Lihasmassan hankinta ja ristiriitaiset fiilikset

[angelo]

Ajattelin avata tälle asialle ihan uuden ketjun ja toivon että tää herättäis jonkinlaista keskustelua. Asiani koskee siis lihasten hankintaan liittyviä ristiriitaisia tunteita. Suurin osa tän palstan naisista, itseni mukaan lukien, haluaa saada rutkasti lisää lihasta kehoonsa. Tämähän vaatii kovaa treeniä ja plussakaloreita - sen jo tiedämmekin. Fakta on myös se, että lihasten mukana tulee (ja on tultava) myös rasvaa, kun syödään yli kulutuksen. Aloittelijoilla sitä ei välttämättä tule lainkaan (päinvastoin) plussakaloreista huolimatta - näin ainakin itselläni oli reilu vuosi sitten. Mutta jossakin vaiheessa "lihasten kasvatusprojektia" se vain kuuluu asiaan, sitäpaitsi kovin tiukassa kunnossa maksimaalisesta lihaskasvusta ei saada edes kaikkea hyötyä irti. Kaikkea ei voi saada kerralla, kireyttä aletaan hakea vasta siinä vaiheessa kun pohjalle on saatu rakennettua riittävästi massaa. That's it.

Mussa tää asia aiheuttaa välillä kovinkin ristiriitaisia tuntemuksia ja "kaikki tänne heti" -luonteeni on kyllä kovilla tässä projektissa, ainakin näin alkutaipaleella. Samalla HALUAN LIHAA ja tankata rakennusaineita kehooni ilman turhaa stressiä, mutta etenkin rantakauden lähestyessä tulee tosi ristiriitaisia ajatuksia; haluais olla tiukassa kunnossa ja joutuu tappelemaan tavoitteidensa kanssa. Sitä koittaa vaan ajatella, että "nyt kun mä tän vaiheen kestän niin joku päivä mulla on unelmakroppa ja oon ylpeä kaikesta näkemästäni vaivasta".

Tiedän, että riittävä motivaatio ja selkeät tavoitteet auttaa asennoitumaan eri tavalla tähän projektiin, ja niistä ei miulla olekaan puutetta. Tunteille ei silti voi mitään... Onko kellään muulla täällä hankalia / ristiriitaisia vaiheita itsensä kanssa massan hankintaan liittyen? Vai osaatteko asennoitua lihaksen mukana tulevaan rasvaan positiivisella tavalla, kun tiedätte että se on "vaan tämä vaihe"?. Ja miten tsempaatte itseänne eteenpäin, jos tulee niitä ei kivoja fiiliksiä? Toivottavasti tajusitte mitä hain tässä takaa, meni vähän soperteluksi :D

 

[assis]

Itselläni ei massanhankinta ole ykköstavoite, vaan maksimivoima. Kuitenkin kroppani on sikäli epätasapainossa, että yläkroppa on lihaksistoltaan aivan eri paria jalkojen kanssa. Lihaksia on siis listalla täälläkin ja tarkoitus hypätään jossain vaiheessa ylempään painoluokkaan kisoissa.

Mä olen päättänyt, että hitaasti hyvä tulee. Lihasta kertyy hitaasti mutta varmasti, kun treenaan kovaa ja syön sopivasti. En halua suuria ylimääräisiä rasvakertymiä, mutta jos ja kun alan tuntea itseni possuksi, pistän syömiset samantien tarkkailuun ja ehkä lisään pikkusen liikkumista. En laske kaloreita ylipäätään enkä ole mikään friikki syömisistäni, tärkeintä on nauttia elämästä ja treenistä ja omasta kropasta. Haluan katsoa peiliin hymyillen joka päivä, en vain puoli vuotta kerrallaan.

Kysymyksiä mietittäväksi: miksi pitää tavoitella maksimaalista hyötyä? Mikä on sen hinta ja onko se sen arvoista? Vaihtoehtojahan lihasten kasvatukseen on, vaikkapa:

A) 6kk reilua syömistä, 6kk ylimääräisen rasvan kuorimista miinuksilla
B) 9kk maltillisella plussa ehkä jaksotellen, 3kk maltillista kiristelyä
C) [5kk maltillisesti plussalla jaksotellen, 1kk nollilla mutta tehostetusti aerobista] x 2
D) 12kk reilulla plussalla, 6kk tiukka dietti

Mikä näistä tuottaa parhaan lopputuloksen? Miinuskaloreilla lihasten kasvattaminen on aika onnetonta plus dieettien kaikki muut huonot puolet kuten aineenvaihdunnan jumittaminen ja pään hakkaaminen seinään kun treenituloksetkin alkavat junnaamaan.

Mä ainakin haluan pitkällä tähtäimellä maksimaalisen lihaskasvun sijaan optimoida sen, että lisääntyvä massa on lihasta. Jos 5v kuluttua painan 5kg enemmän ja rasvaprosentti on sama kuin nyt, olen onnistunut tavoitteessani. Tähän pyrin yksinkertaisesti tutkimalla peiliä ja tarkkailemalla painoani - tiedän, tämä on tällä palstalla paha juttu mutta I couldn't care less - koska ei ne viisi kiloa viikossa tule vaan varkain. Kyllä peili kertoo, mitä ainetta lisääntynyt massa on. Jos on aihetta tyytymättömyyteen, rasvaa on helpompi poistaa kropasta vähän kerrallaan lyhyissä jaksoissa kuin kuukausikaupalla jatkuvalla dieetillä. Lihaksetkin säilyvät paremmin, kun ei pidetä pitkiä eikä kovia miinusjaksoja.

Toki tämä tapa vaatii kohtuutta ja järkeä, ettei koko ajan ole dieetillä tai säikähdä aina kun vaaka näyttää 200g enemmän kuin edellisenä päivänä. Pitää osata seurata trendiä ja esim. luottaa siihen, että vaikka kreatiinikuuri tuo nestettä, joka kuitenkin poistuu aikanaan. Joillekin varmasti on helpompi laskea kaloreita ja olla selkeästi plussalla tai miinuksilla, mä tykkään elää näin ja tää on mulle helppo tapa olla. Muutama viikko ilman herkkuja on mun mielestä kevyt satsi verrattuna että kaloreita pitäisi tarkkailla kuukausikaupalla.

 

[hamara]

Mussa tää asia aiheuttaa välillä kovinkin ristiriitaisia tuntemuksia ja "kaikki tänne heti" -luonteeni on kyllä kovilla tässä projektissa, ainakin näin alkutaipaleella. Samalla HALUAN LIHAA ja tankata rakennusaineita kehooni ilman turhaa stressiä, mutta etenkin rantakauden lähestyessä tulee tosi ristiriitaisia ajatuksia; haluais olla tiukassa kunnossa ja joutuu tappelemaan tavoitteidensa kanssa. Sitä koittaa vaan ajatella, että "nyt kun mä tän vaiheen kestän niin joku päivä mulla on unelmakroppa ja oon ylpeä kaikesta näkemästäni vaivasta".

Tämä ajatus on suoraan mun suusta. Todellakin joutuu välillä miettimään, miksi mä tätä teen, mikä mua ajaa eteenpäin ja välillä tuleekin sellainen olo, että olkoon ja samantien tulee takaisin se ajatus, että kun tekee töitä niin siitä saa palkinnoksi sen unelmavartalon. Varsinkin näin kesän alussa tuntuu aina, että nyt on pakko kiristellä, että kehtaa olla ihmisten ilmoilla, vaikka mitä merkitystä silläkään on. Aikaahan se vie, että pääsee siihen taspainoon omien ajatuksien kanssa sekä toimimisen kanssa. Toisaalta helpottaa paljon se, että on muitakin jotka miettivät näitä asioita.

 

[Dahlia]

Mä olen päättänyt, että hitaasti hyvä tulee. Lihasta kertyy hitaasti mutta varmasti, kun treenaan kovaa ja syön sopivasti. En halua suuria ylimääräisiä rasvakertymiä, mutta jos ja kun alan tuntea itseni possuksi, pistän syömiset samantien tarkkailuun ja ehkä lisään pikkusen liikkumista. En laske kaloreita ylipäätään enkä ole mikään friikki syömisistäni, tärkeintä on nauttia elämästä ja treenistä ja omasta kropasta. Haluan katsoa peiliin hymyillen joka päivä, en vain puoli vuotta kerrallaan.

Oma "filosofiani" on muotoutunut juurikin tällaiseksi. Itse olen tavoitteellisemmin treenannut salilla juuri ja juuri vuoden päivät, painoa on tullut lisää viisi-kuusi (53 kg-->58-59kg) kiloa ja näytän paremmalta kuin koskaan ja oloni on myös parempi. Unelmissani minäkin näytän huomattavasti lihaksikkaammalta, mutta olen nyt vakaasti päättänyt olla ottamatta tästä "lisää lihaa"-elämäntavastani stressiä. Olen päättänyt, että tärkeintä on matka, ei päämäärän saavuttaminen heti ja nyt. Ja matkalla tavoitteeseeni haluan, että voin jokaisena päivänä olla tyytyväinen vartalooni. En enää ikinä halua tuntea sitä tunnetta, kun on pakko kiristää vatsaa sisään tiukoissa paidoissa tai sitä, kun jenkkikset röllyävät ulos paidanhelmoista (näin oli 4 vuotta sitten kun olin 65 kg), vaikka siellä jenkkisten alla sitten lihasta olisi ja kehittyisi huimaa vauhtia.

Lihas kasvaa tällä mentaliteetilla hitaammin, mutta entäs sitten? Ei minulla ole kiire, tärkeintä minulle henkilökohtaisesti on, että voin nauttia ELÄMÄSTÄ terveellisesti ja olla tyytyväinen kroppaani. Ajatukseni ovat monen mutkan kautta päätyneet nyt näihin asemiin jotenkin ihan luonnollisesti. Ensin pelkäsin syödä lisää, sitten söin lisää (sain LIHASTA :hyvä, sitten ajattelin, että syön liian vähän eikä lihas kasva, sitten aloin syödä sen verran enemmän, ettei olo tuntunut enää mukavalta, vaan olo oli jatkuvasti raskas, assiksen sanoin possumainen. Tämän jälkeen heitin kaikki "pakko olla +500 kcal plussalla, jos aikoo saada ikinä lihasta"-ajattelumallit romukoppaan ja aloin syödä sen verran kuin minusta tuntuu hyvältä (siis noin 1900-2300 kcal päivässä), koska minulle tärkeintä on voida hyvin joka ikinen päivä.

Äh, toivottavasti tästä tajunnanvirrasta sai jotakin selvää. Siis lyhyesti: mieluummin lihasta hitaasti, kuin nopeasti, jolloin saa kylkiäisiksi raskaan olon (=liikaa rasvaa kehossa) ja jatkuvan epävarmuuden omasta ulkonäöstä. Tämä on siis oma tuntemukseni tässä asiassa, joku muu voi toki viihtyä vähän rasvaisemmassakin kehon koostumuksessa ilman "raskasta" ja epämukavaa oloa.

 

[angelo]

Olen päättänyt, että tärkeintä on matka, ei päämäärän saavuttaminen heti ja nyt. Ja matkalla tavoitteeseeni haluan, että voin jokaisena päivänä olla tyytyväinen vartalooni.

Lihas kasvaa tällä mentaliteetilla hitaammin, mutta entäs sitten? Ei minulla ole kiire, tärkeintä minulle henkilökohtaisesti on, että voin nauttia ELÄMÄSTÄ terveellisesti ja olla tyytyväinen kroppaani.

Nää olis voinu tulla hyvin myös mun suusta Itse etenen juuri tällä mentaliteetilla. Bulkkaaminen ei oo mun juttu, en halua tuntea oloani raskaaksi ja "possuksi" vaikka se kestäisikin vain vuoden. Dahlian sanoja lainaten; tärkeintä on matka, ei päämäärän saavuttaminen heti Mielummin rakennan lihasta hitaammin ja maltilla, normirasvoissa ja hyvinvoivana. Mulla noita ristiriitoja tulee silti päähän; toisaalta (varsinkin nyt kesän alettua) tekis mieli kiristellä, vaikka loppupelissä tietää ettei siitä olis niin suurta iloa että tässä vaiheessa ois järkeä hidastuttaa kasvamista diettaamalla. Ehkä mä mietin liikaa ylipäätänsä koko kesää... nyt vaan positiivisuutta peliin :whip:

 

[HeatN]

Mä sanoisin ensinnäkin, että pitää tehdä itselleen tarpeeksi selväksi se mitä oikeasti haluaa. Jos ei halua lihasmassaa (paljoa), voi puntilla käydä ilman suurta lihasmassankin (ja siinä ohessa rasvan) keräämistä. Eihän ole mitään kaavaa, että saliharrastus-> isot lihakset + enemmän painoa ja myös rasvaa.

Toisekseen kannattaa miettiä sitä, että mitä itselle se kehittyminen on? Onko kehittyminen sitä, että ulkomuodollisesti on isomman näköiset lihakset, jäntevämpi kroppa, parempi lihaserottuvuus vai enemmän voimaa? Viimeinen ei välttämättä vaadi suuria plussakalorijaksoja vaan tietynlaista treeniä ja suurin piirtein kulutuksen verran ruokaa. Myöskään ensimmäiset eivät välttämättä vaadi suorilta käsin suurta (ei määrällisestä eikä ajallisesti) plussakalorijaksoa, ei etenkään aloittelijalta. Eri asia sitten on, jos lihasmassaa jo on ja tarkoitus on kasvattaa sitä vielä enemmän esim. tähdättäessä kisoihin.

Mä luulen siis, että nämä ristiriitaiset tunteet osaltaan johtuvat siitä (itse kullakin), ettei oikeasti tiedetä halutaanko sitä lihasmassaa vai jotain muuta? Luulenpa, että iso osa palstan mimmeistä katsoo ihaillen kisatyttöjen kisakuvia, jotka eivät omasta mielestäni ole missään nimessä tavoiteltava pysyvä kehontila vaan hetkellisesti aikaan saatu kisakunto. Eihän kenenkään ole tarkoitus olla niin kireässä kunnossa ympäri vuoden!

Ulkonäöllisesti ja sisäisesti olisi kai parasta löytää sellainen olotila, jossa kroppa ja mieli viihtyy. Ei siten ole hyväksi pitää itseään koko ajan äärimmillään ja nähdä nälkää niin kuin ei ole hyväksi myöskään ahtaa ruokaa naamaan vain "koska niin kuuluu tässä lajissa tehdä". Minun mielestäni ei kuulu. Tärkeintä siis olisi miettiä niitä omia tavoitteita ja sitä, mitä itse harrastukselta haluaa, ei sitä, mitä joku toinen foorumilla tai blogissaan tekee. Niistä voi toki saada vinkkejä ja keskustelunaiheita mutta kaikilla ei ole samanlaiset päämäärät, mahdollisuudet eikä halut harrastaa tätä lajia.

 

[Jonna1983]

Omalla kohdallani SE ykkösjuttu on lihasten kasvattaminen ja voin kyllä sen vuoksi vaikka "kärsiä" myös rasvan kertymisestä niin kuin olen tehnytkin. Aloin viime syksyn kisojen jälkeen syömään melko reilusti ja paino nousi samoihin lukemiin kuin se oli ennen kisojakin, mutta lihastakin on tullut kyllä lisää Kunto tällä hetkellä, samoissa painolukemissa kuin viime keväänä, on täysin erilainen! Nyt dieettailin semmoset 6 vkoa ja pudottelin hieman painoa ja alan taas pikku hiljaa nostaa kaloreita. Lihasten kasvattamisen lisäksi tavoitteena on löytää se oikea ja sopiva kalorimäärä, jolla paino nousee tasaisesti, mutta ei liian nopeasti. Samoin ruokavaliossa pysyminen ja muutamien aerobisten tekeminen/vko on tavoitteena. Ei mulla ole enää samanlaista pelkoa painon nousemisesta/rasvan kertymisestä kuin mitä se oli ennen. Itsellä paino nousee tosi herkästi ja nopeasti enkä voi sille mitään. Täytyy vain syyttää itseään jos sen päästää nousemaan eikä olomuoto enää miellytä Tää laji on jatkuvaa oppimista ja uusien asioiden kokeilua oivaltamista ja sitä juuri tässä hullussa lajissa rakastankin!:haart:

 

[Åsa]

Minusta HeatN kirjoitti järkevästi. Moni täällä alleviivaa sitä, että loppujen lopuksi on tärkeintä jokapäiväinen hyvä olo, terveys ja se, että viihtyy omassa kropassaan. Ristiriitaista siitä tekee se, että toisaalta toimitaan toisin. Eli nostetaan elopainoa ja sitten kiristellään, isot painonvaihtelut eivät ole terveydelle hyväksi, kuten kaikki sen varmasti tietää. Jos nyt ei ole tarkoitus lähteä kilpailemaan, kuten ei varmasti moni meistä aijokaan niin minusta terveyttä edistävää toimintaa ei ole se, että jatkuvasti mietitään mitä syödään, plussaa vai miinusta, nyt sen verran lisää ja tän verran tuolta pois. Jos haluaa vain hyvän, toimivan ja tasapainoisen sekä linjakkaan kehon niin silloin ei ole tarpeen kasvattaa sitä "massaa". Jos taas haluaa muuta, tulee toimia toisin, mutta silloin tulee todellakin tehdä itselleen selväksi ne tavoitteet; mitä tavoittelee ja ennenkaikkea MIKSI tavoittelee ja kuinka aikoo pysyä näissä tavoitteissa tässä muuttuvassa maailmassa (esim jos tulee vaikka työstressiä, loukkaantuminen jne) ja jos tavoitteissa ei pysty pysymään niin jatkuuko taas tyytymättömyys omaa kehoa kohtaan.

Kun halutaan viihtyä omassa kropassa, mutta silti tavoitellaan jotakin "unelmakehoa", onko se taattu, että sitä on tyytyväinen sittenkään ja milloin sen sitten huomaa, että "kas nyt minulla on unelmakeho, olen siis tyytyväinen"?? Keho muuttuu, mutta usein meillä naisilla se suhtautuminen omaan kehoon säilyy silti negatiivisena. Siihen muutokseen sokeutuu ja se on kuin veteen piirretty viiva, sitä ei tavoita koskaan. Ja mikä on se unelma keho; toimiva ja terve vai ulkoisesti tietyn kokoinen ja mallinen??

 

[HeatN]

Kun halutaan viihtyä omassa kropassa, mutta silti tavoitellaan jotakin "unelmakehoa", onko se taattu, että sitä on tyytyväinen sittenkään ja milloin sen sitten huomaa, että "kas nyt minulla on unelmakeho, olen siis tyytyväinen"?? Keho muuttuu, mutta usein meillä naisilla se suhtautuminen omaan kehoon säilyy silti negatiivisena. Siihen muutokseen sokeutuu ja se on kuin veteen piirretty viiva, sitä ei tavoita koskaan. Ja mikä on se unelma keho; toimiva ja terve vai ulkoisesti tietyn kokoinen ja mallinen??

Ja tähän voisin vielä lisätä itsestäni sen, mikä mun touhuissani on ideana:

en tähtää mihinkään tietyntyyppiseen kehoon x, vaan olen iloinen aina pienistä saavutuksista, joita huomaan saliharrastuksen minussa tekevän. Nämä ovat sekä ulkomuodollisia että sisäisiä juttuja. On hienoa huomata, kuinka jaksaa tehdä isommilla painoilla, kuinka jokin tekniikka natsaa kohdilleen ja painot tuntuivat kevyiltä ja kuinka hyvältä treenin tekeminen ja sen jälkeinen olotila tuntuu. On myös kivaa nähdä, kuinka selässä näkyy lihakset, kuinka hauis piirtyy esiin ja miten vatsaan ilmestyy pari lihasmuhkuraa ja kuinka peppu ja reidet näyttävät pyöreämmiltä ja lihaksikkaammilta. Mä olen mun unelmakehossani (onhan se ainoa jonka voin tässä elämässä saada) mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi muokata sitä ja nauttia sen uusista piirteistä ja uusista tavoitteistani.

 

[angelo]

Keho muuttuu, mutta usein meillä naisilla se suhtautuminen omaan kehoon säilyy silti negatiivisena. Siihen muutokseen sokeutuu ja se on kuin veteen piirretty viiva, sitä ei tavoita koskaan.

Totta turiset. Niinhän se yleensä menee, että lähdetään tavoittelemaan sitä jotakin "unelmakroppaa" ja tosiasiassa sitä ei koskaan saavuteta, koska omat vaatimukset vain kasvavat muutosten myötä eikä mikään riitä. Toisaalta se kuuluu myös asiaan, etenkin fitnessissä, bf:ssä ja muissa estetiikkalajeissa. Pääasia on, että itsevarmuus ja -luottamus olisivat paikallaan - silloin oma suhtautuminen kehoon voi olla positiivinen siitä huolimatta että tietää olevansa aina "keskeneräinen". Tämä pätee muuhunkin elämään.

Ja mikä on se unelma keho; toimiva ja terve vai ulkoisesti tietyn kokoinen ja mallinen??

Mulle se merkitsee kaikkia em. asioita. Toki arvostan eniten hyvää oloa ja terveyttä, mutta kehon ulkonäkö merkitsee mulle myös hyvin paljon ja haluan panostaa siihen

 

[Looza]

Hyvähyvä. Loistava ketju ja laadukasta argumentointia tärkeästä asiasta. Palstan parasta antia pitkään aikaan (täytyy myöntää, etten enää jaksa lukea noita syömishäiriöisten listoja kaurahiutalemääristään :jahas, jesh!

Mielestäni omalla kohdallani olennaiset pointit tuli jo listattua, mutta haluaisin vielä kirjoittaa tästä aerobinen-puntti-asettelusta. Kun joskus itselläkin oli sellainen (mielestäni älytön) ajatus, että aerobista liikuntaa ei ole hyvä tehdä paljon, jos haluaa kehittyä maksimaalisesti puntilla. Tämähän on varmasti tottakin ja itsekin jostain ihmeellisestä syystä noudatin jonkin aikaa tätä, vaikka suorastaan rakastan hikiaerobickejä, pyöräilyä ja hyppyjä kuhisevia tanssitunteja :haart: Vähän niinku että "nyt tehdään punttia ja sitten puolen vuoden päästä kunnolla aerobista".

Ymmärrän toki, että esim. kisaavan bf-tyttösen kohdalla aerobista ei hirveästi voi enää kisadieetillä lisätä, jos sitä tekee treenikaudellakin paljon ja tämän vuoksi määrää on viisasta (?) rajoittaa treenikaudella. Mutta miksi ihmeessä MINUN pitäisi niin tehdä? Ei yhtään miksikään. Eikös se ole kuitenkin tärkeintä harrastaa niitä liikuntamuotoja, joista nauttii ja josta tulee hyvä olo? Tykkään hirveästi käydä puntilla ja seurata siellä kehittyviä tuloksia, mutta toisaalta olen täysin koukussa esim. BodyStepiin, joka varmasti "syö" esim. jalkatreeniltä tehoja, koska ainakin pohkeet saavat kunnolla huutia (käyn 2-4 kertaa viikossa). Ja toisekseen hyppy ei nouse tanssitunnilla ihan toivotulla tavalla, jos on ennen tuntia käynyt tekemässä tappo-kyykkysarjan jne. Elämä on valintoja.

En ole body-kisaaja enkä sellaiseksi aio.

Voi olla, että tämä edellä selostettu on kaikille muille täysin itsestäänselvää ja hyvä niin! Minä vain tarvitsin itselleni jonkinlaisen ahaa-elämyksen tajutakseni, että saan kyllä harrastaa juurikin niitä liikuntamuotoja, joita itse haluan Nyt kun tämän ajatuksen kirjoittaa auki, se vaikuttaa entistäkin tyhmemmältä. Mutta minkäs teet, jotkut ovat hidasälyisempiä kuin toiset :D

 

[Corally]

Lihaksen mukana tuleva rasva, mitä se on?;)

Minäkin etenen (ainakin tällä hetkellä) niin, ettei ylimääräistä rasvaa pääsisi kertymään kroppaan. Ja voin vilpittömästi sanoa, että kahden viime vuoden aikana lihakseni ovat kasvaneet ja rasvaprosentti pienentynyt hiiiitaaasti, mutta varmasti. Painoni on pysynyt kutakuinkin samana koko aikuisikäni eikä se ole tässä punttitouhussakaan pahasti heilahdellut.

Ehkä tämä on vielä sitä aloittelijan autuutta, mene ja tiedä? Tuloksia syntyy, vaikkei kaikki olekaan hirveän johdonmukaista ja suunniteltua. :dance:Tästä taas tulikin mieleeni, että oikeastaan olen alkanut kaipaamaan juuri sitä, että joku "ylhäältä käsin" neuvoisi miten saavuttaisin maksimaalisia tuloksia...
(lue: tarvitsen valmentajaa...)

Olipas sekavaa...

 

[Tähtityttö]

Niin, mä en ymmärrä alkuunkaan sitä armotonta bulkkaamista (=näytetään ja ollaan läskejä ja "kyllä ne lihakset siellä jossain alla on") ja dieettaamista. Siitä on ainakin terveellisyys kaukana, mun mielestä paitsi fyysisesti myös psyykkisesti.

Joo, syödään enemmän kun kulutetaan tai ei ainakaan mennä miinuskaloreilla. Itse syön snadisti yli kulutuksen, joinain päivinä jää alle kun tulee niin monta treeniä ettei vaan jaksa syödä ja toisina sitten taas vähän tai vähän enemmän yli. Voin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa, että näytän silti timmiltä ja lihakset on kasvaneet, tai ainakin painot nousee ja erottuvuus paranee, jos se ei ole kasvua niin sitä mitä haen kuitenkin. Tyytyväinen en varmaan ole koskaan, mutta mottona onkin, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen..

Kyllähän tuosta rasvaa varmasti jonkin verran lähtisi jos dieetille alkaisi, mutta koska en aio lavalle ei ainakaan nyt ole dieetit mielessä.

Kerron teille salaisuuden: Aerobinen treenaaminen puntin ohella. Niin ja vaikka tämä onkin (wannabe)PUNTTImimmi palsta, kerron toisen vinkin: Koko kropan monipuolinen treeni, punttisalilta kiipeilyseinän kautta sählypallon perässä uima-altaaseen. ;)

Edit: Treenannut olen koko ikäni, puntin aloitin 16-kesäisenä joten ihan aloittelija en ole, vaikka uutta varmaan aina oppiikin.
Edit2: Looza; EIKÄ SYÖ!

 

[Looza]

Edit2: Looza; EIKÄ SYÖ!

Heh. En nyt tarkoittanutkaan ihan konkreettisesti. Vaan lähinnä siten, että kun itse ainakin tykkään käydä jumpassa salin jälkeen, ei jalkoja voi vetää kovin jumiin salilla, jos haluaa vielä päästä laudan päälle tunnilla. Ja varsinkin tunnin lopussa. Eli siis ettei sitä treeniä ehkä voi tehdä niin maksimitehoilla, kuin mitä tekisi, jos valuisi vaan salilta takaisin himbeen.

 

[PikkuPaholainen]

angelo: Bulkkaaminen ei oo mun juttu, en halua tuntea oloani raskaaksi ja "possuksi" vaikka se kestäisikin vain vuoden.

...Vuosi on kumminkin aika hiton pitkä aika tollasen asian kanssa! Eipä tässä ittelläkään mitkään hehkeet fiilikset oo kun kelit lämpenee - oikein kauhulla oottaa helteitä (ikävää).

"Ylimäärästä" ei oo onneks kovin paljoo ja yritänkin tsempata itteeni ettei se oo asia mikä ei kovalla treenillä muuttuis. Treeni-intoa piisaa!
Viime syksyn maltillisten plussakaloreiden saldona oli +5 kg, mukana tuli lihasta :dance: ja rasvaa :down:. Vaatii edelleen paljon itsetutkiskelua sen tiimoilta kestääkö pää sitä vai ei. Ei oo helppoo.

 

[mauju]

No nyt kun näistä ristiriitaisista fiiliksistä puhetta nii itselläki silleensä, että vaikka vartalo näyttää paremmalle kuin aikaisemmin, ei päähän mahdu että paino on punttitreenin mukana noussut!

Sinänsä mieleni tekisi lähteä pudottamaan painoa, mutta sitten lihaksethan siinä pienentyisi.
Silti haluaisin myös isot lihakset, koska pidän haasteista ja tykkään katsoa kehitystäni siitä ku pystyy nostaa isommilla painoilla , mutta kun se oma paino! :D
Ongelma on vissiinki melko pitkälti oman pään sisällä ja vois kenties vaa'an käytön jättää pois ja keskittyä siihen peilikuvaan, mutta..

No sainpahan avauduttua tästä asiasta jonnekkin (:
Nyt sit ku sais asiat tasapainoon kehon ja mielen välillä.

 

[Lucci]

Ongelma on vissiinki melko pitkälti oman pään sisällä ja vois kenties vaa'an käytön jättää pois ja keskittyä siihen peilikuvaan, mutta..
Nyt sit ku sais asiat tasapainoon kehon ja mielen välillä.

Suosittelen lämpimästi vaa'an unohtamista, peili ja oma olo ovat paljon parempia mittareita. En ymmärrä miksi ihmeessä sitä painoa pitäisi tuijotella, koska sen lisääntyminen on ainakin itselläni väistämätöntä. Itselläni on ainakin ollut paljon parempi olo sen jälkeen, kun oon jättäny vaa'alla hyppäämisen pois. :thumbs:

Mullekaan kyllä raju bulkki ja sen jälkeinen kiristely eivät ole vaihtoehtoja, vaan pyrin syömään tasaisesti hieman yli kulutuksen. Tämä tuntuu sopivan mulle, painoja saa lisättyä salilla tasaisin väliajoin mutta kroppaan ei kerry (ainakaan huomattavasti) ylimääräistä fläsää, mutta lihasta kuitenkin pikkuhiljaa. Toki hieman pehmeyttä löytyy, mutta miksi pitäisikään mitään kisakuntoa tavoitella, jos ei ole lavalle aikomassa.

 

[Amaryllis]

Kiva aihe! Uskon ja olen itse kokenut, että kehon koostumus kyllä muuttuu pikkuhiljaa kun progressiivisesti, vaihtelevasti ja systemaattisesti sitä kuormittaa. Katsotaan mitä mieltä olen sitten 10 vuoden päästä, mutta nyt on näin.

Itse olen koko elämäni harrastanut jotain liikuntaa, nuorena kilpatasolla ja aikuisenakin aina jollain tasolla, ja viimeiset reilu kolme vuotta olen treenannut systemaattisesti ja järkevästi tätä punttia (verrattuna aikaisempaan punttisäätämiseeni). Koska olin jo aloittelijavaiheessa noin BMI:ssä 24, rasvaprossa reilu 30, niin minkään valtakunnan bulkki ei tullut kyseeseen, vaan treenailin noin vuoden ilman että paino juurikaan muuttui - tais se pari kg nousta mutta siinä se. Sitten dieettasin seuraavana keväänä kuusi kiloa fättiä pois ja havaitsin että kas tääl on jotain lihastakin hieman. Sen jälkeen paino on vaihdellut parin-kolmen kilon haarukassa mutta olemus mennyt koko ajan eteenpäin. Pohdin jossain vaiheessa pitäisikö bulkata oikein tietoisesti, mutta näytin dieettini jälkeen niin pirun hyvältä etten halunnut, vaan päätin tehdä ihmiskokeita ns. normikalorein. Välillä eksyin puoleksi vuodeksi kestävyysjuoksunkin maailmaan ja kärsin vammoistakin tässä matkan varrella, jotka verottivat treenaamista (esim. takareisi ja olkapää samaan aikaan epäkunnossa, siinä oli mielikuvitus koetuksella).

Jossain vaihessa löysin vähä/hyvähiilarisen ruokavalion (sen runsasrasvaisen version, ei bodariversiota jossa rasvan tilalla syödään isolla kädellä prodea) ja olin tietävinäni että se ei ole kovin optimaalinen ruokavalio maksimaaliseen lihaskasvuun. Voin kuitenkin hurjan hyvin sillä ruokavaliolla (ja muutama terveysongelma helpottui suuresti) ja se tuntui "omalta" jutulta, sellaiselta että näinhän mun olisi aina pitänyt elää, eikä palautumisen ja jaksamisen kanssa ollut mitään ongelmia. Olin ja olen myös "laiska" salitreenaaja, 2-3 salitreeniä viikkoon, 2- ja 1-jakoisen ristisiitoksella ja toistoalueita usein ja paljon syklitellen. Siihen sitten fiiliksen mukaan 1-3 aerobista ja/tai funktionaalishenkistä treeniä/vko päälle. Viime syksystä tähän päivään olen ollut ehkä puhdasverisimmin jonkinlaisella vhh:lla, ja satuin teettämään samalla aikavälillä myös InBody -mittaukset 5 kk välein. Lopputulos oli se, että mittauksen mukaan olin saanut toista kiloa lisää lihasmassaa ja menettänyt kaksi kiloa rasvaa, kummankaan eteen suuremmin ähertämättä. Mittauksessa on tietysti omat virhemarginaalinsa, mutta suunta silti vahvasti positiivinen. Olin itsekin huomannut hienoisen kiristymiseni ja uudenmuotoista linjaa raajoissa, mutta aattelin vain että ääh olen narsisti ja harhainen ylioptimisti.

En siis voi valittaa ja aion jatkaa tätä suht kerettiläistä linjaani pitkillä ateriaväleillä, vähin hiilarein, maltillisella prodensaannilla, rasvalla lotrauksella, ilman palautusjuomia ja verrattain vähäisellä salitreenillä, niin kauan kuin tulokset ovat näin hyviä ja homma sopii elämäntilanteeseen. Mun pää ja talouskaan eivät kestä monen kilon syklityksiä, haluan pärjätä suht samalla vaateparrella vuodet ympäriinsä ;)

 

[Maria-]

Ristiriitaisia tuntemuksia löytyy täältäkin. Kelien lämmetessä ja vaatteiden vähetessä sitä haluaisi olla tiukassa kunnossa. Meinasinkin vähän kiristellä tuossa keväällä, mutta pienen pohdinnan jälkeen tajusin, ettei siinä olisi mitään järkeä! En näyttäisi kuitenkaan siltä, mikä minulla on tavoitteena, vaikka muutama kilo fläsää lähtisikin. Minulla on tavoitteena kasvattaa lihasmassaa ja diettailu olisi vain sotkenut suunnitelmiani. Kaiken lisäksi se diettailu on niin perseestä, etten sitä turhaan haluaisi tehdä. Diettailen siis vasta sitten kun siltä tuntuu ja siellä rasvan alla on sitä jotain, minkä haluan saada esiin. Nyt minun kannattaa vain keskittyä sen jonkin kasvattamiseen. Ja jos minä satun sinne rannalle eksymään, niin tuskin minua sieltä pois ajetaan vaikken olekaan "bikinikunnossa".. :D
Myönnän kyllä, että kun joskus katsoo itseään peilistä, toivoisi olevansa vähemmän pehmoinen. En tosin ole niin pehmoinen, että se minulle mikään ongelma olisi. Bikinikauden lähentyminen vaan tuntuu väistämättä nostavan noita tuntemuksia esiin, vaikka muuten olisikin sinut itsensä kanssa.

 

[angelo]

Ristiriitaisia tuntemuksia löytyy täältäkin. Kelien lämmetessä ja vaatteiden vähetessä sitä haluaisi olla tiukassa kunnossa. Meinasinkin vähän kiristellä tuossa keväällä, mutta pienen pohdinnan jälkeen tajusin, ettei siinä olisi mitään järkeä! En näyttäisi kuitenkaan siltä, mikä minulla on tavoitteena, vaikka muutama kilo fläsää lähtisikin. Minulla on tavoitteena kasvattaa lihasmassaa ja diettailu olisi vain sotkenut suunnitelmiani. Kaiken lisäksi se diettailu on niin perseestä, etten sitä turhaan haluaisi tehdä. Diettailen siis vasta sitten kun siltä tuntuu ja siellä rasvan alla on sitä jotain, minkä haluan saada esiin. Nyt minun kannattaa vain keskittyä sen jonkin kasvattamiseen.

Tääkin teksti oli kuin suoraan mun suusta, etenkin mustaamani kohta Koko kuluneen kevään ajan musta tuntui siltä kuin seisoisin sellaisen vaakalaudan päällä, välillä se kallistui jyrkästi sille puolelle että keskityn vaan kehon rakentamiseen kesän tulosta huolimatta - välillä taas lauta horjahti toiseen ääripäähän, jossa mieli teki tavoitteista huolimatta "vähän kiristellä" että vois paremmalla omalla tunnolla kulkea kesällä vähissä vaatteissa (btw miksi en vois tehdä sitä kiristelemättäkin?) Tälleen julki kirjoitettuna koko kelailu tuntuu kyllä niin typerältä ja pinnalliselta :D Mutta samoja fiiliksiä mulla oli myös viime keväänä.

Uskon, että tää meidän yhteiskunta ja kulttuuri on aika isoja tekijöitä näissä kehoon liittyvissä ristiriidoissa. Ympäristö on saanut istutettua ihmisten päähän sen tietyn kehon mallin, mikä PITÄISI saavuttaa aina kesän tullen, jotta voisi olla tyytyväinen itseensä. Eipä kai näitä tuntemuksia muuten olisi edes olemassa? Itse oon ainakin huomannut, että noi ristiriitaiset ajatukset tulee yleensä silloin, jos näen jonkun hoikan ja (tietokoneella muokatun) virheettömän naisen mainoksessa tai musiikkivideossa. Siitä huolimatta, että nuo "mainosmimmit" eivät edusta vartaloihannettani, joka on tasapainoisen lihaksikas ja urheilullinen. Jännä juttu... luulis että voisin vain naurahtaa noille mainoksille, mutta sen sijaan ne vaikuttaa mun mieleen jotenkin. Muutenhan mä voisin huoletta keskittyä omien tavoitteiden saavuttamiseen ja olla välittämättä yleisistä vartaloihanne-ehdoista.

Nyt kun luen tätä mun tekstiä taaksepäin, niin tajuan itsekkin, ettei tän takana oo mitään muuta kuin mun oma epävarmuus omista ihanteistani! Oon kuitenkin tavoitellut tätä lajia edustavaa vartaloa vasta vuoden ajan, eli nykyihanteeni on mulle vielä aika tuore asia. Ehkä mä käyn vielä alitajuisesti päässäni jotain irtaantumistaistelua yleisistä ihanteista ja sen takia ne vielä välillä vaikuttaa muhun? Mua alkoi nyt oikeesti naurattamaan tää sekoilu :D Mutta luulen, että tässä on ajattelun aihetta monelle muullekkin tytölle.