Olet aivan oikeassa, en ole koskaan käyttänyt - enkä todennäköisesti tule käyttämäänkään.
Mutta kun on horkannut, niin hankalahan sitä on lopettaa, sitähän kuvastaa sinun kirjoituksesi varsin hyvin:
"Elämän keskipisteeksi tulee treenit ja sen ohella päivän kohokohta on, kun saa kaivaa taas neulan ja ruiskun kaapista. Kuurien ajan sitä elää kuin viimeistä päivää ja tauoilla taas mennään vain odotellessa seuraavaa settiä. Palauttavia venytellään pitkälle tauolle, että koneessa olisi kokoajan jotain pientä."
Kyllä siihen vaan niin kovasti näyttää koukkuun jäävän.
Tää ei ole vastaus juuri sulle vaan lähinnä yleinen kannanotto. Näen tässä lainauksessa tilaisuuden yrittää selvittää asioiden laitaa myös niille jotka eivät käytä.
Itse käytän ja mun näkemykseni on se että koukkuun jää (myös minä itse) kovaan treeniin, isojen rautojen liikutteluun, isoon lihasmassaan ja fyysiseen voimaan/suorituskykyyn. Eli se on se elämäntyyli kokonaisuudessaan johon jää kiinni ja roina on tuossa kaikessa suuressa osassa koska se osittain mahdollistaa tuon kaiken. Asiaa voi myös ajatella niin että kun on saanut supersankarin supervoimat, ei niistä mielellään halua luopua (Ei kirjaimellisesti mutta tää vertauskuva varmaan auttaa ymmärtämään jos ei ole omaa kokemusta).
Samalla tavalla voi olla "koukussa" treenaamiseen ilman roinaa, eli voi sanoa että kummassakin tapauksessa on kyse psyykkisestä riippuvuudesta. Roinaajan valinnassa toteuttaa tuota elämäntyyliä on tietenkin enemmän terveysriskejä kuin natulla. Joillain se varmasti menee tasolle joka varmasti haittaa muuta elämää mutta ei se kaikille ole automaattisesti vakavinta mahdollista tasoa. Seksiriippuvuus ja uhkapeliriippuvuus on hyviä esimerkkejä vastaavaan tyylisistä riippuvuuksista.
Tossa Miken kirjoituksessa on ihan selvästi mukana dramatisointia ja se toimii, joka on tärkeää jotta kohdeyleisö höristäisi korviaan kun puhutaan asioiden mahdollisista negatiivisista terveysvaikutuksista.
Ei kukaan roinaaja oikeasti nauti siitä piikittämisestä. Tässä on enemmän kyse siitä että tietoisuus siitä että ollaan kehityksen tiellä aiheuttaa tietynlaista tyytyväisyyttä. Kyse ei ole siitä että piikittämisestä seuraisi välitön ja akuutti euforia, jonka haluaa kokea aina uudestaan ja uudestaan. Tää ero on oleellinen huumeiden piikittämisen ja roinaamisen välillä. Ei diabeetikkokaan saa "kiksejä" insuliinista pelkästään siksi että sitä piikitetään. Käyttötavasta huolimatta steroidit eivät aiheuta samanlaista kemiallista riippuvuutta kuin huumeet ja alkoholi.
Toivottavasti tästä välittyy se että kyseessä ei ole "hehkutus" tai roinan terveyshaittojen kieltäminen. Yritin tuoda esiin asian mahdollisimman realistisesti (toki kyseessä oma subjektiivinen näkemykseni) että myös naturaalit ymmärtäisivät roinapettereiden "sielunmaisemaa". Itselläni lähti joku aikaa sitten yläkertaan ystävä, ihan liian nuorena, jonka sydän petti. Kyseessä oli tapaus jolla oli perimän kautta paljon riskitekijöitä sydänsairauteen. Mun näkemys on että tapauksessa roina oli 100% varmasti pahentanut tilannetta jonka takia, ikävä kyllä, lähtö tuli ihan liian aikaisin. Olisi hyvä että asiasta voitaisiin keskustella realistisesti ilman turhaa tunnekuohuntaa. Leimaaminen, vittuilu, vähättely yms. ei aja kenenkään etua, kuten ei myöskään haittapuolien vähättäly ja yltiöpositiiviset hehkutukset. Tosiasia on että todella moni lähtee tähän steroidien kanssa pelaamiseen ihan järkyttävän huonolla tietopohjalla ja ymmärryksillä. Negatiivisia terveysvaikutuksia ja riskejä voi minimoida jos on ymmärrystä asian tiimoilta (enkä nyt tarkoita että touhu muuttuisi maagisesti terveelliseksi tms.). Tää on tosi tärkeää koska pitkässä "steroidiurassa" on riski että sitten kun joku asia (esim. sydän) alkaa oireilla, on ehtinyt tapahtua jo paljon vahinkoa. Siksi asioista pitäisi voida puhua ilman turhaa leimaamista ja keskittyä tiedepohjaiseen informaatioon, eikä pelkkään salimörköjen "broscienceen".
