Laumanvartijakoirat

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Kalju
  • Aloitettu Aloitettu
alkoholix sanoi:
Mitenkä noita laumanvartijakoiria muuten luovutetaan? En ole itse sellaista hankkimassa, mutta mielenkiinnosta kysyn. Luovutettaako kennelit niitä ihan kaikille, sen enempää taustoja tai asuinmahdollisuuksia tarkistamatta. Minulla ei ole lainkaan itse koiria vastaan ja varmasti ovat loistavia itse tarkoituksessaan, mutta jotenkin epäilyttää se, jos noita luovutetaan esim. kaupungissa taikka rivarissa asuvalle. Luulisi, että tuollainen koira tarvitsisi rutkasti tekemistä, että olisi tyytyväinen ja lisäksi osaavan kouluttajan.

Ongelmanahan näissä "tappajakoirissa" sun muissa suurissa koirissa ei ole ne pätevät kouluttajat, vaan ne saatanan tunarit, joille ei koiraa pitäisi luovuttaa ensinkään. Otsikoihinhan ei ikinä päädy ne tapaukset, joissa koiraa käytetään itse tarkoitukseen, vaan ne joissa ilmenee vakavaa häiriökäytöstä. Eli koira puree jotain lenkkeilijää tai vastaavaa. Mielestäni osavastuu näissä on koiran luovuttajalla. Hienon ja käyttökelpoisen koiran maine voi nopeasti pilaantua ja siitä kennelit saavat syyttää myös itseään.

Tämä ei ole hyökkäys ketään vastaan.
Click to expand...

Ainakin minun tietämät kasvattajat ovat tarkkoja siinä kenelle myyvät, eivät myy kuin omakotitaloon ja muutenkin varmistavat että ostaja tietää mitä on hankkimassa. Todella usein kuulemma käy niin että kun ostajaehdokas näkee samaa rotua olevat aikuiset koirat niin hän ei sitten enää haluakkaan kyseistä rotua itselleen. Tämä siksi, että paperilla luettuna voi kuulostaa että pystyy laumanvartijan kasvattamaan mutta kun livenä näkee niin mieli muuttuu. On täysin ymmärrettävää että aikuiset koirat ovat todella epäluuloisia vierasta kohtaan kun on laumassa juuri syntyneitä pentuja ja siinä ostaja pääsee näkemään hiukan sitä asennetta joka pörröisen rauhallisen koiran sisältä löytyy.

Toki aina voi olla sellasia jotka harrastaa pentutehtailua ja myy kenelle vaan, mutta tämä ongelma on yleisempi pienten muotirotujen kanssa kuten chihuahua. Laumanvartijat ei oo onneks ainakaan vielä mitään muotirotuja eli harva niillä yrittää rikastua. pelkään tilannetta Myrsky elokuvan jälkeen http://www.myrskyelokuva.fi/ . Onneks elokuvassa tulee hyvin esiin se miten vaikea ja väärissäkäsissä vaarallinen koira kaukkari on.

Joo on vähän eriasia tuoda venäjältä chihuja ja muita vastaavia kun niistä saa 1500-2000 € /kpl rahaa ja paperittomistakin n. 1000 €. Laumanvartijoiden suhteen hinta on usein n. 1000 € ja markkinat ovat hyvin rajalliset kun taas Chihuja saadakseen porukka jonottaa.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
ilkka_83_ sanoi:
Tyhmänä kysyttävä kun ei jaksa kaikkia linkkejä alkaa läpikäymään että onko näillä laumanvartio koirilla niin kova se reviirin puolustusvietti että isännän "EI" sana ei riitä siihen että se ei teilaa naapurin puudelia tai jotain kyläilijää joka ei tästä "pedosta" tiedä?

Onko kyseiset rodut hankala muutenkin kouluttaa ihmisen käskyläiseksi kun joistakin teksteistä käy ilmi että koira toimii aika itsenäisesti.
Click to expand...

Jos johtajuus on kunnossa, niin laumanvartija kopioi isännän käytöstä silloin kun isäntä on paikalla eli luottaa isännän tekemään tilannearvioon. Varsinkin kun ollaan poissa omalta alueelta kuuluu terveen yksilön käytös olla välinpitämätöntä. Oma alue on kuitenkin aina vahva asia ja näille roduille on itsenäinen toimiminen tyypillistä.

Sosiaalistaminen on erittäin tärkeää eli pennusta lähtien koiraa on vietävä erilaisissa paikoissa, on hyvä että kotona käy paljon ihmisiä sekä muita koiria kyläilemässä. Mitä enemmän saat koiran tottumaan erilaisiin asioihin sitä "avarakatseisempi" se on myös aikuisena. Eli kun saat koiran pentuvaiheessa tottumaan että joku asia kuuluu normaaleihin rutiineihin niin se hyväksyy asian paremmin myös aikuisena.
 
parikin tuttua kaukkari, keskari ym. laumisrotujen kasvattajaa kieltäytyi antamasta koiriaan tuota myrskyelokuvaa varten. syyt olivat selvät. koira olisi pitänyt lopettaa elokuvan jälkeen. se kun olisi pitänyt opettaa käymään sen yhdenkin kerran liikaa ihmisen kimppuun, niin sen jälkeen siihen ei voisi enää luottaa. ja toinen asia on yleinen maine rodulle, sekä pelko, että laumiksista voisi tulla vielä enemmän muotirotu kun jo nyt ovat tietyissä "piireissä".

lisäksi tiedän jonkun kasvattajan, ainakin kaksi, jotka myyvät laumiksia ihan kyselemättä mihin tahansa ja kenelle tahansa. niitä on mennyt kerrostaloihin egonjatkekoirarotujen(bullmastiffi, dogo argentino, fila brasileiro, cane corso, bordeauxin doggi jne..) sekaan, omakotitaloihin, rivareihin. aikapommi on valmis. olihan vantaan tapaus yksi esimerkki. se missä etlarit kävivät ohikulkijoiden kimppuun rivarin pihasta.

suurin osa laumisten omistajista ja kasvattajista on hyvin vastuuntuntoisia ja koirat ovat asianmukaisissa tiloissa maaseudulla ja osa on rodunomaisessa käytössä.

komia koira se on tuo keskari, kaukkari, sarplaniac, joka oli videolla ainakin selostajan mukaan, vaikka en oikein erottanut kaukkarista omiin silmiini. mahtava vahti se on myös. siitäkin on joitakin esimerkkejä tiedossani. mutta on kaukkarikin lahjottavissa ruualla. sitäkin olen saanut joskus testata. ei kaikki yksilöt kuitenkaan. on niissäkin paljon eroja rotujen sisällä. pari olen nähnyt sellaista joita en menisi vieraana tapaamaan edes lihanpala tai veitsi kädessäni. pitäisi olla vähintään järeä kivääri.
 
Meiltä löytyy kaksi kaukkaria kolmen sekarotuisen kavereina. Ei tarvi pelätä että ylimääräsiä ihmisiä nurkkiin tulisi luvatta, koirat kyllä ilmoittaa...

Onhan näillä laumiksilla vieläkin melko huono maine, mutta tiedä sitten onko se hyvä vai huono juttu. Ehkä sen maineen avulla muutama vääränlainen koti karsiutuu laumisten hankkijoista. Onhan nää vaativia koiria, mutta oikein kasvatettuina ja hoidettuina aivan upeita ja viimeiseen asti perheelleen uskollisia.
 
Meillä on kans 5-vuotias kaukaasianpaimenkoiranarttu. Tai ei se ihan puhdasrotuinen ole, mutta luonteeltaan ihan peruskaukkari. Eli omaa perhettä suojelee kotona ja lenkillä. Aika vaikea sen kanssa on lenkillä käydä, kun se muitten koirien kohtaaminen on yhtä helvettiä. Lähes kaikille pitää alkaa rähjäämään ja kun se kuitenkin on 40-kiloinen jörrykkä, niin esim. lapsia ei uskalla päästää sen kanssa yksin kävelylle.
Tuo suojeluvaisto käy hyvin ilmi yöllä. Se nukkuu joko meidän sängyn päädyssä tai sitten ulko-oven edessä. Ja muutaman kerran yössä käy tarkistamassa lastenhuoneet ja käy kierroksen meidänkin luona. Ja kaikki leikkimielinenkin nahjuaminen on kiellettyä, koira on heti välissä.

Meidän koiralla on myös omat nettisivut, joita emäntä päivittää melko ahkeraan. En viiti sitä tähän linkittää, mut jos jotakuta kiinnostaa, niin voin privaan laittaa.
 
Metal Heart sanoi:
Aika vaikea sen kanssa on lenkillä käydä, kun se muitten koirien kohtaaminen on yhtä helvettiä. Lähes kaikille pitää alkaa rähjäämään ja kun se kuitenkin on 40-kiloinen jörrykkä, niin esim. lapsia ei uskalla päästää sen kanssa yksin kävelylle.
Meidän koiralla on myös omat nettisivut, joita emäntä päivittää melko ahkeraan. En viiti sitä tähän linkittää, mut jos jotakuta kiinnostaa, niin voin privaan laittaa.
Click to expand...

Tuota lenkkitilannetta saisi varmaan jonkinverran vielä parannettua siedättämällä koiraa pikkuhiljaa niihin ohituksiin. Rotuominaisuuksiin tietty joillain roduilla kuuluu tuo koira-agressiivisuus eikä vieraiden koirien kanssa tarvitse tullakaan juttuun mutta harjoittelulla niistä lenkeistä voi saada edes vähän mielekkäämpiä ulkoiluttajalle. Mulle voisit laittaa linkkiä noille nettisivuille :)
 
Leelucky sanoi:
Tuota lenkkitilannetta saisi varmaan jonkinverran vielä parannettua siedättämällä koiraa pikkuhiljaa niihin ohituksiin. Rotuominaisuuksiin tietty joillain roduilla kuuluu tuo koira-agressiivisuus eikä vieraiden koirien kanssa tarvitse tullakaan juttuun mutta harjoittelulla niistä lenkeistä voi saada edes vähän mielekkäämpiä ulkoiluttajalle. Mulle voisit laittaa linkkiä noille nettisivuille :)
Click to expand...

Nyt pitää pikkuhiljaa ruveta kokeilemaan "lihapulla nenän edessä"-taktiikkaa. Josko se tehoaisi.
(linkki laitettu)
 
mulla olis haaveena koira rodultaan beauceron... Vaativa rotu kyseessä kyllä, mutta kokemustakin on jonkinverran. Tarjosin kerran sijaiskodin yhdelle 5 vuotiaalle poikahurjakkeelle. Käytöshäiriöt paranivat liikunnalla, rakkaudella ja kärsivällisellä määrätietoisuudella. Sydämeni vei hurjake mennessään palatessaan isäntänsä luo. Tarinan loppu ei ole kaunis, mutta ei myöskään postini tarkoitus..
Tällä hetkellä kotona on 2 sekarotuista ns. rescue koiraa. Toinen Virosta, toinen Heidi Leyseriltä.
Tähän tilanteeseen tuskin tulee beussia hankittua. Myöhemmin.. varmasti!:)
 
juha79 sanoi:
tuossa googlea selaillessa sattui tällainen sivu eteen. Onko kellään tietoa kyseisestä koirasta?? Ihan vitun iso :) http://www.karjalanmaa.fi/tarkennus.php?lehti=128&id=624

Tuossa vielä toinen samasta koirasta http://www.sunpoint.net/~spaindogs/index.html
Click to expand...

Pikku nassikkana tuli tuollaista ihemeteltyä muutaman kerran, kun paikallisella maanviljelijällä oli tuollainen musta pyreneittenmastiffi tai en ihan varmaksi sano, mutta samaa kokoluokkaa se oli... Ja oli se iso :eek: Vielä kun oli vähän tukevaan kuntoon päässyt niin näytti ihan joltain karhulta.
 
remu sanoi:
Öö.. ? En tajunnut.
Click to expand...


Ihan yleisesti tarkoitin ajatuksiani kirjoitella, mutta meinasi mennä vaan pojan muisteluksi...
Siksi siis töksähtävä lopetus. :)
Voinhan siitä kertoa tietty enemmänkin, ajatuksissani se on kumminkin.

Siis sijaiskodin vain tarjosin, omistus oli koko ajan koiran isännällä. Tästä syystä jouduin tietysti luopumaan koirasta, kun isännällä oli taas elämä kunnossa..
Poju muutti isäntineen pieneen mökkiin rauhalliselle seudulle. Soittelin muutaman kerran kuulumisia ja sain kuvan että kaikki sujuu hienosti. Olin iloinen molempien puolesta, vaikka ikävä oli tietysti valtava.

Jokin aika tämän jälkeen tuli kyseisen isännän naisystävä palauttamaan piirakkavuokaa (olin leiponut omenapiirakan läksiäisiksi) sain kuulla että isäntä oli tappanut itsensä. Isännän tytär oli vienyt pojun lopetettavaksi.. Perusteena se, ettei poju tulisi koskaan hyväksymään toista isäntää/ toista kotia.

Kysyin kyllä miksei pojua tarjottu takaisin minulle, vaan jälkiviisauttahan se siinä kohtaa on.
Tuskin kukaan isänsä menettänyt pystyy niin selkeästi asioita ajattelemaan.
Silloin kyllä olo oli surullinen, vihainen ja pettynyt. Vitutti ja suretti lujaa.
Tuntu siltä, että menetin koiran usealla tavalla, ja totaalisen turhaan..
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom