Esimerkiksi avunsaanti on aika suuri asia tässä asiassa. Sen huomaa jo koulukiusaamisessa, kuinka avutonta porukka on; asioihin ei puututa ja, jos puututaan niin puuttuminen on ollut vääränlaista eikä koskaan ole keskusteltu siitä mikä sitten olisi oikea tapa.
Se, että ryhmät sekoittuvat niin suomalaisista kuin ulkomaalaisistakin. Eristäytyminen on yksi suurimmista syistä, miksi nuoriso alkaa kapinoimaan; oli se kapinointi liiallinen alkoholinkäyttö, tappelut tai uhittelu. Minkä takia esim. Jakomäkeä moni karttaa? Koska siellä on hyvin paljon ulkomaalaisia, eristäytyneinä, myös "köyhempiä" suomalaisia, narkomaaneja jne. Kaikki tungetaan samaan paikkaan eikä se voi tuoda mitään hyvää sille paikalle, jossa jokainen on jollain tasolle turhautunut.
Jos apua tarjotaan, siinä täytyy olla kärsivällinen; jos ensimmäisellä kerralla ihminen sanoo ei, se ei tarkoita, että hän on koko loppuelämänsä samanlaisella asenteella. Jos pakolaisten hyvinvoinnista otetaan tilastoa niin huomataan kuinka esim. rasismi on päivittäistä, eikä siitä puhuta kuin erittäin vähän ja puututaan heikosti.
Jos meillä suomalaisilla olisi jo erilainen asenne ulkomaalaisia kohtaan niin se jo muuttaisi mielestäni aika paljon asioita positiivisempaan suuntaan. Jos lapset leikkisivät samoissa kouluissa, vierailisivat toistensa synttäreillä, osallistuisivat (uskonnolliset/uskonnottomat) koulutapahtumiin jne. niin seuraava sukupolvi voi jo huomattavasti paremmin. Ettei menisi sellaisella ennakkoluulolla, että "toi on arabi, yyh". Se voi jo tuoda sitä pakolaistakin helpommin lähemmäksi yhteiskuntaa ja sen toimia, kun kaikki suomalaiset eivät olekkaan rasisteja tai vastaavia.