Maahanmuuttajakamppailijat

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja AndyS
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl

AndyS

Mode
Liittynyt
3.3.2004
Viestejä
13 519
Jokin aika sitten Mauler>Bones esitti, josko turvapaikanhakijoista olisi Suomen kamppailu-urheilun pelastukseksi. Noh, heidän tulonsa sitten väheni aika nopeasti mutta eri syistä Suomeen tulleita ulkomaalaisia toki näkyy kamppailusaleilla ihan päivittäin ainakin isommissa kaupungeissa. Ja kamppailu-urheilun kehityksen kannalta tämä onkin usein positiivinen seikka.

Ruotsissahan alkaa olla jo se tilanne että esim. nyrkkeilyn maajoukkueessa ei montaa Anders Svenssonia olekaan ja muutenkin maahanmuuttajat pärjäävät määräänsä nähden kamppailu-urheilussa tosi hyvin. Eri ryhmien välillä on kuitenkin suuria eroja, joista tekemiäni havaintoja seuraavassa.


Arabit, turkkilaiset, kurdit ja iranilaiset
Nämä ovat nopeasti innostuvaa porukkaa. Innostuvat myös kilpailemisesta ja saman tien pitäisi päästä kehään. Tuloksena osa lähtee soitellen sotaan, saa nekkuunsa ja lopettaa, mutta suhteessa suurempi osa kuin suomalaisista kehittyy hyviksi. Ottelussa tulevat usein alussa kovaa päälle mutta turhutuvat helposti, jos menestys ei seuraa nopeasti.


Venäläiset ja muut slaavit
Nämä ovat yleensä tarkkoja ja huolellisia treenaajia. Ongelma on se, että ovat yleensä työn perässä Suomeen muuttaneita ja liian vanhoja tullakseen todella hyviksi. Usein treenanneet kotimaassaan jotain nyrkkeilyä, samboa tai vastaavaa.


Keskiaasialaiset
Ihmettelitkö miksi Tsingis-Kaanin armeija oli niin pelottava? Älä ihmettele enää. Nämä ovat soturikansaa. Ei niinkään aggressiivisia kuin kylmän tuhoisia. Eivät välitä jos niitä lyö ja pää pelaa kehässä. Tähän ryhmään kuuluvat mm. kazakit, uzbekit, tadzikit sekä osa afgaaneista ja pakistanilaisista (osa rinnastuu pikemmin arabeihin).


Länsimaalaiset
Länsimaalaiset ei-suomalaiset ovat selkeästi kaikkein huonoimpia ja jäävät järkiään ihan alkeisasteelle. Yleensä jotain +20v vaihto-opiskelijoita, jotka eivät osaa yhtään suomea ja kiinnostuksen kohteetkin on muualla, jolloin homma jää puuhasteluksi, elleivät sitten ole jo kotimaassaan treenanneet enemmän.


Itäaasialaiset
Vaihtelee tosi paljon maan mukaan. Teollisuusmaista tulevat rinnastuvat lähinnä länsimaalaisiin. Vietnamilaiset ovat usein jokseenkin kantasuomalaisia vastaavia, kun ovat ehkä syntyneetkin Suomessa ja integroituneet tosi hyvin. Thaimaalaisista osa on treenannut kotimaassaan ja voi olla todella hyviä valmiiksi.



Afrikkalaiset

Määräänsä nähden yllättävän vähän näkyy kamppailusaleilla. Monenlaista tyyppiä, enkä ole oikein saanut mitään selkeää kuvaa. Ehkä siksikin että eri Afrikan osista tulevat ovat hyvin erilaisista kulttuureista. Länsifrikkalaisilla on usein hyvät nopeusominaisuudet.


Kaukasialaiset
Tsetseenit, dagestanilaiset, georgialaiset ja vastaavat. Nämä ovat jonkinlainen sekoitus arabeja ja slaaveja. Tulisempia kuin slaavit mutta eivät niin ailahtelevia kuin arabit. Kovia taistelijoita, mutta vähän sama ongelma kuin slaaveilla eli usein turhan vanhoja.
 
Vahvaa mutua mutta alemmista sosiaaliluokista taitaa tulla enemmän menestyviä kamppailijoita kuin rikkaammista luokista ja usein ei-eurooppalaiset maahanmuuttajat taitavat kuulua alimpiin sosiaaliluokkiin. Hyväosaiset pystyvät huolehtimaan toimeentulostaan helpommilla tavoilla (hyvä koulutus ja sen myötä hyväpalkkaiset työt, perintö etc) kuin köyhemmät ihmiset, joille taas urheilu (erityisesti jenkeissä) voi olla mahdollisuus rikastua.
 
No näinhän se on. Tiedän paljon kavereita jotka ovat tosi kovia treenaamaan ja lahjakkaita, mutta jokaisen vie salilta työura ja perhe. Kamppailulajit on tosi tyhmä tapa koettaa elättää itsensä. Palkka on surkea, ura lyhyt ja kroppa ottaa osumaa.
 
Mielenkiintoista analyysia. Miten analysoisit suomalaisia ottelijoita - eli suomessa alkujaan syntyneita? Vahvuudet ja heikkoudet?
 
Ylempää arjalaista rotua tietenkin. Niinkuin kunnon valkonen mies ni joka osa-alue on ylivertainen alempiin rotuihin verrattuna. :puntti::rock:;)
 
Suomalaisten selkein ominaispiirre on liiallinen vaatimattomuus. Pidetään siis itseä selkeästi huonompina kuin ollaan, eikä uskota omiin mahdollisuuksiin. Itseä ei myöskään haluta tuoda esille ja jos tuodaan, niin tyyli on sitä että "tässä nyt olisi tämmöistä, jos jotakin kiinnostaa".

Tämä luonnollisesti johtuu siitä suomalaiskansallisesta piirteestä, että Suomessa on tapana pilkata ihmisiä, jotka ovat suureen ääneen menossa tekemän jotain mutta eivät onnistu siinä toivotulla tavalla. Tämä on omiaan haittaamaan suomalaisten urheilu-uria lajissa kuin lajissa.
 
Eiköhän monet länsimaat/pohjoismaat kärsi Pussified Societyn syndroomasta. Kohta ei voi lapsellekkaan korottaa ääntä, että tämä kuuntelisi, ilman, että joku tantta tulee ja laittaa linnaan. Ni mietippä sit kun Pertti lyö Mikkoa ja kehästä ei pääsekkään äidin tissien väliin syliin, ja vielä joukko ihmisiä todistamassa tätä?
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Suomessa tahtoo puuttua voittamisen kulttuuri - ellet pelaa jaakiekkoa. Tosiaan jos joku uskaltaa sanoa tavoitteita aaneen niin usein palaute ei ole kannustavaa. Jenkeissa taas kannustetaan yltiooptimistisesti silloinkin kun siina ei nayttaisi olevan enaa mitaan jarkea. Tuolle yltiooptimistisuudelle on muissa maissa tapana naureskella pinnallisena kaytoksena mutta siina unohtuu se etta siita ei ole ikina haittaa. enkeista puskee aina huippuja lajissa kuin lajissa ja harvemmin kukaan sita tekee paetakseen varsinaista koyhyytta. Dare to Dream asenne iskostetaan lapsiin jo varhaisessa vaiheessa.
 
Käytännössä tuo ei Suomessa pidäkään paikkaansa, että alemmista sosiaaliluokista tulisi parempia kamppalijoita.

Mihin väitteesi perustuu? Onko asiaa tutkittu vai mielipiteesi?

Samiraali nosti ihan mielenkiintoisen näkökohdan, joka ei koske tietenkään ainoastaan maahanmuuttajataustaisia.
 
Eikös kamppailu lajit ole kuitenkin vuosi vuodelta suositumpia. Yleensä yleinen taso tuppaa tällaisessa kehityksessä laskemaan mutta toisaalta kärjen taso kasvamaan tietyllä viiveellä. Onko tällaista näkyvissä kamppailu lajeissa?
 
Mihin väitteesi perustuu? Onko asiaa tutkittu vai mielipiteesi?

Henkilökohtaisiin havaintoihini etenkin nuoremman polven kamppailijoista. En halua tässä mainita esimerkkejä ihmisten rahatilanteista mitä tiedän, mutta nähdäkseni hyvissä kamppailu-urheilijoissa on Suomessa porukkaa hyvin eri sosiaaliryhmistä. Kuitenkin niin että hyvätuloiset perhetaustat ovat yliedustettuina ja huonompiosaiset (ei siis duunarit vaan ne jotka ei ole töissä) aliedustettuina.

Ottelijat itse eivät tietenkään yleensä ole kovin varakkaita, koska ovat nuoria ja/tai opiskelijoita. Ja hyvätuloisilla en siis tietenkään tarkoita mitään miljonäärejä, koska heitä on Suomessa tosi vähän - yhden poika tosin on pärjännyt kamppailu-urheilussa mukavasti - vaan tyyliin lääkäreitä ja sen tason hyvätuloisia.

En pidä tätä yllättävänä, koska jos kotona on arvomaailma ja mallit, jolla pärjää hyvin työelämässä, niin niillä luultavasti pärjää myös urheilussa. Sitten taas jos lähtökohdat on siinä että ei edes elätetä itseään omalla työllä, niin se tuskin on omiaan kannustamaan lapsia mihinkään tavoitteelliseen toimintaan. Suomessahan työssäkäyvät kuuluvat lähtökohtaisesti jo keskiluokkaan vaikka olisivat perinteisissä duunariammateissa.
 
Suomessa tahtoo puuttua voittamisen kulttuuri - ellet pelaa jaakiekkoa. Tosiaan jos joku uskaltaa sanoa tavoitteita aaneen niin usein palaute ei ole kannustavaa. Jenkeissa taas kannustetaan yltiooptimistisesti silloinkin kun siina ei nayttaisi olevan enaa mitaan jarkea. Tuolle yltiooptimistisuudelle on muissa maissa tapana naureskella pinnallisena kaytoksena mutta siina unohtuu se etta siita ei ole ikina haittaa. enkeista puskee aina huippuja lajissa kuin lajissa ja harvemmin kukaan sita tekee paetakseen varsinaista koyhyytta. Dare to Dream asenne iskostetaan lapsiin jo varhaisessa vaiheessa.

Joo, USA ei turhaan ole suurmaa melkein lajissa kuin lajissa. Mutta ero näkyy kyllä verrattaessa suomalaisia muihinkin kansallisuuksiin. Kävipä kerran niin että muuan nyrkkeilyvalmentaja pyysi josko voisin sparrata erästä hänen valmennettavaansa, kun kaverilla ei oikein ole oman kokoista sparriseuraa. Tämä nyrkkeilijä oli siis alkujaan eräästä lähi-idän maasta.

Kaveri jolla ei tällöin ollut yhtään nyrkkeilymatsia ilmoitti muille (ei sentään minulle), että tulee tyrmäämään minut - siis sparrissa. :o Hänen seurakaverinsa, joka on oikeasti hyvä nyrkkeilijä, sanoi että näin ei tule käymään, mutta mies oli vakuuttunut siitä että kyllä hän tyrmää. Kuten arvata saattaa, yrityksestä se ei jäänyt kiinni. Löin sitten itsekin vähän reippaammin ja kolmen erän jälkeen kundi lensi jo köysien välistä ulos kehästä ja totesi että sparrit riittää tältä erää. :D

Nyt voisi tietysti naureskella itsestään liikoja luulleelle kaverille, mutta tämä ei jäänyt viimeiseksi sparriksi. Mies on treenannut ja ja joka kerta kun tulee sparraamaan, niin on entistä parempi ja nykyään pitää olla jo tarkkana. Hän on myös ottanut jo muutaman matsinkin. Saa nähdä mihin asti pääsee, mutta kyllä tuollainen itseluottamus on urheilu-uran kannalta huomattavasti parempi kuin liiallinen vaatimattomuus. Varsinkaan vanhempana aloittaneista suomalaisista ei 99% kuitenkaan koskaan lähde ottamaan edes sitä yhtä matsia, "kun en minä ole niin hyvä että kehtaisi".
 
Mielenkiintoinen aihe. Ihan suomalaisissa varmasti jokaisesta sosiaaliluokasta löytyy lahjakkaita urheilijoita kamppailu lajeihin. Yleensä siellä parempi osaisten keskuudessa, ei aina osata arvostaa kamppailulajeja ja eikä lapsia näihin ohjata nuorena. Siinä vaiheessa kun aletaan nuorempana kilpailemaan ihan tosissaan, niin rahat loppuu monelta, eikä ole aikaa treenata riittävästi vaan pitää olla töissä. Se porukka millä olisi sitä rahaa on sitten koulussa tähtäämässä johonkin tärkeämpään vanhempien painostuksesta ja homma jää harrastus tasolle. Ei täällä kukaan usko ammattiurheiluun, niin pienet rahat siellä pyörii suomen näkökulmasta ja niin pitkän tien takana se toimeentulon saaminen on. Suomalaisen näkökulmasta on helpompi hakeutua vakitöihin kun heittäytyä epävarmalle kamppailijan uralle.

Suomessakin on nykyisin näitä ammattilais tiimejä/saleja, mitkä tehtailee ammattilaisottelijoita. Tiedä minkälaista korvausta näistä saa, pystyykö sitä todellisuudessa treenaamaan täyspäiväisesti ilman töissäkäymistä? Ehkäpä siinäkin voi olla yksi väylä enemmän kaverille mikä haluaa ammatti ottelijaksi. Tuota MMA:ta tulee kuitenkin jo joka tuutista, niin kyllä suomalaisestakin voisi tulla Conor Mcgregori(=joka pakkomielisesti halusi tulla UFC mestariksi). Väittäisin ettei suomalaisilla ole huonot geenit, eikä luonteessakaan ole vikaa, mutta mahdollisuuksien vähyydestä rajoittaa. Suurin on näistä brasilian ottelijoistakin on peräisin faveloista, ilman mitään omaisuutta. Onhan täällä suomessakin paljon vähä osaista porukkaa mitkä tappelee jatkuvasti kylillä. Näitä kaverita katsotaan vain kieroon, eikä kukaan skouttaa niitä ammattimaisiin treenipiireihin mukaan. Suomessa kamppailun parissa ei ole sellaisia rahoja, että voitaisiin "sijoittaa" nuoreen kykyyn vaikka sellainen jostain löytyisikin.

Niin ja ettei mennä ihan ohi topicin, niin onhan noissa suomeenkin tulleissa Afrikan miehissä vaikka minkälaista tekijää, kunhan pääsisivät vaan ammattimaiseen valmennukseen. Jossain oltiin sparrailemassa ja siellä sitten oli erinäisillä etnisillä taustoilla olevia nuoria kundeja 14-18v myös sparrailemassa nyrkkeilyä. Kaikista parhaiten veti tumma nuori kundi, mikä oli n.185cm pitkä ja selkeesti jo vähän lihaa luiden ympärillä. Piti oikein käydä kysymässä että minkä ikäinen ja kuinka kauan treenannut, kaveri oli 14v ja treenannut vuoden nyrkkeilyä. Siinähän olisi suomelle seuraava Anderson Silva/Deontay Wilder kun pääsisi oikeaan valmennukseen. Erittäin ulottuva, nopea ja voimaakin selkeästi oli jo ilman mitään voima treeniäkin ja antoi selkään selkeästi vanhemmille kavereille.
 
Viimeksi muokattu:
Sanoisin, että sama vaatimattomuus ym. kulttuurilliset ilmiöt näkyvät myös joukkuelajeissa. Siis Suomessa pelätään poikkeukellisen paljon epäonnistumista ja arvostetaan nöyrää työmyyrää. Tämän takia(?) siinä ykköslajissakin, eli lätkässä, tulee harvoin maalintekijöitä. Siis niitä pelaajia, jotka vain tekevät maaleja, ja jotka kohtuu usein ovat melko röyhkeitä, todella itsevarmoja ja usein myös välillä hieman diivoja tai laiskoja puolustamaan. Semmosia, joilta AndyS:n kertomuksen mukaan tuo sparrivastus vaikutti.
 
Joo näin se on. Mullakin jäi BJJ kilpaura lyhyeen kun sain vakinaisen työpaikan.. Vielä opiskellessa ja vanhemmilla asuessa pysty treenaamaan täyspäiväisesti ja ku äitee teki ruuat ni ei ollut niistäkään murhetta. Kyllä jos 4-5v ois sitä saanu jatkaa ni aivan varmasti olisin päässyt pitkälle. Uskoa oli. Mutta siihenhän se jäi ku alko vuorotöiden uupumus painaa päälle eikä pystyny enää käymää ku sen 3-5 kertaa viikossa maksimissaan lajitreeneissä ni ei se oma taso enää riitä niitä vastaa jotka treenaa sen 2x päivässä.. No ainaki mulla on enemmän rahaa ku niillä :D
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom