Laskuvarjojääkäriksi 2008

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja NNN
  • Aloitettu Aloitettu
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kannattaa vaan urheilla paljon ja monipuolisesti ni pysyy kiinnostavampanaki se touhu. Itte aloin joskus vuos sitte vetämään jotain treeniohjelmaa mut se nyt kesällä jäi sen noudattaminen ja sit syksyllä alotin taas mut seki taas vähän jäi ja viimeset kuukaudet treenasinki "vapaasti". Puntilla en käyny kertaakaan mut lihaskuntoa vedin n. 2 kertaa viikossa. Sitte hiihtoa, juoksua ja uintia aina ku siltä tuntu. Jos on jotain koulu/työmatkoja mitkä voi kulkea pyörällä mut ei oo aikasemmin vaa viittiny ni kannattaa kyl ruveta sotkemaan.
 
Ite alotin reenauksen vasta jossain lokakuun tienoilla ja se näky kyllä pisteissäkin. Repun kanssa juoksin ehkä noin 10-15 kertaa ja uimassa kävin 2 kertaa, mutta uinnissa ei oo koskaan ollu mitään ongelmia. Siinä kuitenkin tippuu eniten porukkaa. Sitten tein lihaskuntoo ehkä 4 kertaa viikossa ja leukoja vetetin joka päivä, koska niitä meni sillon lokakuussa tasan 3:nolo: Mutta testeissä menikin jo 13. Oma reenimäärä oli kyllä pieni, mutta oon pelannu futista 10 vuotta, niin siitä on tullu hyvä pohja. Hiihtämässä en käyny kertaakaan, mikä näky sitten rypemisenä ladulla:D
 
Jeh, kyllä monipuolisuus kannattaa... Itse menin tässä brasilialaisen jujutsun peruskurssille ja ens perjantaina pitäis alkaa säbää, eli sählyä pelaamaan, kyllä se tästä. Tosin mitään aerobista en oo tehny sen jälkeen kun flunssasta toivuin, enkä paljon muutakaan, tullu istuttua koneella semmonen 10 tuntia päivässä, kun on hiihtoloma :nolo:
 
Jos tahdotte kokeilla tehokasta tapaa treenata kestävyyttä niin ladatkaa sellanen 5kg/10kg (kunnosta riippuen) hiekkaa reppuun ja ettikää jostain luminen pelto/ juoksukelpoinen metsäalue ja eikun menoksi :worship:
 
Kyllä, umpihankijuoksu/suojuoksu on aivan loistava treeni, siinä pääsee hapoille aika äkkiä, eikä tartte kituutella sitä soratietä viikkoa, että kunto kohenee. Reppuakaan ei välttämättä tarvitse, mutta suosittelen lämpimästi, sillä hyvä tottua siihen painoon selässä, helpottaa reppujuoksua ja tulevaa palvelusta. 10kg levypaino (muovinen) reppuun on kanssa ihan hyvä, se painaa sen verran ettei pääse hölskymään ja hakkaamaan selkään, kunhan laittaa repusta vyötärölenkin kiinni.

(Jansulle tiedoksi, kyllä Project90 FN (eli p90) on löytänyt tiensä Suomen asevoimiin, mutta se on siis edelleen koekäytössä, erikoisjääkäreillä taitaapi olla tällä hetkellä kierrossa. Itsekin näin p90-pyssyjä jossain videossa, missä porukka hyppäs helikopterista ulos...)
 
Ja kesällä taitaa päästä aikalailla samoihin, ellei jopa kovempiin tehoihin kuin MadRoosterin hankijuoksulla (tietysti hangen syvyydestä riippuen), kun lähtee sen 10 kg repun kanssa suolle, itse en vielä ole kokeillut, mutta voisin kuvitella, ettei tuolla kovin kauan tarvitse rämpiä ennen kuin jalat on ihan liekeissä ;)
 
Mä haluaisin kertoa oman stoorini ensi vuonna pyrkiville, jos se vaikka motivoisi tällä hetkellä omasta mielestään ei niin hyvässä kunnossa olevia. Noin 1.5 vuotta ennen omia testejämme (silloin kun kaikki kutsuntainfot alkoivat) koulullamme kävi yksi sen vuoden laskuvarjojääkäreistä pitämässä luennon Utin jääkärirykmentistä. Olin kuullut juttuja aikaisemminkin ja tässä vaiheessa vasta innostuinkin. En kuitenkaan ajatellut hakea koska kuntoni oli heikko, cooper 2650m ja pientä ylipainoakin. Pikkuhiljaa unohdin koko homman.. Kului kesä ja alotin uuden ruokavalion ja päätin treenata kunnolla, jotta pärjäisin omassa lajissani (koripallo) paremmin. Laihduin melkein 8 kiloa (83kg --> 75kg, pituutta vajaa 180cm). Tässä vaiheessa ei mielessäni pyörinyt armeija vaan menestys lajissani.

Vasta kutsunnoissa muistin ljk:n ja päätin koittaa onneani. Kunto oli noussut reippaasti, cooperista hiukan yli 3000m. Laitoin hakupaperit menemään, mutta jatkoin vielä korista seurassani. Vasta kun sain tiedon, että pääsen testeihin, heräsin treenaamaan. Aikaa oli noin 6 viikkoa enkä ollut koskaan varsinaisesti treenannut uintia enkä hiihtoa, taito molemmista lajeista kuitenkin oli hallussa. Lopetin koripallotreenit ja aloitin reppujuoksut kevyillä lenkeillä totutellen painoon. Aikaa ei kuitenkaan ollut tarpeeksi ja täysvauhtiset lenkit tuli aloittaa nopeasti. Treenasin noin 6 kertaa viikossa (joskus vähemmän) viisi viikkoa ja lopuksi pidin kevyen viikon, eniten treeniä vaati uinti (en läpäissyt 4.30 rajaa 6 viikkoa ennen testejä). Lihaskuntoa tein vain kolme kertaa ennen testejä, sillä sain täydet pisteet ilman treeniäkin muista paitsi leuoista. Niitä tuli sitten vedettyä joka toinen päivä.

Hiihtämään ehti vasta viikko ennen testejä etelän sääolosuhteiden ansiosta. Kävin hiihtämässä kaksi kertaa (toisella kerralla sain lainaksi SA sukset, joka oli merkittävä tekijä). Kokeilin myös juoksutestiä omalla ajallani ja meinasin jättää leikin kesken puolivälissä. Isäni kuitenki pyysi jatkamaan ja juoksin testin pakkasessa omatekemä reppu selässä aikaan 14.15. Tässä vaiheessa aloin uskoa että testit menevät läpi.

Testipäivät olivat uskomaton kokemus ja suosittelen niitä jokaiselle jota vähänkin kiinnostaa. Väittäisin, ettei yksikään testeissä epäonnistunut tule katumaan päätöstään lähteä Uttiin. Lihaskunnot meni kuten odotinkin, muuten täydet paitsi leuoista 2p. Tämän jälkeen oli vuorossa merkittävin testi, juoksu. Reppu, jonka siellä saa, voittaa jokaisen omatekemän systeemin. Sen ja tilanteen tuoman kilpailun ansiosta juoksin testin aikaan 13min 2s. Uinnista ja hiihdosta sain sitten ne minimipisteet.

32 pistettä fyysisistä (tänä vuonna oli saatava 31 pistettä) ja psykot meni ihan jees. Pari päivää sitten tuli kirje joka kertoi minun tulleeni valituksi.

Opetuksena se, ettei kannata luovuttaa eikä missään nimessä jättää kokeilematta, jos tahtoa ja halua on. Ei pidä luottaa vain fyysisiin testeihin. Jos fyysiset läpäisee, pääkoppa ratkaisee. Tietysti yli 40p on parempi lähtökohta kuin yli 30p, mutta olemalla rehti haastatteluissa ja keskittymällä psykoihin on hyvät mahkut huonompikuntoisellakin tulla valituksi.

Vielä lopuksi muutama vinkki harjoitteluun. Minulla ei ole kokemusta vuosi ennen testejä aloitetusta treenistä, mutta sen voin sanoa, ettei punttisali aja asiaa. Lihaskuntoa voi tehdä kotonakin. Painojen nostelu lisää vain massaa ja juoksu vaikeutuu. Toiseksi: ei kannata menettää hermojaan reppujuoksuissa, jos oma reppu tuntuu siltä kuin kilimanjaaroa kantaisi. Testeissä käytetyt reput ovat luksusta verrattuna jokaiseen itse-tunattuun säkkiin.

Nyt kun olen saanut tarinani valmiiksi, toivotan vain treeni-intoa kaikille ensi vuonna pyrkiville! Kiitos niille jotka jaksoivat tämän romaanin lukea :david:
 
Larppi sanoi:
Mä haluaisin kertoa oman stoorini ensi vuonna pyrkiville, jos se vaikka motivoisi tällä hetkellä omasta mielestään ei niin hyvässä kunnossa olevia. Noin 1.5 vuotta ennen omia testejämme (silloin kun kaikki kutsuntainfot alkoivat) koulullamme kävi yksi sen vuoden laskuvarjojääkäreistä pitämässä luennon Utin jääkärirykmentistä. Olin kuullut juttuja aikaisemminkin ja tässä vaiheessa vasta innostuinkin. En kuitenkaan ajatellut hakea koska kuntoni oli heikko, cooper 2650m ja pientä ylipainoakin. Pikkuhiljaa unohdin koko homman.. Kului kesä ja alotin uuden ruokavalion ja päätin treenata kunnolla, jotta pärjäisin omassa lajissani (koripallo) paremmin. Laihduin melkein 8 kiloa (83kg --> 75kg, pituutta vajaa 180cm). Tässä vaiheessa ei mielessäni pyörinyt armeija vaan menestys lajissani.

Vasta kutsunnoissa muistin ljk:n ja päätin koittaa onneani. Kunto oli noussut reippaasti, cooperista hiukan yli 3000m. Laitoin hakupaperit menemään, mutta jatkoin vielä korista seurassani. Vasta kun sain tiedon, että pääsen testeihin, heräsin treenaamaan. Aikaa oli noin 6 viikkoa enkä ollut koskaan varsinaisesti treenannut uintia enkä hiihtoa, taito molemmista lajeista kuitenkin oli hallussa. Lopetin koripallotreenit ja aloitin reppujuoksut kevyillä lenkeillä totutellen painoon. Aikaa ei kuitenkaan ollut tarpeeksi ja täysvauhtiset lenkit tuli aloittaa nopeasti. Treenasin noin 6 kertaa viikossa (joskus vähemmän) viisi viikkoa ja lopuksi pidin kevyen viikon, eniten treeniä vaati uinti (en läpäissyt 4.30 rajaa 6 viikkoa ennen testejä). Lihaskuntoa tein vain kolme kertaa ennen testejä, sillä sain täydet pisteet ilman treeniäkin muista paitsi leuoista. Niitä tuli sitten vedettyä joka toinen päivä.

Hiihtämään ehti vasta viikko ennen testejä etelän sääolosuhteiden ansiosta. Kävin hiihtämässä kaksi kertaa (toisella kerralla sain lainaksi SA sukset, joka oli merkittävä tekijä). Kokeilin myös juoksutestiä omalla ajallani ja meinasin jättää leikin kesken puolivälissä. Isäni kuitenki pyysi jatkamaan ja juoksin testin pakkasessa omatekemä reppu selässä aikaan 14.15. Tässä vaiheessa aloin uskoa että testit menevät läpi.

Testipäivät olivat uskomaton kokemus ja suosittelen niitä jokaiselle jota vähänkin kiinnostaa. Väittäisin, ettei yksikään testeissä epäonnistunut tule katumaan päätöstään lähteä Uttiin. Lihaskunnot meni kuten odotinkin, muuten täydet paitsi leuoista 2p. Tämän jälkeen oli vuorossa merkittävin testi, juoksu. Reppu, jonka siellä saa, voittaa jokaisen omatekemän systeemin. Sen ja tilanteen tuoman kilpailun ansiosta juoksin testin aikaan 13min 2s. Uinnista ja hiihdosta sain sitten ne minimipisteet.

32 pistettä fyysisistä (tänä vuonna oli saatava 31 pistettä) ja psykot meni ihan jees. Pari päivää sitten tuli kirje joka kertoi minun tulleeni valituksi.

Opetuksena se, ettei kannata luovuttaa eikä missään nimessä jättää kokeilematta, jos tahtoa ja halua on. Ei pidä luottaa vain fyysisiin testeihin. Jos fyysiset läpäisee, pääkoppa ratkaisee. Tietysti yli 40p on parempi lähtökohta kuin yli 30p, mutta olemalla rehti haastatteluissa ja keskittymällä psykoihin on hyvät mahkut huonompikuntoisellakin tulla valituksi.

Vielä lopuksi muutama vinkki harjoitteluun. Minulla ei ole kokemusta vuosi ennen testejä aloitetusta treenistä, mutta sen voin sanoa, ettei punttisali aja asiaa. Lihaskuntoa voi tehdä kotonakin. Painojen nostelu lisää vain massaa ja juoksu vaikeutuu. Toiseksi: ei kannata menettää hermojaan reppujuoksuissa, jos oma reppu tuntuu siltä kuin kilimanjaaroa kantaisi. Testeissä käytetyt reput ovat luksusta verrattuna jokaiseen itse-tunattuun säkkiin.

Nyt kun olen saanut tarinani valmiiksi, toivotan vain treeni-intoa kaikille ensi vuonna pyrkiville! Kiitos niille jotka jaksoivat tämän romaanin lukea :david:
Click to expand...

Hieno ja rehellinen vastaus. kiitokset.

Tosta itse-tehdystä repusta voi jopa olla hyötyä testitilanteessa jos se Utin reppu oikeasti on sitä "luksusta". Itekin olen miettinyt tota henkisen kantin ja pääkopan merkitystä ja se varmaankin loppupeleissä ratkaisee enemmän molemmissa testeissä kuin pelkkä lihasvoima/kestävyys. Jos nyt ajatellaan erikoisjoukko-koulutusta kaikessa laajuudessaan niin loppujen lopuksi niitä ketkä oikeasti siihen touhuun pystyvät on hyväkuntoisten joukossa aika vähän.

Tuota henkistä kanttia ja sitä kliseistä "sisua" voi harjaannuttaa esim. siten, että lenkkeillessä juoksee aina sen yhden ylimääräisen kilometrin silloin kun tuntuu, ettei enää jaksa. Itselläni suurin ongelma henkisellä puolella on lievä korkeanpaikan kammo, joka osaltaan toimii kannustimena koko touhuun ryhtymiseen. Toinen henkilökohtainen kannustin on halu tuntea todella olevansa elossa. En ole koskaan halunnut tehdä ns. "normaaleja" töitä esim. toimistossa. Tahtoisin kokea elämässä enemmän ja nähdä maailmaa muista näkövinkkeleistä kuin turistina. Sotilasura kiinnostaisi pääasiassa juuri sen nykyisen kansainvälisyyden takia.

Ja kuten Larppi sanoikin, tuskin kukaan Uttiin pääsemisessä epäonnistuneista katuu kyseistä.
 
Skari sanoi:
Ja kesällä taitaa päästä aikalailla samoihin, ellei jopa kovempiin tehoihin kuin MadRoosterin hankijuoksulla (tietysti hangen syvyydestä riippuen), kun lähtee sen 10 kg repun kanssa suolle, itse en vielä ole kokeillut, mutta voisin kuvitella, ettei tuolla kovin kauan tarvitse rämpiä ennen kuin jalat on ihan liekeissä ;)
Click to expand...

Voi myös käydä niin, että jäät sinne suolle ;)
 
Larppi sanoi:
Mä haluaisin kertoa oman stoorini ensi vuonna pyrkiville, jos se vaikka motivoisi tällä hetkellä omasta mielestään ei niin hyvässä kunnossa olevia. Noin 1.5 vuotta ennen omia testejämme (silloin kun kaikki kutsuntainfot alkoivat) koulullamme kävi yksi sen vuoden laskuvarjojääkäreistä pitämässä luennon Utin jääkärirykmentistä. Olin kuullut juttuja aikaisemminkin ja tässä vaiheessa vasta innostuinkin. En kuitenkaan ajatellut hakea koska kuntoni oli heikko, cooper 2650m ja pientä ylipainoakin. Pikkuhiljaa unohdin koko homman.. Kului kesä ja alotin uuden ruokavalion ja päätin treenata kunnolla, jotta pärjäisin omassa lajissani (koripallo) paremmin. Laihduin melkein 8 kiloa (83kg --> 75kg, pituutta vajaa 180cm). Tässä vaiheessa ei mielessäni pyörinyt armeija vaan menestys lajissani.

Vasta kutsunnoissa muistin ljk:n ja päätin koittaa onneani. Kunto oli noussut reippaasti, cooperista hiukan yli 3000m. Laitoin hakupaperit menemään, mutta jatkoin vielä korista seurassani. Vasta kun sain tiedon, että pääsen testeihin, heräsin treenaamaan. Aikaa oli noin 6 viikkoa enkä ollut koskaan varsinaisesti treenannut uintia enkä hiihtoa, taito molemmista lajeista kuitenkin oli hallussa. Lopetin koripallotreenit ja aloitin reppujuoksut kevyillä lenkeillä totutellen painoon. Aikaa ei kuitenkaan ollut tarpeeksi ja täysvauhtiset lenkit tuli aloittaa nopeasti. Treenasin noin 6 kertaa viikossa (joskus vähemmän) viisi viikkoa ja lopuksi pidin kevyen viikon, eniten treeniä vaati uinti (en läpäissyt 4.30 rajaa 6 viikkoa ennen testejä). Lihaskuntoa tein vain kolme kertaa ennen testejä, sillä sain täydet pisteet ilman treeniäkin muista paitsi leuoista. Niitä tuli sitten vedettyä joka toinen päivä.

Hiihtämään ehti vasta viikko ennen testejä etelän sääolosuhteiden ansiosta. Kävin hiihtämässä kaksi kertaa (toisella kerralla sain lainaksi SA sukset, joka oli merkittävä tekijä). Kokeilin myös juoksutestiä omalla ajallani ja meinasin jättää leikin kesken puolivälissä. Isäni kuitenki pyysi jatkamaan ja juoksin testin pakkasessa omatekemä reppu selässä aikaan 14.15. Tässä vaiheessa aloin uskoa että testit menevät läpi.

Testipäivät olivat uskomaton kokemus ja suosittelen niitä jokaiselle jota vähänkin kiinnostaa. Väittäisin, ettei yksikään testeissä epäonnistunut tule katumaan päätöstään lähteä Uttiin. Lihaskunnot meni kuten odotinkin, muuten täydet paitsi leuoista 2p. Tämän jälkeen oli vuorossa merkittävin testi, juoksu. Reppu, jonka siellä saa, voittaa jokaisen omatekemän systeemin. Sen ja tilanteen tuoman kilpailun ansiosta juoksin testin aikaan 13min 2s. Uinnista ja hiihdosta sain sitten ne minimipisteet.

32 pistettä fyysisistä (tänä vuonna oli saatava 31 pistettä) ja psykot meni ihan jees. Pari päivää sitten tuli kirje joka kertoi minun tulleeni valituksi.

Opetuksena se, ettei kannata luovuttaa eikä missään nimessä jättää kokeilematta, jos tahtoa ja halua on. Ei pidä luottaa vain fyysisiin testeihin. Jos fyysiset läpäisee, pääkoppa ratkaisee. Tietysti yli 40p on parempi lähtökohta kuin yli 30p, mutta olemalla rehti haastatteluissa ja keskittymällä psykoihin on hyvät mahkut huonompikuntoisellakin tulla valituksi.

Vielä lopuksi muutama vinkki harjoitteluun. Minulla ei ole kokemusta vuosi ennen testejä aloitetusta treenistä, mutta sen voin sanoa, ettei punttisali aja asiaa. Lihaskuntoa voi tehdä kotonakin. Painojen nostelu lisää vain massaa ja juoksu vaikeutuu. Toiseksi: ei kannata menettää hermojaan reppujuoksuissa, jos oma reppu tuntuu siltä kuin kilimanjaaroa kantaisi. Testeissä käytetyt reput ovat luksusta verrattuna jokaiseen itse-tunattuun säkkiin.

Nyt kun olen saanut tarinani valmiiksi, toivotan vain treeni-intoa kaikille ensi vuonna pyrkiville! Kiitos niille jotka jaksoivat tämän romaanin lukea :david:
Click to expand...

No mähän lähen lenkille!
Oikeesti aika helpottavaa kuulla, että näillä "normaalikuntoisilla" on myös tsäänssei. Todella kannustava tarina. Mutta silti itseäni (vaikka tiedän olevani mukava ja suht koht älykäs) pelottaa enemmän nuo psykologiset testit. Olen kuullut niin hurjaa juttua niistä, että haastatteluissa kysellään ja kaivellaan sellaisia juttuja esiin esim. menneisyydestä, että isot miehet on jopa ruvenneet itkemään siellä. En sitten paikkaansa pitävyydestä osaa sanoa yhtikäs mitään. Ja olen myös kuullut, että siellä on paljon hyvää matikka päätä vaativia testejä, esim. todella hankalia lukujonoja ja että ilman lukion pitkää matikkaa ei niissä voi pärjätä.. Kommentteja testeissä olleilta??:eek: :eek:
 
Haastattelusta: Tuokio kestää kymmenisen minuuttia, jonka aikana kysellään kaveri/perhesuhteista, urheilutaustasta ja kaikesta muusta elämään liittyvästä. Sen jälkeen tulee muutama kysymys tyyliin miksi haluaisimme sinut tänne, missä olet hyvä jne. Ei kannata ottaa paineita, olemalla oma itsensä ja vastaamalla kysymyksiin rehellisesti ei tule ongelmia. Ei siinä pyritä miestä murtamaan :D

Psykologisista: Miksi ottaa paineita kun niihin ei voi treenata? Ne menee miten menee. Keskittyy vaan parhaansa mukaan, mikä ei kylläkään parin tunnin yöunilla ja rankan päivän jälkeen ole helppoa.

Matikkapäästä on kieltämättä hyötyä mutta lukiomatikka ei ole välttämätön. Laskut ovat päässälaskuja. Tietty fysiikan tuntemus auttaa myös, mutta riittää kun ymmärtää asiat käytännössä (kumpi painaa enemmän kilo höyheniä vai kilo nauloja).

Ei muuta ku lenkkiä :whip:
 
Larppi sanoi:
Haastattelusta: Tuokio kestää kymmenisen minuuttia, jonka aikana kysellään kaveri/perhesuhteista, urheilutaustasta ja kaikesta muusta elämään liittyvästä. Sen jälkeen tulee muutama kysymys tyyliin miksi haluaisimme sinut tänne, missä olet hyvä jne. Ei kannata ottaa paineita, olemalla oma itsensä ja vastaamalla kysymyksiin rehellisesti ei tule ongelmia. Ei siinä pyritä miestä murtamaan :D
Click to expand...
Juurikin näin. Itse olin nimenomaan täysin oma itseni ja vastailin rehellisesti haastattelussa: tulos 1/5 pistettä ja karsiva tekijä LJK:hon. Fyysisistä oli pisteitä pohjalla 37. Maanantaina tulee tosiaa tarkat tiedot mikä haastattelussa meni pieleen. En tällä hetkellä pysty ymmärtämään ollenkaan miten sain vain 1 pisteen, haastattelu kun tuntu menevän melko hyvin.

Lähden nyt pohjoista kohti ja laskettelemaan vajaaksi viikoksi mut kirjottelen sitten tänne taas kun palaan. Ketuttaa kyllä että LJK jäi sitten noinkin turhasta asiasta kun haastattelusta kiinni. Psykotkin ku meni läpi 3/5 pisteellä. :curs:
 
No miten vastasitte tuohon miksi haluat laskuvarjojääkäriksi? Kun itse mietin koko ajan sopivia vastauksia niin toisaalta joku voisi pitää myös omahyväisenä.. Esim. koska sitten kun haen kadettikouluun ja olen ollut ljk:ssa minut otetaan huomioon paremmin ja valitaan jos on kahden vaiheilla rankan koulutuksen takia.. Tuosta joku ääliö voisi saada kuvan että vastauksen lyhennös on "koska olen paras kun kävin ljk:n"... Ja riittääkö syy että haluaa haastavan koulutuksen kun se armeija on kuitenkkin käytävä?
 
Ite vastasin ainakin, että haluan kokeilla rajojani ja en halua päästä intistä helpolla, jotain tollasta perus sössötystä vaan. Meinasin kyl jäätyy kysymykseen: mitkä ovat heikkoutesi:D ei sillä ettei niitä olis, mut sopivaa joutu vähän kaivelee.
 
Jos on rehellisesti jotain mieltä ja ilmaisee mielipiteensä, tuskin sitä käsitetään väärin. Vähän voi ampua ylikin. Itse sanoin että haluan suorittaa varusmiespalveluksen mielekkäästi, kovassa porukassa.
 
Todellakin niin kuin jo on mainittu, kannattaa haastattelussa ja psykologisissa testeissä olla oma itsensä ja jos on sitä mitä sinne haetaan niin hyvä sitten. En ite rupeis kauheesti ainakaan sokeroimaan noita omia ominaisuuksia/vastauksia.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom