Lihasmassan hankinta ja ristiriitaiset fiilikset

[assis]

Oon kuitenkin tavoitellut tätä lajia edustavaa vartaloa vasta vuoden ajan, eli nykyihanteeni on mulle vielä aika tuore asia. Ehkä mä käyn vielä alitajuisesti päässäni jotain irtaantumistaistelua yleisistä ihanteista ja sen takia ne vielä välillä vaikuttaa muhun? Mua alkoi nyt oikeesti naurattamaan tää sekoilu :D Mutta luulen, että tässä on ajattelun aihetta monelle muullekkin tytölle.

Mulla ei ole yhtä ihannetta tai ihannevartaloa, vaan monia. Peruslaihat mallit näyttää mun mielestä kivoilla (ei anorektisen laihat kuitenkaan), ballerinat, yleisurheilijat, voimanostajat... Sitten mä katson peiliin ja katson että jaahas, tuo näyttää nyt lähinnä sille-ja-sille "ihanteelle" --> olen tyytyväinen. Pitää myös muistaa, että ainakin oma käytännön ihanteeni on yhdistelmä tiettyjä ulkoisia seikkoja JA tietty suorituskyky. Langanlaihalla mallivartalolla ei kyykätä sataa kiloa. Ruikulakädethän mulla jo onkin, toisaalta nää on ihan sopivan vahvat joten olkoot ruikulat - silti toivon, että jonain päivänä käteni ovat paksummat minkä ansiosta voin sitten penkata jos en miljoona niin sata kiloa ainakin paidalla.

Elämä on kompromisseja. Haluan sekä näyttää hyvälle että olla maksimaalisen vahva. Ja voimalla tarkoitan nimenomaan omaan painoon suhteutettua maksimisuoritusta. On ihan eri asia kyykätä sata kiloa 56-kiloisiin kuin 67-kiloisiin ja koska kai mä oon vähän hömppä, minulla ei ole mikään hätä tai edes hoppu sinne seuraavaan painoluokkaan, vaikka tie vääjäämättä sinne viekin - ei ulkonäön vaan optimaalisen suorituskyvyn takia. :kippis1: Moni voimailija on tässä eri mieltä, joidenkin mielestä absoluuttinen rauta ratkaisee ja jos ei rauta muuten enää nouse, täytyy nostaa omaa painoa. Ehkäpä minäkin joskus luovun ulkonäkökriteereistäni tai ne muuttuvat ja rauta nousee ulkonäköä tärkeämmäksi?

 

[vaniljarahka]

Kun halutaan viihtyä omassa kropassa, mutta silti tavoitellaan jotakin "unelmakehoa", onko se taattu, että sitä on tyytyväinen sittenkään ja milloin sen sitten huomaa, että "kas nyt minulla on unelmakeho, olen siis tyytyväinen"?? Keho muuttuu, mutta usein meillä naisilla se suhtautuminen omaan kehoon säilyy silti negatiivisena. Siihen muutokseen sokeutuu ja se on kuin veteen piirretty viiva, sitä ei tavoita koskaan. Ja mikä on se unelma keho; toimiva ja terve vai ulkoisesti tietyn kokoinen ja mallinen??

Hyvä ketju! Niin, tuntuu että aika harvalle naiselle mikään sikabulkki sopii? Onko se sitten enemmän miesten juttu , joita ei niin haittaa olla 'isoja'?? Ehkä.

Onhan se vähän sellaista tasapainoilua. Itsekin toivon lisää lihasta, ja parempaa lihaserottuvuutta. Tarkoitus ei ole mitään maksimaalisen lihaksikasta vartaloa saada, vaan sellainen sporttinen olemus , jossa lihaksia näkyisi sopivasti.

Mutta onhan se sellainen veteen piirretty viiva tosiaan, että mikä se oma 'unelmavartalo' on, siis se mikä on mahdollista omasta vartalosta muokata. Ja kyllä se nälkä kasvaa syödessä, eli vaikka muutosta tapahtuu niin sitten ei olekaan tyytyväinen? Tietysti kuten joku sanoikin niin onhan se ehkä edellytys kehityksellekin, ettei ole täysin tyytyväinen

Epäilemättä omakin vartalo on muokkautunut jo enemmän sinne suuntaan mihin on halunnut, mutta ei kai sitä tyytyväinen silti ole ;), eli todellakin se ihanne muokkautuu myös koko ajan. Pitäisi ainakin napsia niitä valokuvia matkan varrelta, niistä voi oikeasti huomata sen muutoksen vaikkei sitä muuten näkisi!

Mutta itsekin siis olen enemmän sellaisen maltillisen kehityksen kannalla, kyllä se painon nousu ja rasvan kertyminen saa lähinnä puistatusta aikaan ;). En kyllä laske koskaan kaloreita, ja treenitkin on taas jääneet vähemmälle kun lapset on sairastelleet jne...että kehitys junnaa varmaan, mutta mitä sitten. Vähintään yhtä tärkeää on se että saa hyvää mieltä sitten kun pääsee sinne treenaamaan, ja tulosta tulee sitten pikku hiljaa. Yritän enemmän pyrkiä kohtuu terveelliseen ruokavalioon höystettynä sopivalla määrällä herkkuja, enkä laske olenko plussilla vai miinuksilla....olen kyllä aika kova syömään että yleensä miinukselle päätymisestä ei ole vaaraa ;), mutta yritän sitten enimmäkseen valita niitä terveellisiä vaihtoehtoja.

 

[naun]

Tätä ongelmaa miekin oon miettiny jo koko sen ajan kun oon treenannu (eli huimat 8kk)...kuten tuolta kuva threadista voi mm. lukea.

Jo sillon viime syksynä kun alotin salilla käymisen mietin, että painoa pitäisi puottaa. Nyt kuitenkin kun tieto on lisääntynyt (eli tieto siitä, että diettaaminen polttaa myös lihaksia) en enää uskallakkaan laihduttaa! Toisaalta en myöskään jaksa/halua dietata. Tosi ristiriitasta. :(

Tällä hetkellä harmia aiheuttaa eniten ruokavalio mikä on aikalailla persiillään....niimpä tiiän, että sitä rasvaa kertyy suhteessa enemmän kun lihasta. En laske kaloreita tai mieti syömisiäni kovinkaan paljon, joten en tiiä millon oon plussalla millon miinuksella. Ruokaan menee kuitenkin liikaa rahaa, vaatteet kiristää ja aina oon joko haarukka tai lasi kourassa. :(

Huolestuttaa myös se, että nyt kun paino tuntuu vaan nousevan ja nousevan, en ehkä saakkaan sitä koskaan pudotettua! En oo nimittäin ikinä suunnitelmallisesti onnistunu puottamaan painoani...yleensä, kun olen päättäny pudottaa pari kiloa, paino on päinvastoin noussut pari kiloa. Ei kiva.
Taustalla varmaan on jotenkin vääristynyt ajatusmalli siitä, mnkä verran pystyn omaan vartalooni vaikuttamaan. Mielessä on vaan ajatus, että tykkään syödä/juoda ja paino nousee enkä mahda sille mitään. Tätä ajatusta tukee äidin esimerkki (ennen saman painonen kun mie ennen n.54kg, nyt reippaasti yli 90kg).

Painon nousun hyviksi puoliksi voi toki laskea tuon lihaksien kertymisen! Tässä suhteessa oonkin huomannut, että punttailu on hyvä harrastus miulle -> saa syödä. Toki kaiken punttailun takana ei oo vaan ajatus siitä, että saa syödä enemmän vaan haluaisin oikeesti vielä joskus isot, erottuvat lihakset ja paljon voimaa!

Sekavaa pälpätystä.

 

[Helga]

Hyvä aihe minustakin ja hienoja pointteja mm. assikselta, HeatN:lta, Åsalta ja monelta muulta! Vähän samoja pointteja pyörittelen tässä.. Mutta kannattaa tosiaan miettiä niitä tavoitteita. Jos on kyse puhtaasti harrastuksesta, sen on oltava kivaa ja tarkoitus tuottaa mielihyvää, elinvoimaa jne. Sitten toimitaan niin, että on hyvä olla omassa kropassa, mitä se kenelläkin sitten on

Jos taas kyse on kilpaurheilusta, silloin kaikki toiminta tähtää siihen, että kisoissa on maksimaalisen hyvässä kunnossa, oli laji mikä tahansa. BF:ssä se tarkoittaa sitä, että lihaksia on mahdollisimman paljon ja kireys sopiva. Jos ja kun lihaskasvun haluaa optioimoida ja maksimoida, niin silloin harjoituskaudella ei tehdä turhia maratoneja, vaan treenataan punteilla kovaa ja syödään riittävästi eli ollaan plussilla. Lihaksen kylkiäisenä tulee tietysti sitä rasvaakin, mutta toki järkikin jo sanoo, että urheilija ei pysty treenaamaan ja kehittymään optimaalisesti YLIPAINOISENA, joten tietenkään sitä painoa ei nosteta mielin määrin, mutta toisaalta ei kytätä peilistäkään miten timmiltä sitä nyt näyttää tai ei näytä :D

 

[azznah]

Juu nyt varmasti osa menee ohi aiheenkin mut pieniä havaintoja omalta kohdallani. Nyt taitaa olla viisi vuotta täynnä salijäsenyyttä (koko ikäni kyllä urheillut muutenkin),aluksi reilu pari vuotta bodypumppia ja jumppia,sitten salia ja jumppia ja nyt vuosi vain salia,treenikaverin kanssa.Paino ehkä jotain 55 kg aloittaessa kävi tuossa 63 kilossa viimeisen vuoden aikana ja nyt siinä 59-60 kg ja pituutta se 161 cm.

Tänään kävin pumpissa,taukoa ainakin kaksi vuotta siis ni kyllä sieltä aika erinäköinen tyttö näkyi peilistä,voisin ehkä pikkaisen kutsua jopa lihaksikkaan näköiseksi verrattuna siihen mitä oli silloin edellis kerralla. Tuli sellainen pieni tyytyväisyyden tunne siinä mielessä et nyt on saatu aikaseksi jo jotain sitä mitä on haettu!! Ei mitään tietoisia bulkkeja,välillä syöty siistimmin, välillä taas miten sattuu. En näytä mielestäni mitenkään lihavalta,toki on reidet vähän paksumman sorttiset mut ei pahat.Ei mitään järisyttävää tarvetta pudottaa painoa mutta en halua tämän painavempikaan olla,näin on hyvä. Isoin muutos kropassa on tapahtunut viimeisen vuoden salitreenin aikana,treenikaverista on ollut iso apu ja treenit vedetty kovaa läpi. Mitään kisajuttua ei suuremmin ole mielessä,en nyt koe olevani valmis antamaan kaikkea diettiin.

Kun miettii onhan tuo pitkä aika jo treenattu,silloin kun jäsenyyden tein ni ajattelin et vuoden päästä on jo erinäköistä,noh varmasti oli jotain tapahtunut ni nyt kun katsoo taaksepäin niin nyt näytän mielestäni siltä et joskus on punttia nostettu.

nyt jonkun verran tuntuu siltä et ei ehkä halua paljoa lihaksikkaampi olla kun huomaa et esim, olkapäät on sen malliset et on tosi kova työ saada niistä nätit ja pyöreet,sellaiset kuin haluaisin.Harmi mut niin paljoa tuskin jaksan tavoitella mielestäni täydellisen kropan eteen.
Näillä mennään :D

 

[Kylli]

Mielenkiintoinen keskustelu... itse pyörittelen tätä samaa asiaa päässäni juuri nyt. Tarkoitus oli dieetata tässä keväällä, mutta sitten työ- ja opiskelukiireet puskivat päälle. Lopulta oli pakko luovuttaa, koska en ansaitse leipääni fitneksellä eikä minulla ole varaa esim. saada kokeista huonoja arvosanoja siksi etten nälkäisenä jaksanut lukea. Sitten kun miettii että mihin pystyy panostamaan, niin mieluummin panostan siihen lihasmassan kasvatukseen. Siis meinaan nyt sitä, että pääkoppani ei kestä samaan aikaan kurinalaista syömistä ja kovaa treeniä JA koulua/töitä. Joten olen päätynyt siihen että jätän kisadieetit kisaajille ja pienennän rasvaprosenttia vähitellen, siten että on koko ajan hyvä olla myös henkisesti. Ottaahan se tietysti itsetuntoon, kun muut tytöt ovat pienempiä. Siis ne jotka ei käy salilla.... Paksun vaatekerroksen alta kun ei näy niin hyvin, että onko kyseessä lihaksikas vai puhtaasti lihava ihminen. Pitää vaan muistuttaa itseään, että pitkällä aikavälillä tämä valitsemani tie johtaa haluamaani kehoon.

 

[sandra-]

Mulla on haaveena lihaksikas ja timmi kroppa. Sitä kohti suuntaan vähitellen. Ne vaikeat tilanteet tulee sillon kun on vaateostosten aika. Sillon urheilullisen vartalon kanssa saa tuskailla. En löydä ikinä sopivia farkkuja: jos ne on reisistä ja pepusta hyvät, niin ne on sit vyötäröltä ihan liian isot. Ja jos paita istuu hartioista, se roikkuu muualta. Siksipä ostankin lähes aina hihattomia paitoja ja urheiluvaatteita - ne on useammin sopivia.

Välillä tuota lihaksikasta unelmavartaloa tavoitellessa tulee kyllä sekava fiilis, onko tää kuitenkaan se juttu. Mutta kyllä se ainakin mulle on. En edes pystyis oleen mikään keijukainen, mun ruumiinrakenne ei vaan oo sellanen. Tällä hetkellä on kesää varten kiristely-yritykset menossa ja fiilis ihan tyytyväinen. Lihaksia tärkeempää mulle on fyysinen ja henkinen hyvinvointi ja se, että viihtyy omassa kehossa. (Ja sitä kohti juurikin suuntailen)

 

[Meah]

Hyviä mielipiteitä.

Huomaa tosta lihasmassan hankinnasta, joillain selkeesti tuo Golden way lihasten hankintaan on lihottaminen, ns. bulkkaaminen. Lihottaminen taas selkeästi toimii tekosyynä että voidaan ahmia ja vetää läskiksi, koska hankitaan lihasta. Kannattaa siis aloittaa kuntosaliharrastus, voi hyvällä omalla tunnolla olla lihava.;)

Luulisi kutenkin, että tämän harrastuksen pohjalla olisi idea, että halutaan olla ja näyttää terveeltä ja sporttiselta. Jos kuitenkin "punttimimmi" näyttää koko vuoden vähän pyöreältä tai jopa lihavalta naiselta ja kerran vuodessa vedetään dietti niin ei se hirveän terveellistä ole.
Ja siitä on fitness aika kaukana. Mitä sitten vaikka olisi lihaksia kun ei ne kuitenkaan näy.
Sitten vielä usein korostetaan kuinka laihuus on rumaa ja lihakset kauniimpia vaikka olisikin läskiä ja ihanaa kun voi nykyään huolella vetää 3000 kaloria kun on lihaksia

Tottakai nyt ei kauhean miinuksilla kannata vetää, kun tuloksia tuskin hirveällä vauhdilla tulee. Mutta maltillinen pieni plussa tai ihan nollilla jos mennään niin se on mun mielestä ihan järkevää.

Itselläni on silti tuo ongelma, kun yrittää kasvattaa lihasta pienillä plussilla niin silti tulee jossain vaiheessa läski fiilis (Lue: Joulutime!:D) ja tekee mieli kiristellä. Siksi aijon kiristellä kesää varten niinkuin tässä yhteiskunnassa PITÄISIKIN:D No eii, vaan ihan itseni vuoksi. En pidä ollenkaan sellaisesta raskaasta olosta.

 

[Taskuamatsoni]

Mulla on kans hieman ristiriitaisia tuntemuksia, mutta kovin erilaisia kuin teillä.Aiemmin tavoittelin lihaksikasta kroppaa, mutta nyttemmin tavoitteet muuttuneet ja tarkoitus olisi päästä eroon noista mokomista, ainakin osittain. Onneksi treenitapa tukee kutistumisprojektiani ja voin jopa silti syödä sen 3000 kcal päivässä, ihan huoletta ;) 5 kiloa tiputettu ja viisi vielä jäljellä.

 

[kattipaskiainen]

Mulla on kans hieman ristiriitaisia tuntemuksia, mutta kovin erilaisia kuin teillä.Aiemmin tavoittelin lihaksikasta kroppaa, mutta nyttemmin tavoitteet muuttuneet ja tarkoitus olisi päästä eroon noista mokomista, ainakin osittain. Onneksi treenitapa tukee kutistumisprojektiani ja voin jopa silti syödä sen 3000 kcal päivässä, ihan huoletta ;) 5 kiloa tiputettu ja viisi vielä jäljellä.

Laitetaan nyt omaakin kommenttia, kun jollain tavalla sivuavat Taskuamatsonin kirjoitusta. Kuudessa vuodessa paino kohosi pikkuhiljaa 53kg => vuoden takaiseen 63kg:een punttauksen (ja toki myös syömisen) seurauksena (pituutta 165cm). Aluksi tunsin riemua vaa'alla käydessä, mutta sitten alkoi veetuttaa.

En oikein tiedä (tai kehtaa näin julkisesti eritellä) mitä tapahtui, mutta reenitapa muuttui ja nykyään painan 56kg enkä ole varmaan koskaan ollut näin tyytyväinen omaan vartalooni. Voin juosta vaikka maratoonin ja silti vetää 10 leukaa. Aiemmin kyykkäsin 90kg ja nykyään teen pitkää sarjaa jollain 40kg:lla, penkistä nousi 55kg ja nyt sarjat 30kg:lla on sitä parhautta... Pakko myöntää, että melkein HÄVETTI mennä puntille reenaamaan pitkiä sarjoja pienillä sarjoilla, kun monta vuotta olin tehnyt päinvastoin. Piti vain itselleen hokea, että teet tätä itseäsi varten etkä noita kanssatreenailijoita...

Jos syömisen vahtaaminen ahdistaa tai vaatteet ahdistavat tai muuten vain ahdistaa niin ehkä todellakin kannattaa miettiä onko se unelmakropan tavoitteleminen sen arvoista tai edes realistista. Jännittävää kyllä, mutta oma unelmakroppa alkoi muovautumaan sillä, kun lakkasin tuijottamasta muitten kuvia "sillä silmällä" ja tekemään todella niin kuin itsestä parhaalle tuntui. Tai sitten minusta on vain tullut aikuinen :arvi:

Ehanalta tuntuu yhtä kaikki :haart:

 

[Ex-Tavis]

Mulla on kans hieman ristiriitaisia tuntemuksia, mutta kovin erilaisia kuin teillä.Aiemmin tavoittelin lihaksikasta kroppaa, mutta nyttemmin tavoitteet muuttuneet ja tarkoitus olisi päästä eroon noista mokomista, ainakin osittain. Onneksi treenitapa tukee kutistumisprojektiani ja voin jopa silti syödä sen 3000 kcal päivässä, ihan huoletta ;) 5 kiloa tiputettu ja viisi vielä jäljellä.

Nyt on pakko vähän offtopicina tiedustella sulta sitä miten tämä kutistumisprojektisi on edennyt? Muistelen lukeneeni jo kauan aikaa sitten, että tavoitteesi muuttuivat ja halusit vähentää lihasmassaa. Milloin aloitit voimapainotteisen treenin ja ovatko lihakset todella sen myötä (nähtävästi) pienentyneet? Oletko samalla muuttanut myös syömisiäsi? Uskon, että ei niinkään treenitapa vaan syöminen vaikuttaa eniten lihasmassaan (niin sen pienentymiseen kuin kasvamiseenkin.) Proteiinin saannin vähentämisen ja kokonaiskalorien pienentämisen uskoisin vähentävän lihasmassaa kaikkein tehokkaimmin.

 

[Taskuamatsoni]

Syömisiä en ole muuttanut, treeni muuttui voimapainotteiseen joskus reilu puol toista vuotta sitten. Aktiivisesti olen pyrkinyt laihduttamaan ajoittain, ihan hyvällä menestyksellä ja lähinnä aerobista lisäämällä. Lihasten menetys näkyy; pari vuotta sitten painoin 65 kiloa ja olin kohtalaisen lihaksikkaan näköinen, nyt talvella painoin taas 65 kiloa, kun en harrastanut aerobista ja sen takia lihoin, ja näytin aikamoisen läskiseltä. Tällä hetkellä olen tuosta tiputtanut 5 kiloa, eikä mulla enää pahemmin näkyviä lihaksia ole, selkälihakset ei erotu ja hauis on pienentynyt 2 senttiä parhaista ajoista. Ainoa minne on tuntunut lihasta lisää jossain määrin tulevan, on ollut perse, takareidet ja rinta, varmaan johtuen voimanostoliikkeiden tekemisestä.

 

[Ex-Tavis]

Syömisiä en ole muuttanut, treeni muuttui voimapainotteiseen joskus reilu puol toista vuotta sitten. Aktiivisesti olen pyrkinyt laihduttamaan ajoittain, ihan hyvällä menestyksellä ja lähinnä aerobista lisäämällä. Lihasten menetys näkyy; pari vuotta sitten painoin 65 kiloa ja olin kohtalaisen lihaksikkaan näköinen, nyt talvella painoin taas 65 kiloa, kun en harrastanut aerobista ja sen takia lihoin, ja näytin aikamoisen läskiseltä. Tällä hetkellä olen tuosta tiputtanut 5 kiloa, eikä mulla enää pahemmin näkyviä lihaksia ole, selkälihakset ei erotu ja hauis on pienentynyt 2 senttiä parhaista ajoista. Ainoa minne on tuntunut lihasta lisää jossain määrin tulevan, on ollut perse, takareidet ja rinta, varmaan johtuen voimanostoliikkeiden tekemisestä.

Kiitos vastauksesta! Tämä olikin mielenkiintoista kuulla.

 

[Centrum]

Vähän samoilla linjoilla kuin aiemmat vastaukset. Mä tarvin voimaa ja lihaksikas vartalo on toki kauniimpi kuin pullamössö. Nyt mennään aika pullukkana verrattuna vuoden takaiseen, mutta eiköhän nuo ylimääräiset lähde parissa kuukaudessa. Ristiriitaiset fiilikset tulee kun en halua paksuja käsivarsia, epäkkäät ei ole isot, mutta niihin en halua milliäkään lisää, farkut voi löystyä vyötäröltä, mutta vituttaa kun ne on alkaneet kiristää reisistä jne. Paksut reidet, oli ne läskiä tai lihasta ovat silti paksut reidet...

 

[Taskuamatsoni]

:D Onko sulla jokin ongelma nimenomaan reisien kanssa? Itteäni ei yhtään haittaa jos reidet on paksut, mutta jos mahaan tulee senttikin lisää, niin se on kauhee katastrooffi. Kohta se on taas alle 60 senttinen ihQdaa.

 

[naun]

Aah...päästiin reisi-ongelmaan. ;)

Tähän täytyy todeta, että kun on aina ollut paksut reidet ei puntilla käyminen helpota asiaa yhtään! Tosin oon kyllä itte sitä mieltä, että reidet joissa on lihasta (vaikka ois kuin paksut) näyttää paremmilta, kuin reidet joissa on vaan läskiä.

Miulla oli ennen paksu reitisenä ja kapea vyötäröisenä juuri tuo ongelma, mistä monet on maininnutkin, että housut oli reidistä ok, mutta vyötäröltä löysät. Nyt kun tuolta 2000-luvun alkuvuosilta vyötärö on kasvanu lähes 10cm kaipaan sitä tunnetta! Toisaalta, nyt kun on vähän pötsiä saa helpommin sopivia farkkuja....mutta tyytyväinen ei voi olla. :jahas:

Toivottavasti tän punttailun ohella opin vielä joskus syömään järkevästi, ja saan tuon farkkujen osto-ongelman takaisin!

 

[Centrum]

Kun on persjalkanen niin paksut reidet ei hirveästi paranna yleiskuvaa... Taistelu selluliittia vastaan ollut menossa viimeiset 10 vuotta ja kohta taidan joutua tunnustamaan tappioni.
Toki vyötärökin sais kaventua, mä olen tainnut olla alle 70sentissä joskus parikymppisenä.

 

[Kylli]

jees mieluummin ottasin paksut reidet ja lopez-takamuksen kuin miesmäisen omppuvartalon... ;) no, kannattaa varmaan olla aina tyytyväinen siihen mitä on - toisaalta mulla ei ole (vielä) tota selluliittiongelmaa :thumbs:

 

[lakisha]

hmm.mullakin oli jossain vaiheessa lihaksikas ihanne/fitness tyylinen ihanne, jollaiseksi halusin tulla.
nyttemmin ihanne on muuttunut hmm..sanoisinko yleisurheilijamaiseksi.. eli haluaisin olla hoikka ja lihaksiin hieman erottuvuutta. mutta isoja lihaksia en halua, sellaiset hieman erottuvat. olen mielummin pieni.:hyvä: rasvaa ja löllöä ei tientenkään sais olla.

 

[HeatN]

Yleisesti vielä tähän syömäpuoleen, pullistumis/laihtumiskeskusteluun ja aerobisen liikunnan harrastamiseen.

Mä en itse ole koskaan osannut sisäistää omissa toiminnoissani sitä, että söisin vain tavan tai pakon vuoksi ts. nälättömänä syöminen on yhä edelleen jotenkin turhauttavaa, enkä sitä varsinaisesti harrastakaan. Syön toki joskus ilman kunnon nälkää, jos tiedän, että seuraavan kerran ruokaa on mahdollisuus saada monen tunnin kuluttua (esim. töissä). Se, yhtä vähän kuin nälässä kärvisteleminen, ei saa ainakaan henkistä ja sisäistä hyvänolon tunnetta, joka väistämättä heijastuu ulkoiseen olemukseen. Täydellä vatsalla liikkuminen ei sekään ole helppoa ja jos ruoan ahtaminen rajoittaa päivää, ei voida puhua kovinkaan terveellisestä saati urheilijamaisesta elämäntilanteesta. Mikäs se semmoinen urbaanilegenda oikeastaan edes on, että edes kisaavien naisten tulisi jotenkin ylettömästi bulkata? Mä näkisin mieluummin, että riittävästi ja hyvin syöminen olisi se aivanasia, ei mikään bulkkikausi. Eri asia tietenkin on, jos ei kerää lihaa eikä läskiä kovinkaan helposti ja haluaisi saada muodokkaamman ulkomuodon. Ja kyllä mä ainakin olen kerännyt lisää lihasta ihan selkeästi ilman mitään määrättyä plussakauttakin.

Aerobiseen myös sen verran, että koska rakastan tanssia ja monia muita aerobisia lajeja ihan samalla tavalla kuin salilla käyntiä, en näe puntti- ja aerobistreenejä mitenkään toisiaan poissulkevina. Punttitreenissä on varmasti hyötyä hyvästä peruskunnosta ja verenkiertoelimistön kestävyydestä ja vastaavasti useissa aerobisissalajeissa lihasvoimasta. Kyllähän lapsillekin jo ihan luonnostaan pyritään opettamaan monipuolisesti kaikkea eikä olekaan kehityksen kannalta hyväksi, jos jo hyvin nuorela iällä suunnataan kaikki energia yhteen tiettyyn lajiin. Monipuolisuus kunniaan!