Muistaakseni kolme vuotta sitten mokasin penkkipunnerruksen suhteen. "Salilla" (opiskelija-asuntolan punttihuon) oli penkkinä liian kapea, liian korkea (siis liikaa pehmustemateriaalia) ja liian pehmeä penkki (eli ei saanut mitenkään tukevaa asentoa, muljusi ne pehmusteet selän alla). Silti piti päästä (silloisilla) kovilla painoilla tekemään, oiskohan ollu tavoitteena tiukka kolmonen tms. Otin tangon piikeistä vähän liian innolla ja tankohan humahti heti alaspäin, kerkesi ehkä 15cm tulla, ennenkuin otin vastaan, enemmän oikealla kädellä. Heti tuntui kipeältä olkapää. Olkapää oli sitten noin puoli vuotta kipeänä, ennenkuin pidin muutaman viikon täystauon työntävistä liikkeistä. Opin, etten ikinä reenaa tiukasti, elleivät reeniolosuhteet sitä salli. Nyt kärsii tehdä ainakin vinopenaa käsipainoilla sekä tasapenaa niin käsipainoilla kuin tangollakin lujaa (tietenkin kunnon alkulämmittelyt), ei kipuja.
Jalkareenin suhteen nivuset, polvet ja alaselkä ovat olleet välillä liian kovilla, mm. ihan viime aikoina. Aion vaihtaa takakyykyn askelkyykkyyn vähäksi aikaa ja otan SJMV:n kevyemmin, toivottavasti noi riittäisivät toimenpiteiksi. Aiemmin (olikohan kevät 2003?) nivuset olivat pari kk kipeenä, syynä ylirasitus. Sählyssä tuli jossa äkkinäisiä liikkeitä, nivuset eivät tykänneet, eivätkä polvet lavatanssimisen kiertoliikkeestä. En voinut takakyykätä yhtään, en mitään liikettä tehdä, missä jalat olivat yhtään levitettynä. Noh, tein askelkyykkyä, rinnallevetoa ja prässiä jalat kapealla sen sijaan, eivätkä reidet heikentyneet yhtään.
Lisäksi päätin, etten pelaa sählyä nyt vähään aikaan, vaikka pääsisinkin kivaan porukkaan pelaamaan. Kaikkea ei vain voi saada. Jos haluaisin sählyä pelata, pitäisi keventää jalkareenejä melkoisesti, mitä en nyt halua tehdä.
Keinot ovat monet, mutta hyvä on reagoida kipuun ennemmin liian aikaisin, kuin liian myöhään. Tarkoitan tietenkin nivelkipuja sekä vihlovan terävää lihaskipua, ei sitä tasaisen polttavaa maitohapon aiheuttamaa pumppikipua.