Maailman kovanyrkkisin kamppailija?

[åpoiuyt]

Täällä on vellonut keskustelu tyrmäysvoimasta ihan väärissä ketjuissa joten nostetaanpas tätä ketjua etusivulle.

Tuosta kamppailijoiden kaadon mittaamisesta on ollut erilaisia näkökulmia. Ajoitus on yksi tärkeä tekijä, kulma josta lyönti tulee on toinen (näkeekö kaveri lähestyvän nukkumatin vai ei) ja tietysti lyönnin voima (F =ma). Näistä voidaan oikeastaan mitata vain voimaa.

Yksi lähestymistapa olisi mitata esimerkiksi viiden kilon säkin maksimikiihtyvyys lyönnin jälkeen. Tämä eliminoisi hitaan tönäisylyönnin edun voimaa mittaavassa kokeessa.

Kokonaisuus on tässä osiensa summa eikä pelkkä kauhaisun ronskius mittarissa kerro kaikkea kamppailijan tyrmäyskyvystä. Tässä oli vain omaa pohdiskeluani tästä mittaamisesta.

 

[AndyS]

Joo hyvä nosto, jatketaan täällä.

Minua häiritsee noissa mittauksissa yleisesti se, että mitataan jotain suuretta, muttei perustella miksi juuri se olisi se oikea mittari. Ajatellaan vaikka että yksi mittari mittaa iskun painetta ja toinen osumasta siirtynyttä liike-energiaa. Ensimmäiseen mittariin A lyö tulokseksi 300 ja B 250. Toiseen mittariin A lyö 700 ja B 800. Kumpi on kovalyöntisempi? Toki jos erot ovat valtavia niin tulokset varmaan korreloivat jotenkin, mutta tarvitaanko sen huomaamiseen mittaria?

Toimivalla ja oikeaa asiaa mittaavalla lyöntivoimamittarilla olisi paljonkin käyttöä valmennuksessa, kun voisi testata lyöntivoiman muutosta vaikkapa suoritetun voimaharjoituskauden jälkeen. Ja antaisihan se ottelijalle itseluottamusta, kun tietäisi että nyt lyön 10% kovempaa kuin silloin kun tyrmäsin sen ja sen. En yhtään ihmettele, että mittareita on kehitelty, mutta oikean asian mittaaminen on se haaste.

Tuossa olisi ihan pointtia, että mitataan enemmänkin sitä vaikutusta johonkin kohteeseen kuin iskun tuottamaa painetta, energiaa, tehoa tai vastaavaa suuretta. Autojen testauksessahan käytetään törmäystestinukkeja - jotka eivät kai ole erityisen halpoja - mutta ne kai mittaavat juuri sitä, että millainen kiihtyvyys mm. päähän tulee tärayksestä. Ja varmaan se nuken kaulakin on jotenkin tehty mallaamaan vaimennukseltaan ihmisen lihaksistoa.

On olemassa sellainenkin mittaustapa, että videokuvataan se törmäys ja lasketaan videolta kiihtyvyys, kun tiedetään paljonko kohde heilahti ja miten kauan siinä kesti. Tosin normaali 24 kuvaa/sekunti nopeus ei käsittääkseni ole tähän oikein riittävä vaan tarvittaisiin suurnopeuskameraa.

 

[Mauler>Bones]

Se lienee kuitenkin yksilöllistä miten ottelija osaa sen mittauslaitteeseen lyödyn maksiminsa siirtää ottelutilanteeseen, siinä voi olla isojakin eroja. Siinä mielessä vähän turha aihe. Varsinkin mitä lähempänä kahden ottelijan tulokset on toisiaan.

Ehkä kamppailu-urheilussa olisi mielekkäintä kovalyöntisimmän sijaan puhua vain taitavimmasta tyrmääjästä, koska kyse on lopulta kuitenkin pelkän lyöntivoiman lisäksi niin paljon muustakin.

 

[Vieraissa]

^ ^^ ^^^
Miksi tällaista erikseen mitattaisiin, varsinkin kun mittaustuloksen rinnastaminen ottelutilanteeseen (kasvanutta itseluottamusta ja sen mahdollista potentiaalia lukuunottamatta, joka toki voisi olla vastustajallakin omien mittausten pohjalta) on täysin hyödytöntä? Yksittäinen mittaustulos voisi olla kovinkin mairitteleva, mutta kun ukot menevät kehään, molemmat liikkuvat omien valmiuksiensa mukaisesti, mutta kohdetta seuraten, kuka mihinkin. Säkkiin on takuulla helpompi osua kuin (ammatti)ihmiseen. Kovimmallakaan lyöntivoimalla ei ole mitään tyrmäysarvoa, jos ei osu. Toisaalta kevyempikin sutaisu saattaa sopivasti livautettuna pudottaa.

Kovanyrkkisin teilaaja löytyy, kun katsoo tilastoja otteluiden jälkeen. Ko. tilastotiedolla ei etukäteen tee mitään, mutta se on jälkikäteen todennettavissa. Ei ne äijät toistuvasti vahingossa kaadu.

 

[AndyS]

Testataanhan voimatasoja, hapenottoa ja muuta vastaavia ihan rutiininomaisesti. Miksi tällainen selvästi lajinomainen testi ei olisi käytännöllinen?

 

[mikkoju]

Mitä hyötyä on leuanvedon maailmaennätyksestä tai rubikin kuution ratkaisusta 10 sekunnissa. Ei yhtään mitään mutta onhan se hienoa tietää tekevänsä muita paremmin. Pitäisi saada vaan enemmän ottelijoita lyömään tuota laitetta.

 

[Vieraissa]

Testataanhan voimatasoja, hapenottoa ja muuta vastaavia ihan rutiininomaisesti. Miksi tällainen selvästi lajinomainen testi ei olisi käytännöllinen?

En tiedä, onko, mutta olen sitä mieltä, ettei ole. Mielestäni tieto pikemminkin voisi olla kiinnostava henkilölle itselleen, ja mikäli näin on, ei mittaaminen ole ollenkaan väärin.

Ajattelen asiaa enemmänkin pragmaattisesti - en löydä kyseisen mittauksen todellista käytännön hyötynäkökulmaa. Staattisen kohteen mestarillinen lyöminen ei välttämättä suoraan merkkaa neliössä mitään. Esitit kysymyksen "miksei voisi olla". Vastaan kysymyksellä: Millä perusteella se mielestäsi olisi?

Kestävyysurheilijalle puolestaan voisi olla suorempaa hyötyä vaikkapa hapenottokyvyn mittaamisesta. Sitä voisi kehittää ja juoksija kuitenkin tekee suorituksensa "yksin", ilman että vastustaja suoritukseen vaikuttaa. Ensimmäinen maalissa voittaa olipa juoksutaktiikka alku- kiripainotteinen ja mittaustuloksia voisi juoksutaktiikan luonnissa suoraan hyödyntää.

 

[Vieraissa]

Mitä hyötyä on leuanvedon maailmaennätyksestä tai rubikin kuution ratkaisusta 10 sekunnissa. Ei yhtään mitään mutta onhan se hienoa tietää tekevänsä muita paremmin. Pitäisi saada vaan enemmän ottelijoita lyömään tuota laitetta.

Se, joka vetää eniten leukoja, voittaa. Se, joka kääntelee kuution nopeiten, voittaa. Absoluuttisesti. Se, joka lyö kaikkein koviten laitteeseen, on kovin lyöjä. Laitteeseen. Kehässä asetelma voi muuttua, koska siellä tarvitaan taitojen kombinaatiota ja muitakin kokonaisuuden osavaikutteita on pilvin pimein.

 

[AndyS]

Testaamisen pointtihan on seuranta ja harjoittelun kehittäminen.

Ajatellaan vaikka, että meillä on 12vko peruskuntojakso kesällä. Valmennettavista ryhmä 1 tekee 4 viikkoa perusvoimaa, 4 viikkoa maksimivoimaa ja 4 viikkoa räjähtävää voimaa. Ryhmä 2 tekee 6 viikkoa perusvoimaa, 4 viikkoa maksimivoimaa ja 2 viikkoa räjähtävää voimaa. Jakson jälkeen havaitaan että ryhmän 1 iskuvoimatulos on kasvanut keskimäärin 6%, kun ryhmällä 2 se kasvoi 4%. Seuraavana vuonna kaikki tekevät peruskuntojakson niin kuin ryhmä 1. Minusta tämä kuulostaisi aika järkevältä menettelyltä.

Tietenkin pitää aina pitää mielessä, että treenin tavoite on kehittyminen ottelijana eikä paremmat testitulokset, mutta kyllä tällainen olisi minusta oikein hyvä työkalu, kun vain saataisiin hyvät perustelut sille, että mitataan oikeaa asiaa.

 

[Vieraissa]

Testaamisen pointtihan on seuranta ja harjoittelun kehittäminen.

Ajatellaan vaikka, että meillä on 12vko peruskuntojakso kesällä. Valmennettavista ryhmä 1 tekee 4 viikkoa perusvoimaa, 4 viikkoa maksimivoimaa ja 4 viikkoa räjähtävää voimaa. Ryhmä 2 tekee 6 viikkoa perusvoimaa, 4 viikkoa maksimivoimaa ja 2 viikkoa räjähtävää voimaa. Jakson jälkeen havaitaan että ryhmän 1 iskuvoimatulos on kasvanut keskimäärin 6%, kun ryhmällä 2 se kasvoi 4%. Seuraavana vuonna kaikki tekevät peruskuntojakson niin kuin ryhmä 1. Minusta tämä kuulostaisi aika järkevältä menettelyltä.

Hyvin perusteltu! Toimii tässä kontekstissa.

Tietenkin pitää aina pitää mielessä, että treenin tavoite on kehittyminen ottelijana eikä paremmat testitulokset, mutta kyllä tällainen olisi minusta oikein hyvä työkalu, kun vain saataisiin hyvät perustelut sille, että mitataan oikeaa asiaa.

Tähän kontekstiin mun epäilys testituloksen suorasta hyödyntämisestä kallistuu. On tietysti yleisellä tasolla oletettavaa, että kovemmin paikallaan olevaan kohteeseen lyövä lyö myös liikkuvaan maaliin (samasta lyöntiasennosta) kovempaa.

 

[lieska]

Testaamisen pointtihan on seuranta ja harjoittelun kehittäminen.

Ajatellaan vaikka, että meillä on 12vko peruskuntojakso kesällä. Valmennettavista ryhmä 1 tekee 4 viikkoa perusvoimaa, 4 viikkoa maksimivoimaa ja 4 viikkoa räjähtävää voimaa. Ryhmä 2 tekee 6 viikkoa perusvoimaa, 4 viikkoa maksimivoimaa ja 2 viikkoa räjähtävää voimaa. Jakson jälkeen havaitaan että ryhmän 1 iskuvoimatulos on kasvanut keskimäärin 6%, kun ryhmällä 2 se kasvoi 4%. Seuraavana vuonna kaikki tekevät peruskuntojakson niin kuin ryhmä 1. Minusta tämä kuulostaisi aika järkevältä menettelyltä.

Tietenkin pitää aina pitää mielessä, että treenin tavoite on kehittyminen ottelijana eikä paremmat testitulokset, mutta kyllä tällainen olisi minusta oikein hyvä työkalu, kun vain saataisiin hyvät perustelut sille, että mitataan oikeaa asiaa.

Kuulostaa ihan järkevältä. Kaikista vaikeinta lisääntyneen räjähtävyyden jälkeen on pitää tekniikka kasassa. Varmasti vielä joku herkistely ja lyönti jakso ennen testiä olisi paikallaan, ennen kuin saadaan selville saatiinko oikeasti hyötyä.

Mielestäni lyöntivoiman kehittämisessä suurin ongelma on se, että vaikka kuinka lisää räjähtävyyttä tai nopeutta, niin se silti suoraan välity lyöntiin. Lyönti vaatii rentoutta ja kaikenmaailman voima ja nopeaus harjoittelu vähentää rentoutta lyöntiin. Kyse onkin siitä, että kuinka paljon räjähtävyyttä jää jäljelle kun lopetat voima, sekä nopeus harjoittelun. Mitä siitä peruskuntokaudesta jää jäljelle kun saatua lihasta yritettään hermottaa lyöntiin. Sen tyyppisen lihasmassa kehittäminen ei tulekkaan kovin nopeasti.

Väittäisin jopa, että jos lyöntitekniikka on hyvä, niin yksilön lyötivoima ei voi kehittyä ellei massaa lisätä. Ihmisen yksilöllisen rakenteen pohjalta massan lisäys ei kuitenkaa aina tuo nopeutta lisää, joten lyöntivoima jopa kärsiä liiasta massan lisäyksestä. Eli jokaisella ihmisella on joku optimi "koko" milloin lyöntivoima on parhaimmillaan. Se on myös hyvin yksilöllistä mikä se on, riippuen fysioloogisista ominaisuuksista. Se ei kuitenkaa selviä kuin kokeilemalla. Tähän tuollainen testi olisi hyvä.

 

[AndyS]

Kamppailulajien ongelmahan on nimenomaan testaamisen vaikeus, kun lajisuoritus on niin monipuolinen. Juoksussa, keihäänheitossa tai painonnostossa on helppo tehdä lajisuoritus ja mitata se, mutta kamppailulajeissa lajisuoritus ei ole koskaan identtinen.

Sama ongelma on mm. palloilulajeissa, mutta niissä voidaan pitää testikilpailuja ja usein ennen liigakautta pelataan valmistavia otteluita vaikkapa naapurimaan jotain seurajoukkuetta vastaan. Ja ainakin painissa on tapanakin käydä "testikilpailu" noin kuukautta ennen pääkisoja. Näiden perusteella voidaan sitten vielä säätää viimeistelyharjoituksia.

Mutta vaikkapa vapaaottelussa tai ammattinyrkkeilyssä ei tietenkään tulisi kyseeseen sellainen, että kuukautta ennen tittelimatsia otetaan joku muu ottelu testimielessä. Salilla voidaan tietenkin vetää ottleun mittaisia sparreja, mutta se ei ole koskaan sama asia kuin kilpailutilanne.

Siksi se testaaminen rajoittuu yleensä fyysisten ominaisuuksien testaamiseen. Itseasiassa olen kehitellyt potkunyrkkeilyyn sopivaa testipatteria ja teettänyt sitä ottelijoillemme. Tuollainen iskuvoimaa mittaava testi olisi kuitenkin askel lähemmäs lajisuoritusta, vaikkei olekaan koko lajisuoritus.

 

[Bitch Slap]

Ngannou & Wilder ovat tällä hetkellä kiistatta lajiensa kovanyrkkisimmät kamppailijat.

 

[Phenomi]

Ngannou & Wilder ovat tällä hetkellä kiistatta lajiensa kovanyrkkisimmät kamppailijat.

Suoraan en lähde vastaan väittämään sillä voit olla oikeassa, mutta kiistatonta se ei ole. Esimerkiksi Stipellä ja Joshualla on kovempia ukkoja tyrmättynä kuin edellämainituilla. Enkä nyt vähättele Ngannoun ja Wilderin suorituksia, mutta aika mahdollisesti näyttää pystyykö Ngannou esimerkiksi tyrmäämään Huntin tai Nelsonin sekä pystyyko Wilder tyrmäämään esim. Whyten.

 

[AndyS]

Puhutaanko tässä nyt iskuvoimasta (miten se sitten mitataankin) vai tyrmäyskyvystä? Jokuhan voi olla hyvä tyrmäämään vaikka siksi, että erinomaisella jalkatyöllä pääsee usein iskemään vastustajaa sivulta, vaikkei löisi erityisen kovaakaan. Onko tämä nyt sitä kovanyrkkisyyttä? Tai miten vaikka Rocky Marciano, joka ei ollut mitenkään kova lyöjä (siis raskaan sarjan maailmanmestariksi), mutta luotti iskujen määrään, jolla lopulta usein tyrmäsi uupuneen vastustajan.

 

[Arduous]

Ngannou & Wilder ovat tällä hetkellä kiistatta lajiensa kovanyrkkisimmät kamppailijat.

Olen saamaa mieltä, mutta en uskalla sanoa kiistatta. Varmasti tuosta on kiistaa, niin kuin yleensä kamppailuasioissa kaikista mahdollisista asioista, mistä voi vain kiistellä.
Wilder/Ngannou eivät ole lyöntitekniikaltaan puhtaimpia lajissaan, mutta uskon olevan kovanyrkkisimpiä tai miten sitä tyrmäystaitoa halutaan ilmaista. Tietenkin molemmilla on ajoitukset kunnossa, ei ukkoja muuten tippuisi.

 

[Matsku]

Vaikka omaisi älyttömän yksittäisen lyöntivoiman ja lahjat siihen ei välttämättä ole kehä silmää tyrmätä ja voi olla ihan nobody ottelija.

 

[Matsku]

 

[Vieraissa]

Puhutaanko tässä nyt iskuvoimasta (miten se sitten mitataankin) vai tyrmäyskyvystä? Jokuhan voi olla hyvä tyrmäämään vaikka siksi, että erinomaisella jalkatyöllä pääsee usein iskemään vastustajaa sivulta, vaikkei löisi erityisen kovaakaan. Onko tämä nyt sitä kovanyrkkisyyttä? Tai miten vaikka Rocky Marciano, joka ei ollut mitenkään kova lyöjä (siis raskaan sarjan maailmanmestariksi), mutta luotti iskujen määrään, jolla lopulta usein tyrmäsi uupuneen vastustajan.

Minä kirjoitan pelkästään tyrmäysvoimasta ottelussa. Se on mielestäni oikeaa kovanyrkkisyyttä. Pullanyrkkikin voi lyödä mittariin kovaa, eikä sillä ole mitään merkitystä.

 

[OlaviVirta]

Tai miten vaikka Rocky Marciano, joka ei ollut mitenkään kova lyöjä (siis raskaan sarjan maailmanmestariksi), mutta luotti iskujen määrään, jolla lopulta usein tyrmäsi uupuneen vastustajan.

Kyllä Rockyllä oli myös sitä yhden iskun tyrmäysvoimaakin. Ensimmäisenä tulee mieleen se isku, jolla vei tittelin Jersey Joe Walcott’ilta.