Fridrik sanoi:
Liian hyökäävä. Sanot, "kiitos", "voisitko", "jos mahdollista", mutta ei minkäänlaista, edes pientä käskyntapaista sanavalintaa!!!
Ei missään tapauksessa mitään nöyristelyä! Minun teoriani miesten ja naisten palkkaeroista perustuu juuri tähän.
Nainen: "Jos vain mitenkään olisi firman taloudellisen tilanteen kannalta mahdollista, niin olisiko mahdollista harkita minulle pientä palkankorotusta? Jos ei, niin ei se mitään. Anteeksi että häiritsin. Kiitos."
Mies: "Tilanne on nyt se, että minä tarvitsen palkankorotuksen. 100 euroa olisi sopiva määrä. Mietipä asiaa ja kerro onnistuuko tässä firmassa."
(Joku kuitenkin vetää herneen nenäänsä yleistämisestä, joten KAIKKI naiset ja miehet eivät tietenkään toimi näin.)
Miksiköhän mies-asenteella saa helpommin palkankorotuksen? Pomo tajuaa, että mies nyt ihan tosissaan haluaa lisää palkkaa, eikä ehkä jää tähän firmaan töihin (ainakaan kovin motivoituneena) jos korotusta ei tule. Nais-asenteinen kaino pyyntö korotuksesta taas on helppo unohtaa, onhan pyytäjä jo melkein pyynnössäänkin todennut, että ei se palkankorotus oikein ole mahdollista.
Kun palkankorotusta menee pyytämään, kannattaa ainakin minun mielestäni miettiä etukäteen, kuinka suuren korotuksen haluaa ja sanoa se suoraan pomolle. Tietysti siinä on riskinä, että pomo olisi ollut valmis antamaan suuremmankin korotuksen. Hankalampi tilanne kuitenkin on, jos haluaa 100 euroa, mutta ei kerro sitä, ja saa sitten vaikka 15 euroa. Kynnys mennä valittamaan palkankorotuksen pienuudesta on korkeampi kuin alunperin pyytää korotusta. Kannattaa myös miettiä millaiseen korotukseen on tyytyväinen, riittääkö 50 euroa, vaikka pyytää 100.
Tärkeää on myös ymmärtää, onko niitä mahdollisuuksia korotukseen oikeasti olemassa. Jos firman talous on aivan kuralla, tuskin kannattaa korotuksia paljon pyytää. Ja jos oma työsuoritus koostuu lähinnä webissä surffaamisesta, perusteet korotukselle voivat olla aika heikot.