeemusta hyvinkin täydellinen (esim. kuolematon eikä vanhentunu jne). Sitten sen jälkeen alkoi vasta kropan rapistuminen sun muut. Voin kyllä olla väärässäkin

Missä tämmöstä on sanottu? Ite en oo kuullukkaan et Aatu ja Eevokki ois ollu haltioita...

Ainii, eli jumala tosiaan kaikkitietävänä hoksaa jutut etukäteen mutta on olemassa tiettyjä asioita mihin se ei voi kaikkivaltiudestaan huolimatta puuttua koska ihmisillä on vapaa tahto. Makes perfect sense! :thumbs:

Eiku kato jumala voi puuttua, mutta nimen omaan ei puutu siksi kun on antanut ihmisille vapaan tahdon. Hiffaatsä? Ei kaikkivaltius pakota niihin asioihin puutuskelemaan.
 
Missä tämmöstä on sanottu? Ite en oo kuullukkaan et Aatu ja Eevokki ois ollu haltioita...

Pikainen googletus vahvistaa huteria muistikuviani ja tuottaa mm. tällaista tekstiä (joltain epämääräiseltä hihhulisivulta):

Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja kaltaisuuteen sekä elämään Jumalan työtoverina ja kumppanina. Hänen päämääränään oli kasvaminen rakkaudessa Jumalan kuvasta Jumalan kaltaisuuteen. Hänen todellinen olemuksensa oli elää läheisessä, jatkuvassa Jumalasuhteessa tehtävänään toimia pappina, välittäjänä ja yhdistäjänä taivaallisen ja maanpäällisen välillä. Hän kuitenkin kieltäytyi lankeemuksessaan tuosta tehtävästä. Hänet oli tarkoitettu yhdistäväksi keskukseksi, mutta hän aiheutti hajaantumisen ja jakautumisen sekä itsessään, toisten ihmisten välillä että myös ihmisen ja luomakunnan välillä. Käyttäen väärin vapauden valtaa ihminen epäsi vapauden lähimmäisiltään. Jumala oli antanut ihmiselle kyvyn siunata ja muokata ja uudistaa maailmaa, mutta hän alkoi tuottaa pahuutta, tuhoa ja rumuutta.

...

Lankeemuksen seuraukset alkoivat ilmetä fyysisellä tasolla sairauksina ja tuskana, ruumiin rappeutumisena ja vanhuuden heikkoutena. Naisen iloksi oli annettu elämän tuottaminen, mutta nyt hän joutui synnyttämään lapset tuskallisesti (1 Moos. 3:16). Myös ruumiillinen kuolema tuli ihmisen osaksi, mikä tarkoittaa sielun ja ruumiin eroamista kuoleman hetkellä. Kuolema ei kuitenkaan ole vain rangaistus, vaan se on myös Jumalan keino vapauttaa ihminen langenneen maailman noidankehästä. Kuolema on myös uudistumisen alku, ei vain elämän loppu. Uskontunnustuksemme mukaan odotamme ruumiin ja sielun ylösnousemusta viimeisenä päivänä.

Saattoihan se olla myös niin, että paratiisi oli semmonen paikka missä ihminen oli hyvässä kuosissa ja sitte ku jumalalta tuli kenkää nii alko nämä hankaluudet.

Eiku kato jumala voi puuttua, mutta nimen omaan ei puutu siksi kun on antanut ihmisille vapaan tahdon. Hiffaatsä? Ei kaikkivaltius pakota niihin asioihin puutuskelemaan.

Ai kato ku nyt mä hogasin! Onpa reilu jätkä se jumala; ensin loi ihmisen, anto meille vapaan tahdon tietäen että me tullaan kusemaan hommat ja sitte antaa kusta rauhassa partaansa naureskellen (koska on tuo vapaa tahto nii ei tarvi puttua jos ei halua). Ois se nyt sen verran voinu tuossa välissä puuttua meidän asioihin ettei ois menny hyvät prototyypit ihan hukkaan :)
 
Kyllähän se jumala loikin ihmisen täydelliseksi. Eeva kuitenkin kusi hommat kun meni vetämään paratiisissa väärän omenan naamaansa. Tässä sitä nyt sitten kärsitään siitä mokasta! Tosi reilua! Kaikkivaltias ja kaikkitietävä jumala mutta ei tuommoista hoksannut ottaa huomioon :D
Ai hitto, se on siis Eevan syytä että ihmisellä on mm. sokea piste ja aivan turhat karvat, kuten perse ja selkäkarvat:curs:
 
Ai hitto, se on siis Eevan syytä että ihmisellä on mm. sokea piste ja aivan turhat karvat, kuten perse ja selkäkarvat:curs:

Eipäs nyt pistetä taas kaikkea naisten syyksi. Aatami olisi voinut sanoa ei, mutta piti mennä taas pillun perässä. Sopii sitten syytellä, kun ei ole itsellä mitään moraalista selkärankaa.
 
Paljas silmäkään ei näe UV-säteilyä, silti se on olemassa. Korva ei kuule ultraääntä ja sekin on olemassa ;)
Niin, oliks sulla jokin pointtikin tässä? Koko ajan on sanottu, että ei ole mitään syytä olettaa jumalaa olevan olemassa. Sen sijaan meillä on erittäin voimakkaita syitä olettaa ultraäänen ja sm-säteilyn olevan olemassa. Kummastakin näet löytyy loputtomasti suoria kokeellisia havaintoja, ja lisäksi niiden taustalla on erittäin vahvasti testatut ja päteväksi todetut teoriat. Jumalan olemassaoloa sen sijaan ei puolla kerta kaikkiaan mikään.
Aistien virheellisyyden ja puuttelisuuden takia aistienvarainen tarkastelu ei ole paras tapa havainnollistaa maailmaa.
Mitenköhän sä sitten suosittelisit maailmaa tarkastelemaan jos ei omien aistien kautta? Vai ymmärsinkö mä nyt jotenkin väärin tämän?
 
Laumasieluisuus kuuluu uskontojen aiheuttamaan hurmostilaan. Se on ihan sisäisesti rakennettu ihmisiin. Asiaa on tutkittu ja aivoistä pystyy huomaamaan kuvauksissa uskonnollisen kokemuksen. Tästä tuli yleltä ihan dokkari joku yli vuosi sitten. Ilmeisesti se on ihan ihmisen selviytymiskonsti, ei siis mikään sairaus. Tähän voisi nostaa hitlerkortin, tai miksi ihmiset tekee joukkoitsemurhia. Ne on kuitenkin aika ääripäistä. Syynä on kuitenkin yhteenkuulumisen tarve ja tarve uskoa johonkin päämäärään. Se on vaisto. Nytkin on nousemassa uusi fanaattinen ryhmä. "Maahanmuuttokriittiset". :D
Edelleen, ihmisellä on vaikka mitä "vaistoja", joiden mukaista toimintaa ei yleisesti hyväksytä. (seksuaaliviettiä, agressioita jne pitää hillitä, vaikka vaistonvarainen toiminta muuta edellyttäisi). Ei tuon ilmiön olemassaolo ole mikään oikeutus sen mukaan toimimiselle. Kyllähän psyykkisiä sairauksiakin psykologiassa selitetään mielen suojamekanismeina ja selviytymiskeinona, mutta ovat ne silti sairauksia.
 
Mistäs tiedät ettei Eeva menny munan perässä?

Enhän toki tiedäkään, mutta jos nyt oletetaan, että "tulkitaan" Raamattua niin melko yleiseltä vaikuttaisi tämä, että Aatami tuli perässä, kun Eeva sai kovemmat sanktiot. Tietysti tästä voisi vetää mielenkiintoisia teorioita siihen, että naiseen on koodattu kapinahenki ja haluttomuus alistua, jolloin Eeva lähinnä yritti seurata Lilithin jalanjäljissä eikä niinkään vittuilla Aatamille, mutta tämähän on lähinnä mielenkiinoista spekulointia. Yleisesti ottaen Eevaa kuitenkin tästä syntiinlankeemuksesta syytetään, mikä taas on mielestäni virheellinen tulkinta. Tosin minkä tahansa feministisen tutkimuksen esittäminen tällä(kin) palstalla aiheuttaa niin uskomatonta nillitystä, että lienee parasta pysyä näin maininnan tasolla.
 
Yleisesti ottaen Eevaa kuitenkin tästä syntiinlankeemuksesta syytetään, mikä taas on mielestäni virheellinen tulkinta.

No eikös se ollut juurikin niin että Eeva huokutteli Aatamin tekemään syntiä, siis millä lailla virheellinen tulkinta tuo on ollut feministien mielestä?
 
Back
Ylös Bottom