Liikuntatunnilla opittua...

Surullista luettavaa nämä jengin kouluaikojen liikuntamuistot. Osittain samanalaisia kokemuksia on toki minullakin, mutta kannattaa muistaa, että ajat muuttuvat, ajat muuttuvat..
Nykyään pyritään lapsia ohjaamaan liikunnan pariin muilla tavoin kuin kunujaoilla, tasoryhmillä, mararonlenkeillä ja marssittamisella.
Olen itse omien ylisuurten :curs: ryhmieni kanssa harrastanut perinteisten hiihtojen, yleisurheilulajien ja sählyjen lisäksi mm. frisbeegolfia, ultimatea, lipunryöstöä, leikkimielisiä vahvamieskisoja jne. Kaikille eivät nämäkään kyllä kelpaa, koskaan.

Olen nimittäin aivan varma, että myös allekirjoittaneen liikunnanopetuksen jäljiltä kasvaa suuri joukko tulevaisuuden itkijöitä ja koululiikunnan vihaajia. Heitä ovat mm.
-Riku-Petteri, joka vihaa jo valmiiksi kaikkea sellaista liikuntaa, joka vaatii peukaloiden liikkuttamista suurempaa voimanponnistusta (vrt. Pleikkari).
-Niilo-Oskari, joka on jenginsä paras lätkäpelaaja, ja jonka ei näinollen tarvitse välittää paskaakaan mistään muusta liikunnan lajista (ja joka kiristelee hampaitaan kun todistuksesta löytyy liikunnan kohdalta tämän takia kutonen).
Nico-Christian, jonka vanhempiensa mielestä ei tarvitse lainkaan rasittaa pikku
kehoaan, ja joka pitää oikeutenaan valittaa äitinsä tapaan aina ja kaikesta.
Minttu-Verneri, joka haluaa vaa skeittaa.

Ps. Ja kyllä; suihkussa pitää liikuntatunnin jälkeen käydä edelleenkin, vaikkei olisi edes hiki! Yhtä pieni katkarapu sillä kaverillakin roikkuu koipien välissä.. ;) Olisihan se kiva, että lapset oppivat käytännön hygieniaa edes koulussa jos kotosalla on jäänyt vähemmälle.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ps. Ja kyllä; suihkussa pitää liikuntatunnin jälkeen käydä edelleenkin, vaikkei olisi edes hiki! Yhtä pieni katkarapu sillä kaverillakin roikkuu koipien välissä.. ;) Olisihan se kiva, että lapset oppivat käytännön hygieniaa edes koulussa jos kotosalla on jäänyt vähemmälle.

Tollasta mä en muuten muista että olis ollut pakko peseytyä. Hyvin harvat kävivät suihkussa. Peseytyminen ja alasti hyppely kuuluivat vain uimahallikeikkoihin, muuten ei opettajat olleet tietoisia siitä ketkä peseytyvät ja ketkä eivät. Monet vain huuhtoivat jotain jalkojaan tms ja pesivät käsiään siellä suihkuhuoneessa. Ne ketkä oli jotain himourheilijoita olivat toki hiestä läpimärkiä ja menivät pesulle.
 
Opin sen, miten paljon opettajalla on merkitystä liikuntatunneista pitämiseen. Terkut Saarisen Juhalle, ainoalle tietämälleni hyvälle liikunnan opettajalle.

Liikassa tuli opittua myös, että lauma kaltaisiani epäurheilullisia "luuseri"tyyppejä voi yhteistoiminnalla peitota lauman sooloilevia koviksia.
 
Yläasteen aikana tuli opittua seuraavaa

- Opin inhoamaan telinevoimistelua ylikaiken :D
- Hiihtäminen on ainoa ja oikea urheilulaji
-On vittumaista kun joutuu kantamaan luistimia/suksia kouluun 40 asteen pakkasessa ja käyttämään niitä 40 asteen pakkasessa
- ala-asteella inhosin tanssimista ylikaiken mutta ylä-asteella sitä jankatessa siitä tuliki ihan siedettävää :D
-Jos et raahaa luistimia/suksia kouluun 40 asteen pakkasessa numerosi tippuu tasolle 5-6
- Jos et harrasta hiihtoa,yhdistettyä tai mäkihyppyä eräässä nimeltä mainitsemattomassa seurassa et vois saada kymppiä

Opettajana toiminut eräs nimeltä mainitsematon henkilö joka valmentaa yhdistetyn viimekauden maailmancup voittajaa ja toinenkaan valmennettava ihan sunnuntai hiihtäjä ole :D , Terkkuja Jormalle

Oma numero kuitenki aina ollut 9 ja toivottavasti se on viimeisessä lukio kurssissakin :) ,koulun alkua odotellessa
 
Surullista luettavaa nämä jengin kouluaikojen liikuntamuistot.
Lisäisin muuten tuohon, että joukossa on sitten meitä Dippi-Dannyjä, joille mikä tahansa kilpailutilanne - vaikka sitten kuinka leikkimielinen - on vastenmielinen. Liikunta olisi voinut joskus olla kivaakin, jos ei olisi aina pitänyt kilpailla jollain tavalla muita vastaan. Salitouhu on mukavaa, kun saa kilpailla vain itseään vastaan.
 
Yläasteella opettaja karjui naama punaisena luistelemattomuuden seurauksia: ei tulevaisuutta, ei puhettakaan armeijassa selviytymisestä ja jostain syystä luistelematta jättäminen estää työpaikan saamisen ja ainoa rahanlähde olisi sossu. Toistaiseksi näyttäisi siltä, että noin ei ainakaan meikäläisen kohdalla jostain syystä käy :rolleyes:

Niin ja jos 10 liikunnasta kiinnosti, edellytys oli että pelaa jääkiekkoa joukkueessa. Opettajan perseen nuoleminen kasvatti myös numeroa kummasti...
 
Lisäisin muuten tuohon, että joukossa on sitten meitä Dippi-Dannyjä, joille mikä tahansa kilpailutilanne - vaikka sitten kuinka leikkimielinen - on vastenmielinen. Liikunta olisi voinut joskus olla kivaakin, jos ei olisi aina pitänyt kilpailla jollain tavalla muita vastaan. Salitouhu on mukavaa, kun saa kilpailla vain itseään vastaan.

Itse olen pyrkinyt tuon kilpailuasetelman häivyttämään liikunnasta mahdollisimman tarkkaan, joukkuelajeja lukuunottamatta. Kollektiivinen häviöhän on aina mukavampaa.. ;)
Tuo itseään vastaan kilpaileminen on nimenomaan se juttu. (Hemmetin vaikea sisäistettävä lapselle tosin.)
 
Viidennelle asti pelattiin lähinnä tietovisaa liikunnan tunneilla :D. Syyhän oli se, että maikka oli oikeasti teknisen työn opettajaja :D. Siitä edespäin opin inhoamaan luistelua:curs: . Ensin tapana oli jättää luistimet kotiin vahingossa, sitten opettaja kosti ja iski kaunoluistimet ja pisti luistelememaan. Sen jälkee ei oo muo nähty luistelu tunneilla :lol2: .
 
Kun ryhmämme tapasi ensimmäistä kertaa yläasteen liikunnanopettajan, hän mainitsi puheessaan, ettei hänellä ole tapana ottaa ketään silmätikukseen tai lempioppilaakseen. No kuitenkin kolmen vuoden liikuntauntien jälkeen oli päivänselvää, että hän teki juuri päinvastoin. Hän kehui ja ihaili tiettyjä oppilaita ja hänellä oli pari silmätikkua.

Muun muassa mäkijuoksussa hän kommentoi silmätikkunsa tulosta näin: "Hyvä, että ********kin pääsi ylös asti" ja olikos se nyt kilometrin juoksussa: "Tulehan ******* sieltä että pääset alle kymmenen minuutin".

Minä en pitänyt opettajasta juurikaan. En voinut mitenkään saada ysiä liikunnasta, koska olin todella huono uiman, luistelemaan ja hiihtämään, eikä minulla ollut pelisilmää peleissä. Sain kuitenkin ryhmän parhaimpiin kuuluvia tuloksia kuntopiirin kaltaisista testeistä, elikkä punnerruksista, leuanvedoista, dipeistä ja semmoisista. Ei peleissä voi olla hyvä, jos niitä ei pelaa säännöllisesti, tai ole joskus pelannut ahkerasti.
Yläasteen joukkuepelit olivat perseestä, koska siinä oli voitto niin tärkeässä asemassa ja peliseurakin oli aika huonoa. Lukiossa opettaja tahtoi, että kaikilla on kivaa ja tulee hiki. Lukion liikunta onkin merkittävästi mukavampaa.

Liikunnan opettaja totesi, että jos tekee punnerruksia ja vatsoja säännöllisesti, tulee tarzanin näköiseksi.
Aina joulun jälkeen oli normaaleja tunteja rankemmat "kinkunsulattajaiset".
Testeissä, missä harjoiteltiin vaikkapa oikeaa korkeushyppytekniikkaa, oli semmoinen käytäntö, että jos tekniikka ollut opettajan mielestä hyvä niin testattu hyppi siinä muiden katsoessa niin kauan, kunnes opettaja oli tekniikkaan tyytyväinen.
 
-Tunti jäki-istuntoa, jos ei käynyt suihkussa.

-Jos jätit luistimet/sukset kotiin niin koulun varastossa oli kyllä ja jopa huonompia suksia ku intissä oli. Oli muuten hieno hiihtää niillä suksilla n. 30km, yleensä tolla keikalla meni niillä suksilla pikkasen kavvemmin kuin se 2h.

-Joukkulajit oli ihan jees, kun niissä pärjäsin.

- Ala-asteella suunnistaessa ei saanut jäädä syömää mustikota tai tuli jälkkäriä. Jäätiin kiinni jokusen kerran kun suupielet oli sinisenä.
 
- Vaikka olisi kuinka huono kunto tahansa, niin kävely ei sitä paranna.
- On kohtuullista olettaa että oppilas ostaa sukset ja luistimet jotta saisi käyttää
molempia 2 tai 3 kertaa vuodessa.
- Ja meilläkin joutu jotkut ala-asteella tosiaan olemaan tunnilla kalsarit päällä jos
ei ollu verkkareita mukana.
 
Opin, että ne ketkä eivät olleet kiinnostuneita liikunnasta eivätkä harrastaneet sitä vapaa-ajallaan, valittavat jälkeenpäin kuinka paskaa koululiikunta oli. Taas meitä aktiivisia joukkuelajien harrastajia v*tutti kun oli olemassa tuollaisia vähemmän kiinnostuneita yksilöitä, jotka negatiivisella asenteellaan vaikuttivat moneen muuhunkin oppilaaseen.
 
Opin, että ne ketkä eivät olleet kiinnostuneita liikunnasta eivätkä harrastaneet sitä vapaa-ajallaan, valittavat jälkeenpäin kuinka paskaa koululiikunta oli. Taas meitä aktiivisia joukkuelajien harrastajia v*tutti kun oli olemassa tuollaisia vähemmän kiinnostuneita yksilöitä, jotka negatiivisella asenteellaan vaikuttivat moneen muuhunkin oppilaaseen.

niäpnisiot amas aj <-
Itse opin että jos yksikin moka sattui joukkuepeleissä niin siitä sai kuulla hyvinkin paljon pään rääpimistä jälkeen päin. V*tutti kun oli tuollaisia enemmän kiinnostuneita yksilöitä, jotka kyllä toivat sangen voimakkaasti ilmi pettymyksensä jos päästi yhden maalin liikaa.
 
Lukion kolmosen niillä melkeen vimosilla liikuntatunneilla opin sen, että kuusi pitkää stobea kahdella "hyppytunnilla" ennen liikuntatunteja tekee pesäpallosta paljon mielenkiintoisempaa.

Me tehtiin tota lukiossa kanssa :P sain myös salilla käynnistä jotain armahduksia liikuntatunneista muistaakseni.
Opin sen, että niitä jotka eivät käyneet suihkussa olivat automaattisesti armottoman vittuilun kohteita. Joku tyttö ylä-asteella ei koskaan suihkuttanut, kuulemma ettei sen iho kuivuisi, voii raasu kun sille vittuiltiin. Heh, se oli tosi lyhyt ja sillä oli silmäherpes. Sille ilkuttiin että jonkun kikkeli oli osunut sitä silmään ja tartuttanut siihen herpeksen. Onkohan se tyttö ihan mielenterve näinä päivinä.
Ymmärsin ensimmäiset ranskan sanani myös liikuntatunnilla. Mua heiteltiin kouluihin joissa en osannut samaa kieltä kuin muut, aluksi. Aika tehokasta, oppii nopeasti. Joku tyttö ei ranskankielisessä koulussa jaksanut juosta 800 metriä, sillä oli astma. Ilkeä liikunnan opettaja meni huutamaan sille, tyttö huusi takaisin. Opettaja sanoi "tu as une problème". Tyttö sanoi "j'ai beaucoup des problèmes". Mä rupesin virnuilemaan että minähän ymmärrän mitä te puhutte! Meistä tuli oikein hyvät ystävät sen tytön kanssa.
 
Hassuinta on se kun kiipesi sitä köyttä pitkin ja "alapäässä" alkoi tuntua hassulta jossain vaiheessa... verrattavissa sitten myöhemmän ajan "kokemuksiin" tuo tunne ;)
heh, ajattelin olevani jotenkin poikkeava pikkupoika, jolla on vikaa alapäässä. Välillä katselen kaiholla pihamme lyhtytolppaa, joka on tarjonnut monta antoisaa hetkeä :love:

Mahtaiskohan vielä toimia ;)
 
Opin, että ne ketkä eivät olleet kiinnostuneita liikunnasta eivätkä harrastaneet sitä vapaa-ajallaan, valittavat jälkeenpäin kuinka paskaa koululiikunta oli. Taas meitä aktiivisia joukkuelajien harrastajia v*tutti kun oli olemassa tuollaisia vähemmän kiinnostuneita yksilöitä, jotka negatiivisella asenteellaan vaikuttivat moneen muuhunkin oppilaaseen.

Itse valitan paskasta koululiikunnasta, vaikka käyn puntilla 4 kertaa viikossa + 2 krt viikossa pelaan jalkapalloa.
 
heh, ajattelin olevani jotenkin poikkeava pikkupoika, jolla on vikaa alapäässä. Välillä katselen kaiholla pihamme lyhtytolppaa, joka on tarjonnut monta antoisaa hetkeä :love:

Mahtaiskohan vielä toimia ;)

En ole näköjään ainoa, olihan se kersana "outo" kokemus, valkotakkiset miehet voisivat tosin nopeasti tulla käymään jos aikuinen mies hinkkailisi itseään tolppaa vasten :D
 
hah me harjoteltii tuota jo kuudennella :D :jahas:



Armeijan käännöksiä harjoiteltiin täällä jo ihan ala-asteen alussa. Liikuntasalissa kaikui silloisen liikunnanopettajan, eli ala-asteen rehtorin huudot "käännös oikeaan päin!" Ja pisti meidät juoksemaan urheilukentälle kannustavin huudoin, "päkijällä, päkijällä!"
 
Niin ja sitten niitä oppimisia :D

- Koripallo ei ole liikuntaa

Oikeastaan muita huonoja kokemuksia opettajastani ei ollut. Toki hän oli osittain semmonen perus vittumainen liikunnanopettaja, mutta kyllä minulla on hänestä enemmän positiivista, kuin negatiivista sanottavaa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom