Mun mielestä Disgustilla oli hyvä vastaus, en nyt ymmärrä miksi jengi mussuttaa joistain pikkuseikoista jotka eivät olleet edes oleellisia postin sisällön kannalta.
Mä voisin myös sen verran heittää lusikkaani soppaan, että vastaan nopeasti (ihan mielenkiintoisiin) kysymyksiin.
Mielestäni huonommassa asemassa olevien ihmisten auttamista ei pitäisi joutua perustelemaan. Se on yhteiskunnan peruspilareita, että heikommista pidetään huolta ja jos joskus itse tarvitset apua, yhteiskunta auttaa sinuakin. Tämä ei toki tarkoita että sysätään vaan kaikki apu ulkomaille ja jätetään omat huomiotta eikä näin tehdäkään. Miksi avun antamisesta on tullut huono juttu? Miksi inhimillisiä arvoja pitää erikseen perustella? Onhan se tietysti hirveän kätevää pitää vaan huolta omasta itsestään ja olla itsekäs jos on hyväosainen, mutta entä jos elämä romahtaa ja onkin tyhjän päällä?
Minä en kannata ylenpalttisten avustusten jakoa enkä muutenkaan laita paljon painoa rahassa mitattavalle avulle. Se on toki tiettyyn pisteeseen tärkeää, mutta tässä kontekstissa tärkeämpää on mielestäni ihmisten antama apu. Suvaitsevaisuus, avarakatseisuus, apu käytännön asioissa kuten kielessä kaikki auttavat maahanmuuttajia sopeutumaan paremmin yhteiskuntaan. Viha, ennakkoluulot ja rasismi vain ruokkivat itseään ja toimivat koko yhteiskuntaa vastaan.
Minulla ei ole opiskelijana paljon antaa keräyksiin enkä verojakaan maksa niin kovasti, joten autan lähinnä asenteellani. En tuomitse ketään, en pelkää kommunikoida ulkomaalaisten kanssa, autan mikäli se vain on mahdollista ja annan kaikille mahdollisuuden. Tämä ei tarkoita mamuttamista tai paapomista, vaan yksinkertaisesti sitä että näen ihmiset ihmisinä, en kansoina tai rotuina.
Itse olen keskiluokkaisesta suomalaisperheestä, jossain määrin kultalusikka suussa syntynyt. "Auttamisvimma" tulee mielestäni yksinkertaisesti hyvästä kotikasvatuksesta, jossa on aina korostettu kiltteyttä, auttamista ja inhimillisyyttä. Mut on opetettu katsomaan pintaa syvemmälle ja antamaan ihmisille mahdollisuus, vaikka en olisikaan tykännyt heidän ulkonäöstään. Myöhemmässä elämässä tämä ominaisuus on vain vahvistunut, sillä olen tehnyt töitä ja opiskellut ulkomaalaisten kanssa eikä siitä olisi tullut mitään jos olisin tuominnut heidät jo alkuunsa. Näin aikuisiällä olen myös matkustellut enemmän ja joutunut tekemisiin niin monenlaisten kulttuurien kanssa, että en yksinkertaisesti enää jaksa välittää toisen taustasta. Samoista taustoista tulee niin erilaista hiipparia, että homma on itselle helpompaa kun jättää tuomitsemiset sikseen ja arvioi henkilön tässä ja nyt.
Semmosta lätinää. Kai mä sit oon vähän hippi.