Liikunta aiheuttaa masennus- ja/tai ahdistuneisuusoireita?

3 kpl M-Nutrition MANIA!

LAADUKAS PWO

-40%
Liittynyt
11.12.2007
Viestejä
452
Minua kiinnostaisi ymmärtää hieman paremmin tätä ilmiötä, jonka olen omassa elimistössäni huomannut. Vaiva on siis otsikon mukaisesti se, että aina liikkumisen jälkeen tulee melko alakuloinen ja ahdistunut olo. Joskus se tulee muutaman tunnin kuluttua liikunnan jälkeen. Sillä ei ole oikeastaan merkitystä, että millaisesta liikunnasta on kyse. Kävelylenkki, salitreeni, juoksulenkki, intervallitreenit jne jne. --> aina sama lopputulos. Joka tuutissa jauhetaan siitä kuinka liikunnan pitäisi päinvastoin auttaa mielenterveyden häiriöihin, mutta miksi minulle tapahtuu näin? Jonkun verran olen törmännyt netissä asiasta luettuani siihen, että esimerkiksi alhaisen verensokerin uskotaan jollain tapaa liittyvän siihen. Itse syön aina säännöllisesti, että ainakaan sen takia ei verensokerin romahtamista pitäisi liiemmin olla. Jotkut myös spekuloivat, että tämä liittyisi liikunna aiheuttamaan tulehdusreaktioon elimistössä, joka aiheuttaisi oireilun. Onko kenelläkään kokemuksia tai tietoa aiheesta?
 
Mulla ainakin "bodailu" aiheutti aiemmin (yhdistettynä kenties miinuksilla oloon) serotoniinin laskemista (testosteroni-tasot nousee -> serotoniini laskee). Masensi eikä ollu hyväntuulinen olo. Nykyään onkin huippuhyvä olo, kun syön mahd. paljon omega-3:sia ja tarpeeksi hiilaria (-> muodostuu serotoniinia). Liikunta piristää aina mua. :)
 
Yleinen totuushan aiheesta taitaa olla se, että liikuntaa nostaa mielialaa ja auttaa esim. unettomuuteen, joten taidat olla poikkeusyksilö.

Kuvaamasi ilmiö ei ole sinänsä tuttu, mutta voisiko kyse siitä, että endorfiinitasot laskee ja se masentaa? Vähän niinkuin humalaa seuraa krapula yms. Tämä on ihan puhdasta spekulaatiota. Testaa syömällä niin tulista ruokaa, että sattuu, ja havainnoi tuleeko samoja fiiliksiä kuin liikunnan jälkeen? :D

Onko sulla sitten muuten ihan asiat kunnossa ja mieli hyvä?

Tsemppiä tilanteeseen!
 
Sama juttu. Liikunta ei nosta mielialaa, ennemminkin on pieni alakulo rehkimisen jälkeen. En tosin ole masentunutkaan. Toiset tulevat tosi iloisiksi urheiltuaan, mä en. Silti liikun päivittäin, sillä järki sanoo sen olevan kuitenkin hyväksi.
 
Keväällä kun taas vuosien jälkeen aloitin "tosissaan" rautaa liikuttelemaan, huomasin juurikin saman. Omalla kohdalla tuo tuntui ajoittuvan n. 15-25min treenien jälkeen ja ravinto ei kyllä tuolloin ollut likimainkaan kohdillaan. Pukuhuoneessa iski säännöllisesti joka treenin jälkeen tunne, jota en oikein osaa kuvaillakaan. Treenit saattoi kulkea odotuksiin nähden loistavasti ja elämässä muutenkin kaikki mallillaan, mutta pukkarin penkillä tuli pahimmillaan tunti tuijoteltua vastapäistä seinää täysin hajalla. Pidempien juoksulenkkien päälle iski sama fiilis. Parin kuukauden jälkeen tuo vaiva hävisi, tiedä sitten johtuiko kunnon ravintoon siirtymisestä vai mistä, mutta verensokereilla ei ainakaan mitään tekemistä asian kanssa ollut, itse kun sattuneesta syystä joutuu noita mittailemaan hieman tavallista tarkemmin.
 
Onko sun liikkuminen kovin tavoitteellista vai enempi harrastelua ilman sen kummempia päämääriä? Voisi kuvitella että stressaamaan taipuvaisella tai perfektionistisella yksilöllä kovien tavoitteiden asettaminen voi kääntää liikunnan ilon puurtamiseksi josta voi hauskuus olla kaukana...
 
Ehkä syynä voi olla myös liiallinen liikunta, joten rasitushuippu voisi tulla treenin jälkeisenä reaktiona keholta, jotta liika on liikaa. Tuo yhdistettynä pakonomaiseen tavoitteelliseen treenaamiseen tekee liikunnastakin enemmän haitallisen kuin hyödyllisen asian.
 
Yleinen totuushan aiheesta taitaa olla se, että liikuntaa nostaa mielialaa ja auttaa esim. unettomuuteen, joten taidat olla poikkeusyksilö.

Kuvaamasi ilmiö ei ole sinänsä tuttu, mutta voisiko kyse siitä, että endorfiinitasot laskee ja se masentaa? Vähän niinkuin humalaa seuraa krapula yms. Tämä on ihan puhdasta spekulaatiota. Testaa syömällä niin tulista ruokaa, että sattuu, ja havainnoi tuleeko samoja fiiliksiä kuin liikunnan jälkeen? :D

Onko sulla sitten muuten ihan asiat kunnossa ja mieli hyvä?

Tsemppiä tilanteeseen!

Muutoin mieliala on ihan hyvä ja asiatkin ovat ihan hyvin elämässä (ainahan ne tietysti voisivat paremminkin olla). Mielialan selvä lasku on kuitenkin selvästi yhteydessä liikunnan harrastamiseen.

Keväällä kun taas vuosien jälkeen aloitin "tosissaan" rautaa liikuttelemaan, huomasin juurikin saman. Omalla kohdalla tuo tuntui ajoittuvan n. 15-25min treenien jälkeen ja ravinto ei kyllä tuolloin ollut likimainkaan kohdillaan. Pukuhuoneessa iski säännöllisesti joka treenin jälkeen tunne, jota en oikein osaa kuvaillakaan. Treenit saattoi kulkea odotuksiin nähden loistavasti ja elämässä muutenkin kaikki mallillaan, mutta pukkarin penkillä tuli pahimmillaan tunti tuijoteltua vastapäistä seinää täysin hajalla. Pidempien juoksulenkkien päälle iski sama fiilis. Parin kuukauden jälkeen tuo vaiva hävisi, tiedä sitten johtuiko kunnon ravintoon siirtymisestä vai mistä, mutta verensokereilla ei ainakaan mitään tekemistä asian kanssa ollut, itse kun sattuneesta syystä joutuu noita mittailemaan hieman tavallista tarkemmin.

Mielenkiintoista, millä tavalla muutit sitä ravintoasi sitten? Itse ajattelen, että minulla on ravintopuoli kunnossa. Syön monipuolisesti ja en mitään diettailujakaan harrasta, joten en nälissänikään joudu olemaan. Minullakin tähän liittyy se, että aloitin taas säännöllisemmän treenailun noin vuoden tauon jälkeen. En muistaakseni ainakaan ole kärsinyt tästä ongelmasta ennen kuin nyt vasta, kun aloin innostua liikunnasta uudestaan. Lohduttavaa kyllä kuulla, että jollakin tämä on ollut ohimenevää. Mitä olen lueskellut vieraskielisiltä keskustelupalstoilta niin jotkut ovat koko ikänsä tästä kärsineet :/

Onko sun liikkuminen kovin tavoitteellista vai enempi harrastelua ilman sen kummempia päämääriä? Voisi kuvitella että stressaamaan taipuvaisella tai perfektionistisella yksilöllä kovien tavoitteiden asettaminen voi kääntää liikunnan ilon puurtamiseksi josta voi hauskuus olla kaukana...

En ole liikunnan suhteen perfektionisti (vaikka sitä vikaa muuten vähän onkin), ei kovia tavoitteitakaan. Sen verran, että haluan pysyä hyvässä kunnossa, mutta sallin myös rasvan kropassani. Rakastan liikuntaa ihan jo liikkumisen ilosta ja joskus siitä aina saikin sen hyvän olon myös jälkeen päin, joskus vuosia sitten.

Ehkä syynä voi olla myös liiallinen liikunta, joten rasitushuippu voisi tulla treenin jälkeisenä reaktiona keholta, jotta liika on liikaa. Tuo yhdistettynä pakonomaiseen tavoitteelliseen treenaamiseen tekee liikunnastakin enemmän haitallisen kuin hyödyllisen asian.

Tuo on periaatteessa ihan mahdollista, koska minulla tosiaan oli tässä jonkin verran sitä treenitaukoa. Mielestäni treenimääräni eivät kuitenkaan ole kyllä mitään kovin älyttömiä, pidän yleensä viikossa kaksi täysin liikunnasta vapaata päivää. Melko raskasta lihaskuntoharjoittelua 2-3 kertaa viikossa, kävelyä n. tunti 1-2 kertaa viikossa ja fiiliksen mukaan juoksentelua joko intervallityppisesti tai pidemmällä lenkillä 1-2 kertaa viikossa.

e: Yöt nukun erittäin hyvin, ei mitään nukahtamisongelmia.
 
Ei sen ravinnon suhteen mitään taikatemppuja tehty. Ns. välivuosinakin söin säännöllisesti ja monipuolisesti hötömössöä välttäen. Toki kuri tiukentui, eli nyt syödään oikeat tavarat oikeaan aikaan ja kasvusuhdanteessa kun ollaan niin tietysti tarpeelliset lisäravinteet lisäksi. Jos jotain radikaalia muutosta hakee, niin hiilareita on lisätty reilusti. Diabeettikona kun noita tuli aikaisemmin pihdattua.. Itseä tämä ilmiö kiinnostaa ihan siinäkin mielessä että treenitoverilla tuntuu olevan samaa vaivaa nyt kun alkoi kuukauden tauon jälkeen RAWiin valmistautumaan..
 
Ihan vain nimimerkin perusteella arvelisin oireiden liittyvän kilpirauhaseen.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Kuulostaa vähän siltä että kyseessä voisi olla jotain muuta kuin perusjuttujen laiminlyönti (mihin mm. D.Yates viittaa).

Pakko kuitenkin kysyä että miten paljon muutit ravintopuolta, kun aloitit taas liikunnan harrastamisen ja millainen on tyypillinen päivän ruokavalio? Perustuuko arvio ok ruokailusta mutuun vai kuinka tarkkaan seuraat ja katsot mitä suuhun menee? Tuleeko hiilarit usein nopeista lähteistä? Onko palkkari käytössä punttitreenien jälkeen? Teetkö treenit kun syömisestä on kulunut 6 tuntia vai tankkaatko järkevästi ennen kovaa rasitusta (kysynpä silti vaikka oireet tulevat lenkkeilystäkin)? Käytätkö vitamiini- ja kalaöljyvalmisteita (C, D, Omega 3)? Onko lihashuolto kondiksessa? Nämä kaikki perusjutut on ilmeisesti kunnossa, kun olet asiaa kuitenkin lähtenyt selvittelemään.

Tietysti jos kyseessä olisi tavanomaisempi kehon stressitila olon pitäisi olla huono muulloinkin kun vain harjoituksen jälkeen, näin maalaisjärjellä ajatellen. Sanotaan nyt vielä aiheeseen liittymättömänä kuriositeettina, että mutuna huomasin muutaman viikon totaalitauon C-vitamiinin käytöstä heikentävän jonkin verran yleistä vireystasoa. Joka tapauksessa toivottavasti ongelmaasi löytyy syy ja ratkaisu. Tsemppiä!
 
Ihan vain nimimerkin perusteella arvelisin oireiden liittyvän kilpirauhaseen.

Kilpirauhanen on kunnossa. Se on kylläkin seurannassa, muutaman vuoden välein tulee tarkastuttaa tilanne, koska suvussa on paljon kilpirauhashäiriöisiä.

Kuulostaa vähän siltä että kyseessä voisi olla jotain muuta kuin perusjuttujen laiminlyönti (mihin mm. D.Yates viittaa).

Pakko kuitenkin kysyä että miten paljon muutit ravintopuolta, kun aloitit taas liikunnan harrastamisen ja millainen on tyypillinen päivän ruokavalio? Perustuuko arvio ok ruokailusta mutuun vai kuinka tarkkaan seuraat ja katsot mitä suuhun menee? Tuleeko hiilarit usein nopeista lähteistä? Onko palkkari käytössä punttitreenien jälkeen? Teetkö treenit kun syömisestä on kulunut 6 tuntia vai tankkaatko järkevästi ennen kovaa rasitusta (kysynpä silti vaikka oireet tulevat lenkkeilystäkin)? Käytätkö vitamiini- ja kalaöljyvalmisteita (C, D, Omega 3)? Onko lihashuolto kondiksessa? Nämä kaikki perusjutut on ilmeisesti kunnossa, kun olet asiaa kuitenkin lähtenyt selvittelemään.

Tietysti jos kyseessä olisi tavanomaisempi kehon stressitila olon pitäisi olla huono muulloinkin kun vain harjoituksen jälkeen, näin maalaisjärjellä ajatellen. Sanotaan nyt vielä aiheeseen liittymättömänä kuriositeettina, että mutuna huomasin muutaman viikon totaalitauon C-vitamiinin käytöstä heikentävän jonkin verran yleistä vireystasoa. Joka tapauksessa toivottavasti ongelmaasi löytyy syy ja ratkaisu. Tsemppiä!

Ruokavalion olen aina pyrkinyt pitämään järkevänä. Silloin kun aloitin taas uudestaan säännöllisemmän treenailun (tuossa väliaikanakin toki tuli liikuttua, mutta paljon vähemmän), ruokavalio ei oikeastaan muuttunut muuten kuin määrällisesti aloin syödä enemmän. En kovin tarkasti syynää syömiäni ruokia, en laske kaloreita kovin tarkasti. Mietin kuitenkin ~about sen kalorimäärän mitä tulee syötyä päivässä. En ota mitään vitamiineja purkista, koska pyrin mielummin siihen, että ruokavalio on sen verran monipuolinen, että vitamiinit hoituvat sitä kautta. Edes D_vitamiinia en syö, koska kalaa ja maitoa kuluu sen verran, että en ole pitänyt enää tarpeellisena. Syön erittäin paljon kasviksia ja kalaa. Päivittäin menee useampi hedelmä ja yleensä joka viikko tulee syötyä noin 4 avokadoa. Tyypillinen aamupala: appelsiini, kourallinen pähkinöitä, puuro raejuustolla ja marjoilla, tee/kaakao. Lounas vaihtelee, sitä en syö kotona. Koostuu kuitenkin yleensä leipäpalasesta, riisistä/perunasta, lihasta, salaatista. Pyrin syömään noin 1,5 tuntia ennen treeniä kunnon aterian, joka siis on yleensä tuo lounas tai myöhemmin syötävä päivällinen. En käytä palautusjuomaa. Otan vain hedelmän (yleensä banaanin) suoraan treenin jälkeen ja treeneistä menen myös heti suoraan kotiin syömään kunnon ruuan, josta saa paljon hiilareita ja proteiinia. Päivän ruuat siis yleensä menevät suunnilleen näin: aamiainen, lounas, välipala, päivällinen, iltapala, joista lounas ja päivällinen ovat lämpimiä runsaskalorisimpia aterioita.


Aloin itse miettiä tuota ylirasittumisen mahdollisuutta. Päätinkin pitää nyt viikon totaalitauon liikunnasta ja katsoa mitä tapahtuu sen jälkeen.
 
Jos ei mene ohi niin kannattanee käydä lääkärillä.Kyllä urheilun pitäisi hyvänolon tunteen tehdä ja on hyvä stressin purku keino, ainakin itselläni.
 
Itsellä ilmeni kans tätä jossain vaiheessa, mutta meni sitten ohi. Aika varmasti ruokavaliolla ja levolla osuus asiaan.
 
Treenien jälkeen mäki oon aika ärtyny ja herkkä hermostumaan. Ihan sama juttu dieetillä tai kevyillä plussilla. Treenit vedän suhteellisen kovaa ja saatan olla ehkä hieman pettynytkin itteeni treenin jälkeen ja aattelen että varaa ois ollu. Tämä varsinkin penkkitreenien jälkeen, koska siinä on suhteessa pienet painot muihin liikkeisiin ja hidas kehitys. En tiiä pitäiskö vähän levätä enemmän? Treenaan 4-6 krt viikossa yleensä 2, 3 tai 4 jakoisella.
 
Mulla ainakin treenin jälkeen ja muutenki kaikkien liikuntasuoritusten jälkeen semmonen hyvä olo, että on ylpee itestää kun on jaksanut raahautuu sinne salille :D Sali piristää kummasti huonosti nukutun yönkin jälkeen (okei ehkä ei kannata rättiväsyneenä mennä treenaamaan).
 
Erilaiset yrtit, magnesium, tauriini etc. voisi olla melko helppo ratkaisu ongelmaan.

Ite otan aina treenin jälkeen kourallisen kaikkea millä saa kortisolit nopeasti alas.
 
Alkaa vahvistua nämä epäilykset elimistön ylirasittuneesta tilasta. Olen nyt pitänyt tätä liikuntataukoa ja uutena oireena on tullut huimaus, jota ilmenee välillä. Lisäksi tuntuu, että pulssi nousee melko korkealle jo portaita kävellessä. Taisin lähteä sitten kuitenkin liian vauhdikkaasti liikkumaan tauon jälkeen ja treenasin liikaa (ja ehkä sitten kuitenkin myös söin liian vähän), vaikka treenimäärät nyt eivät kovin kummoiset olleetkaan. Oikeastaan toivon, että tässä olisi kyse jonkinlaisesta ylirasittuneisuudesta. Ainakin sitten olisi toivoa, että pääsen tästä vaivasta kunhan maltan lepäillä kropan kuntoon.
 
Heti liikunnan jälkeen tulee hyvä tai joskus suorastaan mahtava olo, mutta etenkin silloin kun on lepopäiviä tai ei ole tehnyt mitään, voi olo olla aika maansa myynyt. Lepopäivinä etenkin kun isketään ruokaa nenän eteen, tulee sellainen *ttu mä oon läski - olo. :)
 

Suositut

Back
Ylös Bottom