Uskonrauhan rikkomisen tunnusmerkeissä mainitaan, että herjaavat kommentit on pitänyt esittää loukkaamistarkoituksessa. Hämeen-Anttilalla nyt selvästi tällaista tarkoitusta ei ole, mutta oikeuden mielestä H-A:lla oli.
Tässäpä se olennainen lausuttiin siitä keskustelusta, mitä on käyty alkaen 8.9. klo 12.00.
Sikäli kuin kritiikin kohteena on tuomioistuinlaitos Jussi Halla-ahon kaksoisstandardipottuilun tuomitsijana, osumatarkkuus on monella hakusessa.
Suomessa laki on tuomioistuimen työkalu, jonka avulla oikeudelliset kiistat ratkaistaan. Yksinkertaistettuna kysymys on siitä, että tuomioistuin tulkitsee lakia sen näytön valossa mitä vastaaja (/syytetty) ja kantaja (tai syyttäjä) ovat esittäneet. Olen jatkuvasti miettinyt, oliko Halla-ahon päätös olla käyttämättä asiamiestä oikeudenkäynnistä viisas vai ei. Juridisessa mielessä päätös ei ainakaan ollut kaikista järkevin. Poliittisesti voi kuitenkin olla, että asiamiehen käyttäminen olisi heikentänyt Jussin arvoa ja karismaa.
Kuten jo aiemmin sanoin, uskonrauhan rikkominen edellyttää, että arvioitavana oleva teko on tehty loukkaamistarkoituksessa. Jos tuomioistuin käyttää kirjoitettua lakia ratkaisevana työkaluna - kuten Suomessa tehdään - on yksinkertaisesti pakko ottaa kantaa loukkaamistarkoituksen olemassa oloon (tai sen puuttumiseen), koska tuomitseminen uskonrauhan rikkomisesta edellyttää, että teko on tehty loukkaamistarkoituksessa. Ja koska Halla-ahon tapauksessa rikoksen tunnusmerkistö on loukkaamistarkoitusta lukuunottamatta (käsittääkseni) riidaton, Halla-aho on molempien osapuolten väitteiden mukaan syyllistynyt rikokseen vain, jos syyttäjä voi osoittaa, että teko on tehty loukkaamistarkoituksessa.
Perusoikeudelliseen ristiriitaan vetoaminen tuomioistuimessa on hankalaa, ja sinäsnä ymmärrettävistä syistä. Lainsäädännön systematiikka lähtee nimittäin siitä, että Suomessa perustuslaki katsotaan hierarkisesti ylimmäksi, kun taas ns. tavallisen lain katsotaan olevan linjassa kaikkien perustuslain säännösten kanssa, jos edustukunta on sen hyväksynyt. Eduskunnan toimivalta hyväksyä perustuslain mukaisia lakeja puolestaan perustuu siihen, että eduskunnan perustuslakivaliokunta ei totea hyväksymistä odottavan lain olevan perustuslain kanssa ristiriidassa.
Jos perustuslakivaliokunta ei ole ottanut kantaa jonkin yksittäisen lain perustuslainmukaisuuteen, taikka jos se on kantaa ottaessaan osoittanut ko. laille vihreää valoa, tuomioistuimen on lähtökohtaisesti oletettava, että kirjoitettu laki on perustuslain kanssa linjassa. Toisin sanoen, tuomioistuin on ikäänkuin velvoitettu seuraavaan ohjeeseen: Laki ja perustuslaki ovat molemmat loogisesti pääteviä, jos ei toisin ole missään sanottu.
Niin sanottu second guessing on toki mahdollista myös tuomioistuimessa. Jos nimittäin tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi
ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle (tämä löytyy perustuslain 106 §:stä). Mutta ristiriidan on kuitenkin oltava nimenomaan ilmeinen.
Tässä kohden palataan kuitenkin siihen poliittisen valinnan luomaan rajoitukseen, jonka mukaan tuomioistuimen tehtävä perustuslain tulkitsijana on hyvin rajoitettu. Oletushan on se, että tuomioistuin soveltaa ja tulkitsee kirjoitettua lakia. Ja jos kirjoitetussa laissa lukee, että loukkaamistarkoituksessa tehty uskontokunnan pyhän asioiden herjaaminen tai häpäisemin on rangaistavaa, niin edellytetään hyvinkin kattavaa perustelua,
minkä takia tämä jo kirjoitettu säännös ei olisi perustuslain (perustus)lainmukainen.
Edellytyksenähän on
ilmeinen ristiriita perustuslain säännöksen kanssa. Ja tässä kohden palataankin Jussi Halla-ahon oikeudenkäyntiin. Jussi kun ei oikeudessa tietääkseni esittänyt ainuttakaan perustetta sille miksi hänen kirjoittamansa teksti olisi ristiriidassa sananvapauden kanssa (esitutkinnassa ei välttämättä kyseenalaistanut edes loukkaamistarkoitusta). Ristiriitahan on olemassa, mutta voimassa oleva lainsäädäntöhän olettaa tämän (eli uskonrauhan rikkomisesta tuomitseminen on mahdollista vaikka se teoriassa loukkaakin sananvapautta). Tavallisein lain ja perustuslain väliseen ristiriitaan Jussi Halla-aho ei tietääkseni vedonnut lainkaan eikä sen kummemmin myöskään perustellut tällaista väitettä.
Välihuomautuksena todettakoon, ettei täälläkään ole varsinaisesti esittänyt perusteita sille,
minkä takia voimassa oleva rikoslain uskonrauhan rikkomista oleva säännös olisi ilmeisessä ristiriidassa Suomen perustuslain kaikkein pykälien kanssa.
Juridisesti fiksu siirto olisi mielestäni ollut myös se, että Halla-aho olisi pyrkinyt systemaattisesti ampumaan alas syyttäjän väitteet loukkaamistarkoituksesta. Jos tämä olisi onnistunut, keskustelu tälläkin palstalla olisi viimeisten kommenttien osalta aikalailla toinen (varmasti myös vaisumpi). Käsitykseni mukaan Jussi jätti kuitenkin tilaa syyttäjälle loukkaamistarkoituksen todistamiseksi ja keskittyi itse juttelemaan sananvapaudesta. Tässä mielessä oikeudellisen avustajan käyttäminen olisikin siis ehkä ollut järkevää, ainakin jos politiittisia muuttujia ei oteta huomioon.
Jussi halusi myös näyttää, että Suomalaisista on lupa esittää luokkaavia väitteitä, mutta muista kansanryhmistä ei. Oman näkemykseni mukaan Jussi ei ole tätä väitettä vielä kyennyt toteen näyttämään. Jussi on nimittäin (toistaiseksi) tuomittu uskonrauhan rikkomisesta. Jussi ei kuitenkaan ole näyttänyt, että vastaavassa tapauksessa suomalaisten (valta)uskontoa loukkaavien väitteiden esittämisen ei olisi kriminalisoitua.
Täällä on esitetty vajaan vuorokauden sisällä jos jonkinlaisia toteamuksia... nekin tosin vailla perusteita. Itse en ainakaan ymmärtynyt millä logiikalla tuomio olisi (tällä kertaa) päätetty jo valmiiksi... puolet syytteistä kun hylättiin. Oman näkemykseni mukaan syyttäjä nimittäin epäonnistui. Uskonrauhan rikkomisen on täällä väitetty myös soveltuvan vain muslimeihin. Ongelma on vain siinä, ettei tätä väitettä ole tietääkseni näytetty toteen. Ja tätä ei tehnyt Jussikaan, vaikka ehkä sitä yritti.
Hovissa juttu voi vielä muuttua, mutta täytyy sanoa, etten ole sinänsä yllättynyt käräjäoikeuden ratkaisusta.
Disclaimerina haluan nyt kuitenkin todeta (kun se tuntuu täällä osalle olevan epäselvää), etten ole tässä viestissä taikka aiemmin tämän viestiketjun ottanut kantaa mm. uskonrauhan rikkomisen tarpeellisuuteen. Toisin sanoen, en ole sanonut, pitäisikö rikoslain 17:10:n olla olemassa vai ei.
Voi olla että tämä viesti on sinällään tarpeetonta syväanalyysia, mutta julkaistaan se nyt kuitenkin. On joka tapauksessa syytä muistaa, että puolet tämän tapauksen syytteistä on toistaiseksi hyvälyttä. Eli periaatteessa on Jussi Halla-aho (tai syyttäjä) on niin voittanut kuin hävinnytkin osan keissiä.
Tekisi myös mieli tietää, kuinka moni tänään täällä käräjäoikeuden tuomiota kritisoineista on lukenut tuomioistuimen päätöksen. Epäilen, ettei kovin moni...
