Tuntematon orkesteri. Rytmisesti tiukan kuuloista junttaamista. Vanhalla iällä olen kuitenkin alkanut kallistua tietyn svengin suuntaan, joka metronomin tikityksestä puuttuu. Sävyssä ja soundimaailmassa (ehkä laulajan kautta) on hiven samaa kuin Winery Dogsissa, tosin paria pykälää iisimmällä atakilla. En aivan haltioissani ollut, mutta kun (minulle ennalta varsin tuntematon) kitaristi Bonamassa aloitti varsin tyylipuhtaan heruttelun, pisteitä alkoi plopsahdella. Lopputulema on :3: ++
Mutta kun kitaranhivelystä tuli puhe, niin tässä toinen sellaisista kipaleista, jonka kitarasoolon (varsinkin sen jälkimmäisen) perusteella piti hankkia koko levy.
Billy boy puristaa mikkiä niin, että meinaa nuppi irrota