Geneven sopimuksen mukaisista pakolaisista ja noista muista perusteista on hyvänä esimerkkinä Tanskan taannoinen päätös.
http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/4276963.stm
Pääköhta tuosta tanskan casesta
The right to asylum on humanitarian grounds, which had previously seen up to 60% of applications approved, was scrapped, the
acceptable grounds for being granted asylum were cut to the bare minimum required under the Geneva Convention for Refugees, and social benefits for refugees were cut by 30%-40% for their first seven years in the country.
New provisions stipulated that Danish citizens could not bring a foreign spouse into the country unless both partners were aged 24 or over, passed a solvency test showing the Dane had not claimed social security for 12 months and had to lodge a bond of 53,000 kroner ($9,300).
Most importantly for Danish citizens who are themselves immigrants or second-generation immigrants, the Danish citizen has to be judged to have stronger links with Denmark than any other country.
The new laws had an almost immediate effect. Some 13,000 family reunification permits were granted in 2001, but this had fallen to fewer than 5,000 in 2003.
Denmark's share of asylum applications in the three Scandinavian countries
fell from 31% in 2000 to 9% in 2003, while Sweden's rose from 41% to 60% and Norway's from 28% to 31%.
Ja sitten se pakollinen Jha:n kommentti. Kaveri kuitenkin kirjoittaa hieman paremmin kuin RAnkkuri :dance2:
Ketä ei pidä ottaa vastaan?
Ongelma on tällä hetkellä se, että "humanitaarisia" oleskelulupia myönnetään melko avokätisesti myös niille turvapaikanhakijoille, jotka eivät ole määritelmän mukaisia pakolaisia. Usein oleskeluluvan perusteeksi riittää se, että palauttaminen lähtömaahan on teknisesti vaikeaa. Olen käsitellyt turvapaikanhakijoille vuonna 2006 myönnettyjä oleskelulupia kirjoituksessa Numerologiaa yksinkertaisille. Absoluuttiset luvut ovat sittemmin kasvaneet n. 150 prosentilla, mutta suhteelliset osuudet ovat pysyneet suunnilleen samoina.
Ehdotukseni on, että sellaiset epämääräiset ja mielivaltaiset kategoriat kuin "oleskelulupa suojeluntarpeen vuoksi" ja "oleskelulupa inhimillisen syyn vuoksi" lakkautetaan. Niistä on tullut elintasosiirtolaisuuden kanava, ja niitä käytetään hyväksi. Tanska teki vastaavan muutoksen vuonna 2002, ja turvapaikkahakemusten määrä puolittui saman tien. Tanskan osuus kolmen Skandinavian maan yhteenlasketuista turvapaikkahakemuksista putosi 31%:sta (2000) yhdeksään prosenttiin (2003).
Tanskasta ei ole tullut hylkiövaltiota/Pohjois-Koreaa, eikä kukaan ole syyttänyt sitä Geneven sopimuksen rikkomisesta. Tanska on Suomen lailla EU:n jäsen.
Kiintiöpakolaiset eivät ole yhtä suuri ongelma kuin turvapaikanhakijat, koska Suomella on mahdollisuus valikoida tulijat. Kuitenkin kiintiöpakolaisiakin valittaessa on pitäydyttävä "pakolaisen" määritelmässä. Kiintiöpakolaisiksi on valittava ihmisiä, jotka kokevat henkilöön kohdistuvaa vainoa kielen, ihonvärin, uskonnon, poliittisen vakaumuksen, sukupuolen tms. perusteella. Etusijalle on asetettava heikoimmassa asemassa olevat kuten lapset ja naiset, minkä lisäksi vastaanottavalle yhteiskunnalle koituvia ongelmia on ehkäistävä etukäteen suosimalla sellaisiin ryhmiin kuuluvia pakolaisia, joiden integraatioennuste on empirian valossa hyvä.
On korostettava, että Suomi ei ole missään sitoutunut ottamaan vastaan kiintiöpakolaisia. Maailmassa on 15 maata, joilla on kiintiöpakolaisohjelma.
Alaikäisten turvapaikanhakijoiden perheenyhdistämiset on pääsääntöisesti lopetettava, koska menettelyä käytetään härskisti hyväksi. Kehitysmaista lähetetään Eurooppaan 16-17-vuotiaita "lapsia" täyttelemään perheenyhdistämishakemusta, koska tämän tiedetään olevan helpoin tapa saada koko suku maahan. Sikäli kuin perheenyhdistämiseen syystä tai toisesta joudutaan turvautumaan, on noudatettava tiukinta mahdollista perhetulkintaa (vanhemmat, alaikäiset sisarukset), ja sukulaisuus on todennettava lääketieteen keinoin.