Meillä on 8-vuotias lapsi. Ekat pari vuotta oli helppo olla antamatta lapselle herkkuja, mutta lapsen ymmärryksen kasvaessa tuntui hölmöltä yrittää kusettaa, että sinun maissinaksusi on samaa kamaa, kuin muiden pullat. Tuossa vaiheessa kait sitten alettiin antaa sitä samaa herkutellessa, kuin muillekin perheenjäsenille. Itse usein saatoin kaupungilla ollessa käydä hampparilla, niin siinä tuli sitten lapsikin opetettua ranskalaisten makuun. Tähän ikään mennessä lapsi kyllä syö tyytyväisenä kaikkia kuviteltavissa olevia herkkuja, mutta kyllä sitten suurin osa muustakin ruuasta uppoaa. Kasvikset ovat mieluisia varsinkin raakoina muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, myös se parsakaali kelpaa. Oliiveja söisi löputtomasti, ellen rajoittaisi niitä suolan takia. Myös graavikalat ja silli maistuvat. Homejuusto valitettavasti enää ei.
Annan lapselle kolmen euron viikkorahana, jolla sitten tyttö saa ostaa, mitä haluaa - yleensä keksejä tai karkkia. Lakkautin herkkupäivän kun siirryin viikkorahaan. Lapsi on yleisesti ottaen hyvin pieniruokainen (ja laiha kuin mikä) eikä oikein tunnu tuntevan nälkää, mikä luo vähän haasteita, kun ruokaa menee niin pienet määrät - ellei se satu olemaan juuri sitä, mikä nyt sillä hetkellä maistuisi. Joskus lautaselta närpitään kaikki kasvikset ja muu jää, joskus taas joku muu osa ruoasta, eikä sitä oikein pysty ennustamaan. Lapsi on erittäin vaihtelunhaluinen ja jos kahtena päivänä on samaa ruokaa, siitä tulee rutinaa heti. Samoin ongelmallista on hidas käynnistyminen aamuisin ja ruokahaluttomuus silloin. Nämä ovat varmaankin multa perittyjä ominaisuuksia. Aamuisin vaadin, että lapsi syö aamupalan, mutta se on aina jotain pientä ja helposti uppoavaa. Usein menee jokin sokeroitu viili tms. En jaksa nipottaa tuollaisesta, kun muu ruoka sitten on laadultaan ihan riittävän kelvollista.