- Liittynyt
- 23.7.2006
- Viestejä
- 1
Niitä kohtalon tovereita....
Hmm olisi varmaan jo paljon aiemmin pitänyt alkaa seuraamaan tämän osoitteen foorumia van on jostain syystä jäänyt välistä. Pitää toivoa että ketjun aloittaja joskus vilkaisee tähänkin suuntaan...
Jokatapauksessa tuo alku tuntuu olevan lähes tuttua hommaa mitä on itselläni ollut. Kun joskus aikoinaan koulu alkoi niin alkoi lihominen kunnolla, vuonna 2002 keväällä painoin oman ennätykseni 132kiloa ( tuolloin about 17v). Siinä tuli vastaan käännepiste kun alkoi olemaan todellista totta kaikki astma & diabetes ongelmat jonka seurauksena pistelin itseni seinille ja rupesin laihduttamaan. Ensimmäisen vuoden ja kahden kuukauden aikana laihdutin 52kiloa pois painosta.
Tuolloin tuli huomattua juuri edellä mainitut asiat että ruuan kanssa piti olla tarkkana ja liikkua paljon. Armeijaan tuli jouduttua tuossa 2005 missä taas puolessa vuodessa paino nousi lähemmäs 100kiloa (mennessä oli tuo 80kg). Nyt vuosi armeijan jälkeen painoa on 85kiloa ja suunta on ollut kokoajan alaspäin. Ruokapuolella uskoisin omalta kohdalta että tuo 1000kcal on melko sellainen määrä mitä enempää ei itselläkään tule syötyä painonnousun varjolla. Normaalisti päivä menee sillä kaavalla että aamulla 2-4palaa paahtoleipää rasvan kanssa (muuten en käytä leivän päällä mitään rasvaa muulloin kuin aamupalalla) ja sen jälkeen lounas jossain 11-14 välillä mikä saattaa olla pelkästään nuudeleita&kinkkusuikaleita ja pari palaa leipää. Iltapalana sitten menee pari palaa leipää ja kunnolla vihreätä pöperöä siinä välissä (kurkkua, salaattia). Muuten ei yksinkertaisesti paljoa muuta tarvitse syödä että paino ottaisi noususuhdanteen ylöspäin.
Edellä mainitun ruokailun päälle olen vuodenajasta riippuen lenkkeillyt (n. 30min) tai hiihtänyt (30min-60min) tai pyöräillyt (40min-70min) lähes jokaisena päivänä sekä tehnyt ennen noita suorituksia 50-60 toistoa vatsalihaksia, 3x10 sarjaa penkissä painojen kanssa, etunojapunnerruksia ja muita lihaskuntoon vaikuttavia hommia. Voi kuulostaa aika hullulta menolta jokaisena viikonpäivänä tuota tehdä, mutta näin olen nyt reilut kolme vuotta edennyt ja saanut pidettyä painon suurinpiirteni kurissa.
Välillä tosiaan tahtoo henkisen kantin päälle käydä tuo ettei kärsi syödä kunnolla, mutta itseä on tullut lohdutettua sillä asialla että jää rahat mitä ei tule syötyä johonkin muuhun käyttöön. Keskustelun aloittaja kaipaili myös tuosta löysän nahan ongelmasta ja se on valitettavasti liian tuttu itselleni kanssa. Aivan laihduttamisen alusta alkaen olen tehnyt vastalihaksia 50-100 toistoa per liikuntakerta van ikäväksi pitää todeta että sitä paidatonta edustusmahaa on hyvin vaikea saavuttaa kun on tuota "löysää nahkaa" löytyy ja itselläni on vielä nuo arvet muistuttamassa miten paljon sitä läskiä tuossa oli, sentään ne on vaalentunu ja vähän hävinny mutta ei sitä paljoa uimarannoilla innosta vielä pyöriä.
Muttas jospa sitä tästä alkaisi näitä aiheita seuraamaan ja toivottavasti tulisi keksittyä jotain vaihtelua näihin omiin päivärutiineihin..
Moro kaikille
Eli, olen kauhistunut kun luen näitä laihdutus juttuja mitä näillä palstoilla on. Kolme kertaa viikoss salilla plus jotain aerobista ja sais syödä 2000+ cal ja silti laihtua ? Itse olen ollut lapsena erittäin ylipainoinen ja nykyään 20+ iässä normaalipainoinen mutta joudun elämään hädin tuskin 1000+cal päivä määrällä vaikka harrastan sali treeniä n3krt viikossa plus aerobiset. Jos alan yhtään mässäilemään (siis minun mässäily on jotain 2000cal) saatan lihota puhdasta läskiä jotain 10kg kuukaudessa. Ja tällä hetkellä siis noin 184cm ja 84kg.
Niinkuin kuvitella saattaa vuosia näinkin niukalla kalorimäärällä alkaa syödä jo miestä.
Olisitko kellään jakaa samanlaisista "oireista" kokemusta ja onko kellään mitään mahdollista ratkaisua ongelmaan ?
Itse olen käsittänyt niin että teini ikään mennessä kerätyt rasvasolut on ja pysyy vaikka miten laihduttais aikuisiällä. Rasvasolut vain pienenevät. Joten onko kyseessä ilmiö että kymmenen pesusientä imee enemmän vettä kuin kaksi pesusientä?
Tämä on ikävää koska, jaksolla jolla yritän kerätä lihas massaa, ravintoa siirtyy suhteessa enemmän vyötärölle ja perseen seudulle kuin lihakseen. Jonka jälkeen aloitan laihdutuskuurin ja menetän taas suhteessa enemmän lihasta kuin läskiä tämän laihdutuskuurin aikana. Lopputulos on huonompi kuin aloitustilanne. Voisin tietenkin laihduttaa itseni lihaksittomaksi heinäkepiksi. mutta jostain syystä tämä vaihtoehto ei houkuta laisinkaan
Olen pohtinut asiasta pääni puhki. Ja pokka (ja rahat) ei antaisi millään periksi mennä minnekkään rasvaimuklinikalle poistattamaan mahdollisia jämähtäneitä rasvasoluja.
Toisaalta en ole koskaan nähnyt aikuista miestä kuolevan nälkään löysän/lihavan näköisenä
No, tässä kuitenkin joitain ajatuksia aiheesta joka on minua vaivannut. Kaikki mahdollinen apu asian tiimoilta olisi suuresti arvostettua!
PS: Vielä sellainen asia että jos löytyy kohtalotovereita, siis lapsuudessa runsaasti ylipainoisina olleita ja sittemmin itsensä "normaaleiden" kirjoihin saaneita niin onko teille tämä löysäiho tuttua ? ja voiko sitä hoitaa muulla kuin kirurgin veitsellä ?
No niin, kiitos kaikille jotka jaksoivat tänne asti
Ystävällisin Terveisin
Jqs1
Hmm olisi varmaan jo paljon aiemmin pitänyt alkaa seuraamaan tämän osoitteen foorumia van on jostain syystä jäänyt välistä. Pitää toivoa että ketjun aloittaja joskus vilkaisee tähänkin suuntaan...
Jokatapauksessa tuo alku tuntuu olevan lähes tuttua hommaa mitä on itselläni ollut. Kun joskus aikoinaan koulu alkoi niin alkoi lihominen kunnolla, vuonna 2002 keväällä painoin oman ennätykseni 132kiloa ( tuolloin about 17v). Siinä tuli vastaan käännepiste kun alkoi olemaan todellista totta kaikki astma & diabetes ongelmat jonka seurauksena pistelin itseni seinille ja rupesin laihduttamaan. Ensimmäisen vuoden ja kahden kuukauden aikana laihdutin 52kiloa pois painosta.
Tuolloin tuli huomattua juuri edellä mainitut asiat että ruuan kanssa piti olla tarkkana ja liikkua paljon. Armeijaan tuli jouduttua tuossa 2005 missä taas puolessa vuodessa paino nousi lähemmäs 100kiloa (mennessä oli tuo 80kg). Nyt vuosi armeijan jälkeen painoa on 85kiloa ja suunta on ollut kokoajan alaspäin. Ruokapuolella uskoisin omalta kohdalta että tuo 1000kcal on melko sellainen määrä mitä enempää ei itselläkään tule syötyä painonnousun varjolla. Normaalisti päivä menee sillä kaavalla että aamulla 2-4palaa paahtoleipää rasvan kanssa (muuten en käytä leivän päällä mitään rasvaa muulloin kuin aamupalalla) ja sen jälkeen lounas jossain 11-14 välillä mikä saattaa olla pelkästään nuudeleita&kinkkusuikaleita ja pari palaa leipää. Iltapalana sitten menee pari palaa leipää ja kunnolla vihreätä pöperöä siinä välissä (kurkkua, salaattia). Muuten ei yksinkertaisesti paljoa muuta tarvitse syödä että paino ottaisi noususuhdanteen ylöspäin.
Edellä mainitun ruokailun päälle olen vuodenajasta riippuen lenkkeillyt (n. 30min) tai hiihtänyt (30min-60min) tai pyöräillyt (40min-70min) lähes jokaisena päivänä sekä tehnyt ennen noita suorituksia 50-60 toistoa vatsalihaksia, 3x10 sarjaa penkissä painojen kanssa, etunojapunnerruksia ja muita lihaskuntoon vaikuttavia hommia. Voi kuulostaa aika hullulta menolta jokaisena viikonpäivänä tuota tehdä, mutta näin olen nyt reilut kolme vuotta edennyt ja saanut pidettyä painon suurinpiirteni kurissa.
Välillä tosiaan tahtoo henkisen kantin päälle käydä tuo ettei kärsi syödä kunnolla, mutta itseä on tullut lohdutettua sillä asialla että jää rahat mitä ei tule syötyä johonkin muuhun käyttöön. Keskustelun aloittaja kaipaili myös tuosta löysän nahan ongelmasta ja se on valitettavasti liian tuttu itselleni kanssa. Aivan laihduttamisen alusta alkaen olen tehnyt vastalihaksia 50-100 toistoa per liikuntakerta van ikäväksi pitää todeta että sitä paidatonta edustusmahaa on hyvin vaikea saavuttaa kun on tuota "löysää nahkaa" löytyy ja itselläni on vielä nuo arvet muistuttamassa miten paljon sitä läskiä tuossa oli, sentään ne on vaalentunu ja vähän hävinny mutta ei sitä paljoa uimarannoilla innosta vielä pyöriä.
Muttas jospa sitä tästä alkaisi näitä aiheita seuraamaan ja toivottavasti tulisi keksittyä jotain vaihtelua näihin omiin päivärutiineihin..
