Levyraati (arvostele ensin edellinen kappale, sitten uusi arvosteluun)

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Kanttan
  • Aloitettu Aloitettu
Kun kukaan Jacksonia arvostava ei tule arvostelemaan niin pakko mun sitten vaikkei tästäkään oo oikeastaan mitään sanottavaa. Tuon coverin kuulin aikanaan ennen alkuperäistä ja sitä soitettiin niin paljon joka paikassa että kyllästyin heti ja kyllästyttää edelleen. Alkuperäinen versio on parempi, mutta itse biisiin oon vaan niin kyllästynyt etten sitäkään versiota jaksa enää kuunnella. 2/5

Oon ollut Sólstafir-fani kohta kymmenen vuotta. Yksi hyvin harvoista bändeistä jotka vaan tekee tasaisen hyviä levyjä vaikka tyylikin on vaihtunut matkan varrella. Yleensä putoan kyydistä siinä vaiheessa kun bändin tyyli muuttuu, mutta tämä on poikkeus.

 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Pidetään kaksinpeliä sitten ettei mene ketju jumiin... Mitä enemmän mä tätä bändiä joudun kuuntelemaan sitä enemmän opin sitä sietämään. Tai sitten tää biisi on erilainen kun muut. Tai no tässä oli muutama hyvä kohta ja muutama tosi tylsä, tosi epätasainen biisi. Nopeampi tahti kun on menossa niin toimii hyvin, sitten kun vauhti hidastuu niin mulla loppuu mielenkiinto. 3-/5

Oon jakanut tän biisin joskus jo, mutta siitä on niin monta vuotta aikaa että kukaan ei muista.

 
Verdunkeln - Einst war es mal...

Yhdellä sanalla: monotoninen. Useammalla sanalla: Tässä genressä edelleen ihmettelen soundien tuhnuisuutta ja esitän avoimen retorisen kysymyksen: Miksi? Häiritsevin elementti oli kuitenkin ride-pelti (tai kupu tai mitä kattilaa sitten kolmen vartin Qooper leivottiinkin), joka nakutti vaahtomuovin takaa äänitetystä musiikista alasinluuni hulluuden partaalle. Kun laulu alkoi, korotin pisteytystä kokonaisella. Kertakuuntelu riittää minulle. :) 2,5/5

Jatkan teemalla kerta riittää, vaikka olen jo kuullut kahdesti.
Lihamestari Tarmo - Kikkeli kutistuu

 
Nykäisen virren vielä heti tähän väliin, koska kaikki on jo valmiiksi sekaisin. Three some kaksin, tietäähän tuon, miten siinä käy. :)

Blotted Science - Cretaceous Chasm

Nyt on häröä settiä. Kieli-instrumentin saloja tunnustelleelle varsin kiinnostavia elementtejä, mutta nimenomaisesti yksinnautittavaa hipeltelyä. En usko, että kavereita voisi pyytää viettämään kaljoittelun, grillaamisen ja saunomisen yhdistävää rentoa iltaa tällä taustamusisoinnilla. En myöskään jaksa uskoa livesoiton tenhoon. Tai että pyytäisi tyttöystäväkandidaattia istumaan sohvalle, kietoisi käden ympärille ja supattaisi korvaan, ehkä lipoisi kielellä - ainakaan musiikkiesityksen kuvamateriaali ei ehkä olisi tuossa tilanteessa otollisinta. Jykevää suorittamista, joka ei aukea yhdellä kuuntelulla, mutta toisaalta kokonaisuus on niin häiriintynyt, ettei tuota tee mieli alkaa opetella - vähän kuin pitäisi ottaa kielikylpy mandariinikiinaa. 3/5

Pakko laittaa Dioa uudestaan, koska Ilosaaressa oli 24/7 Dio-WC. Oli ilo toimittaa asiaa.

Dio - Rainbow In The Dark

 
Se edellinen Dion biisi oli parempi. Tässäkin on vikana se että väkisin kuultu liian monta kertaa. Ennen vihasin tuota lauluääntä eniten, mutta nyt se ei enää aiheuta päänsärkyä sentään. 2/5

Lisää monotonisuutta! Koska toimii mulle paremmin kun kaikenlainen kikkailu.

 
Rattenfänger - Allegoria De Gula Et Luxuria

Eipä ollunna. Monotonista. Ainakin kolme osaa. Ja ihan hyviä vielä. Saundit selkeät. Ja kannuissa oikein mieluisaa survomista. Ei tietojakaan monotonismista. Solisti äänenavauskurssille ja materiaali alkaa olla kiintoisaa. Sormi hipelsi nappia 3, mutta loppu meni yli ymmärryksen, ja sormi siirtyi vasemmalle. 2,5/5

Monotonisuutta mutkikkaammin:
Tool - Right In Two

 
Mutkikkaampaa, mutta ei mahdotonta kikkailua. Toolin biisit oli mun suosikkeja Guitar Herossa, mutta niitä pelatessa tuli aina käsi kipeäksi kun ne on ihan ylipitkiä! Samasta syystä harvemmin jaksan Toolia itsekseni kuunnella kun ei se niin hyvä ole että pysyisi mielenkiinto yllä biisien loppuun asti. Ei tässäkään biisissä mitään vikaa ole, mutta taustamusiikikisi jää. 3/5

Happorokkia <3

 
The Devil's Blood - Come, Reap

Ai vitsit eipä ole hetkeen tullut Devil's Bloodia kuunneltua, mutta kivasti muistuu edelleen kuinka paljon tätä tuli kuunneltua joitakin vuosia taaksepäin. Biisi nappaa heti alkusoinnuista lähtien kyllä mukaansa ja melko yksinkertaiset, mutta hienosointiset kitarat, siitäkin huolimatta, että vähän samaa riffiä "junnataan" kerta toisensa jälkeen. Se on jopa vähän se juttu tässä. Koko homman tietysti kruunaa nuo naisvokaalit, joista en osaa sen paremmin kuvailla, mutta todellakin tekee tämän bändin tuotannosta ihan omaa laatuaan. Meni vähän fanittamiseksi, mutta ei voi mitään. pistetään 4,5/5

Tuosta sitten seuraavaa, pyörinyt tämä levy soittimessa aika tiuhaan:



E. en jaksanut katsoa oliko tätä jo aiemmin, sori jos tuli uusintaa
 
Nätti biisi. Mulla on tasan viisi naisvokalistia joista tykkään ja sitten ihan muutama sellainen jotka ei kauheesti ärsytä. Yleensä naisvokaalit ei vaan sovi siihen musiikkiin mitä mä kuuntelen. Tämän biisin vokaalit menee tuohon "ei ärsytä" -kategoriaan. Tässä biisissä on kiva tunnelma ja sopisi hyvin kunnon melankoliseen fiilistelyyn. 3/5

Hyviä riffejä.

 
Elämää ketjussa! Jatketaan menoa. Alkuperäisessä ei ole aneemista ainoastaan vokaalit vaan koko biisi. Jossain olen tuon kuullut aikaisemmin enkä tykännyt ollenkaan. Fear Factorysta jopa jonkun verran tykkäisin, mutta niiden omista biiseistä. Edes hyvän bändin coveri ei pelasta huonoa biisiä. Tuo kertsi on vaan niin tylsä etten keksi sanoja. Pisteet ainoastaan Fear Factorysta 1,5/5

 
Oon aina tykännyt Agallochin tummanpuhuvasta sävystä niiden musiikissa. Ensimmäiset kaksi levyä on tutuimpia, sen jälkeen päässyt vähän vaipumaan osittain unholaan tämä bändi. Tämä biisi on ilmeisesti jotain uudempaa tuotantoa, mutta siitä kuuluu samankaltaisia elementtejä kuin aiemmillakin, hitaiden fiilistelykohtien yhdistely muuten keskitempoiseen kappaleeseen. Laulutyylikin pysynyt ennallaan, mutta tuo jopa hieman black metal -tyylinen pääriffi vähän yllätti, tosin ihan hyvällä tavalla. Kaiken kaikkiaan hyvä kokonaisuus ja hyvä muistutus, että voisikin kuunnella bändin tuotantoa taasen. 3,5/5

 
Eka kävi mielessä että onkohan tämä se pogo-biisi ja olihan se. Soad ei ole mulle ikinä uponnut, mutta aloin oikeasti nauraa ääneen kun tämän biisin kuulin ensimmäistä kertaa. En tajua missä aineissa näiden sanoitukset on kirjoitettu :D Ja siis kyllähän nämä kipeät lyriikat sopii tuohon yhtä hulluun musiikkiin. Pakko arvostaa, ja nauratti muuten vieläkin. 4/5

Taas vaihteeksi sitä itteään.

 
Blood of Kingu - Those That Wander Amidst the Stars

Ei moitteen sanaa. Genressään mainio rypistys, selkeä, toimiva, äkäinen! Jäin ihmettelemään enemmänkin tuota visuaalista puolta: Mitä kuvastaa kirkon liepeillä kävelykepillinen, päättömän strutsin perässä hiihtävä lyhytkaulainen mies? 3+/5

Erittäin vanhaa ihan uutta:
Accept - The Rise of Chaos

 
Blood of Kingu - Those That Wander Amidst the Stars

Ei moitteen sanaa. Genressään mainio rypistys, selkeä, toimiva, äkäinen! Jäin ihmettelemään enemmänkin tuota visuaalista puolta: Mitä kuvastaa kirkon liepeillä kävelykepillinen, päättömän strutsin perässä hiihtävä lyhytkaulainen mies? 3+/5

Erittäin vanhaa ihan uutta:
Accept - The Rise of Chaos


Nuoruus ajat tulee mieleen ,mutta Udon ääntä jäi kaipaamaan joteski..? Sitten olis ...lyhyestä virsi kaunis eli nättii,taidokasta kitarisointii Japskilta-->
View: https://www.youtube.com/watch?v=V5B0wDFuaAE
 
Ichika - A Bell Is Not A Bell
Ujo, kalpea, liian sisäsiisti. Vaikea arvioitava, koska ajattelen tuota musiikkikappaleena ja (teknisenä) kitarointina. Liian jazz ollakseen oikeasti kiinnostava. Toisella kerralla parempi kuin ensimmäisellä, mutta biisi ei kanna. Ja ballerina pilasi kaiken. 1,5/5

Räkää ja hikeä:
Paragon - Impaler

 
Tuun taas herättämään ketjua... Mielenkiintoiset vokaalit tosiaan. Ihan jees se huutaminen, mikki verisessä kurkussa toimii mulle. Mutta mitä ihmettä tuo "lempeä laulanta" oli? Ei, ei, ei... Onneksi sitä ei kestänyt kauaa. Biisi oli aika keskivertokamaa eikä tuo munkaan mielestä mitään tyypillistä nu-metallia ollut (ja hyvä niin). 2,5/5

Yksi parhaimmista livebändeistä, hitto sitä rytinää!

 
Tuun taas herättämään ketjua... Mielenkiintoiset vokaalit tosiaan. Ihan jees se huutaminen, mikki verisessä kurkussa toimii mulle. Mutta mitä ihmettä tuo "lempeä laulanta" oli? Ei, ei, ei... Onneksi sitä ei kestänyt kauaa. Biisi oli aika keskivertokamaa eikä tuo munkaan mielestä mitään tyypillistä nu-metallia ollut (ja hyvä niin). 2,5/5

Yksi parhaimmista livebändeistä, hitto sitä rytinää!


Kunnon mättöä +loistavaa oli tuo klassinen laulu lisänä 4/5
Sitten vanhaa 80-luvun alun nuoruuden suosikkia tuoreemmalta vuosikymmeneltä,mutta toimii yhä-->
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom