Suomen ja Afrikan rinnastaminen on yhä dorkaa. Toinen on pieni pohjoiseurooppalainen valtio, jota asuttaa pieni ja etnisesti yhtenäinen kansa; toinen on valtava, maantieteellisiltä oloiltaan rikkonainen manner, jonka väestö jakautuu tänä päivänä liki 900 eri kieliryhmään sekä miltei 2000 etniseen ryhmään. Lisäksi Suomen ja Afrikan historiat poikkeavat merkittävästi toisistaan. "Kun kerran meillä, niin miksei heilläkin" -argumentti ei tässä tapauksessa yksinkertaisesti toimi.
En myöskään ymmärrä, miksei jonkin maan tai mantereen menneisyydellä - varsinkin maailmanhistoriallisesti niin läheisellä ja merkittävällä kuin Afrikan kolonisaatio - saisi tai voisi olla vaikutusta sen nykytilaan. Tietysti sillä on vaikutusta - samoin on esimerkiksi massiivisella orjakaupalla, joka hidasti suuresti Afrikan teollista, sosiaalista ja kulttuurista kehitystä, minkä vaikutukset näkyvät tänäkin päivänä. Menneisyyden tiedostamisen ei tarvitse estää nykyhetkeen keskittymistä; sen sijaan menneisyyden tiedostaminen voi parhammillaan laajentaa nykyhetkeä koskevaa ymmärrystä.
Väite siitä, että kolonisaatio ja orjakauppa olisivat ainoat syyt Afrikan kurjaan nykytilaan, tuntuu yhtä lailla omituiselta. Syitä Afrikan kaaokseen (joskin tilanne ei jokaisessa Afrikan valtiossa ole aivan yhtä synkkä) on monta. Homma pitäisi jotenkin saada hallintaan. Korruptoitunut ja mielivaltainen nykysysteemi tuntuu masentavan tehottomalta ja joissain tapauksissa varmasti lisää kurjuutta enemmän kuin vähentää sitä.
Mielestäni samalla voitaisiin unohtaa itsesääliset valitusvirret valkoisen miehen taakasta. Kyllä jokainen vähänkään historiaa tunteva tietää, miten valloittajat ovat Afrikkaa ja afrikkalaisia historian saatossa kohdelleet. Sen sijaan tulisi pitää huolta siitä, ettei afrikkalaisten kurjuutta valkoisen tai muun värisen miehen taholta enää lisättäisi, vaan alettaisiin oikeasti puhaltaa yhteen hiileen mantereen olojen kohentamiseksi.