- Liittynyt
- 8.1.2006
- Viestejä
- 289
Kun naiset halutaan pitää poissa tuolta isien ketjusta, niin mun mielestä olis tarvetta ketjulle, jossa kummatkin sukupuolet voisivat keskustella jälkikasvustaan. Ainakin mun mielestä tuolla isien ketjussa on usein hyvinkin kiinnostavia aiheita, kuten esimerkiksi nyt tämä lainaamani alla oleva, joka on meilläkin ajankohtainen. Mimmen puolella keskustelu taas rajaa isien kommentit pois, joten yleinen puoli sopii tähän tarkoitukseen parhaiten.
Kuinka kauan teillä muilla on kestänyt, että nuo keinot auttavat? Meidän pikkuneitokainen 1v 9kk nimittäin harrastaa tuota läpsimistä. Olen yrittänyt käyttää tuota Hipan neuvomaa tapaa, että kielletään napakasti ja sitten huomio kiinnitetään muualle. Päiväkodissä käyttävät jäähyä, mutta mä en saa sitä toimimaan tytön kanssa. Läpsiminen on vähentynyt mun mielestä tuolla kielto + huomio muualle kombolla, mutta ei ole loppunut. Välillä turhauttaa, kun tuntuu, että puhuis seinälle ja tyttö oikein katsoo silmiin ja jatkaa läpsimistä. Siksi huomion kiinnittäminen muualle kai auttakin (napakan kiellon jälkeen tietysti).
Lisäksi tönii joskus kavereitaan. Tönimiseen puututaan tietysti myös. Yleensä menen kyykkyyn lapsen tasolle, otan napakasti käsistä kiinni, katson silmiin ja kerron, että ei saa töniä, siitä tulee toiselle pipi ja sitten suru (lapselle tuttuja käsitteitä). Kerran leikkipuistossa se tönäisi yhtä poikaa, joka kaatui ja alkoi itkemään. Siitä se on puhunut nyt monta kertaa ja sitä kautta tuntuu, että se on ruvennut tajuamaan, että toista sattuu, kun tönitään. Ehkä tässäkin on siis käännettä parempaan odotettavissa. Lisäksi on noissa tilanteissa yritetty ohjata hyviin kontaktikeinoihin, kuten silittämiseen ja halaamiseen, joita tyttö harrastaa muutenkin. Mutta tässäkin hetkittäin tuntuu, että mikään ei uppoa siihen kaaliin. Onneksi nuo tönimiset on kuitenkin enemmän satunnaisia, mutta silti...
Mitenkäs teillä hoidellaan sellainen kasvatuksellinen kysymys, kun meidän 2,5 vuotias on nyt alkanut mottaileman äitiä. Isää ei lyö, ainakaan vielä. Olen nähnyt useita vanhempia, jotka vaan tyynesti koittavat torjua mottailua ja eivät reagoi siihen rangaistuksella.
- Lisääkö mottaamisesta seuraava rangaistus lapsen vihaa ja pahentaa tilannetta?
- Miten siihen olisi hyvä reagoida, sillä emme aio ko. käytöstä sallia?
Mainittakoon vielä, että mottailua lapsi ei ole oppinut meiltä, edes luunappia ei lapselle meillä ole annettu. (tästä nykykasvatuksesta ilman fyysistä kuritusta olen hieman eri mieltä, mutta näillä nykysäännöillä nyt mennään).
Kasvatustieteellinen vastaus:
"Kahden, kolmen vuoden iässä reaktiotapa on hyvin fyysinen, aggressio synnyttää vaistonvaraisen väkivaltareaktion. Lapsi tarvitseekin jo nyt aggressiokasvatusta: lempeää rajoittamista ja esimerkinomaisen mallin, miten aggressiontunnetta saa ilmaista, sekä mallin siitä, miten puoliaan saa pitää. Pettymyksiä tulee väistämättä siitä, etteivät aikuiset salli kaikkea ja joka paikkaan ei voi mennä. Sen sijaan, että kiellon ja rajoituksen jälkeen lapsi jätettäisiin vaille vaihtoehtoa, hänen huomionsa kannattaa kiinnittää johonkin uuteen asiaan." Lähde: Aggression portaat -kirja.
Tietty tässä tulee se kysymys, missä tilanteissa mottaamista ilmenee. Onko se juurikin siitä, mitä tuossa pätkässä puhutaan eli kun tulee kieltoa tai rajoituksia niin mennään ja mottastaan? Sallia sitä ei kannata missään nimessä. Se on karhunpalvelus kaikille.
En tiedä, kuinka hyvin rangaistus toimii noin pienelle lapselle, koska hän ei välttämättä ymmärrä rangaistuksen tarkoitusta. Toinen kysymys on se, että mikä se rangaistus olisi. Ainakin voisi aloittaa siitä, että kieltää tiukasti ja rajoittaa lasta niin, ettei väkivaltainen käytös jatku (esimerkiksi ottaa kädestä kiinni tai pitää sylissä tiukasti ja hellästi).
Kuinka kauan teillä muilla on kestänyt, että nuo keinot auttavat? Meidän pikkuneitokainen 1v 9kk nimittäin harrastaa tuota läpsimistä. Olen yrittänyt käyttää tuota Hipan neuvomaa tapaa, että kielletään napakasti ja sitten huomio kiinnitetään muualle. Päiväkodissä käyttävät jäähyä, mutta mä en saa sitä toimimaan tytön kanssa. Läpsiminen on vähentynyt mun mielestä tuolla kielto + huomio muualle kombolla, mutta ei ole loppunut. Välillä turhauttaa, kun tuntuu, että puhuis seinälle ja tyttö oikein katsoo silmiin ja jatkaa läpsimistä. Siksi huomion kiinnittäminen muualle kai auttakin (napakan kiellon jälkeen tietysti).
Lisäksi tönii joskus kavereitaan. Tönimiseen puututaan tietysti myös. Yleensä menen kyykkyyn lapsen tasolle, otan napakasti käsistä kiinni, katson silmiin ja kerron, että ei saa töniä, siitä tulee toiselle pipi ja sitten suru (lapselle tuttuja käsitteitä). Kerran leikkipuistossa se tönäisi yhtä poikaa, joka kaatui ja alkoi itkemään. Siitä se on puhunut nyt monta kertaa ja sitä kautta tuntuu, että se on ruvennut tajuamaan, että toista sattuu, kun tönitään. Ehkä tässäkin on siis käännettä parempaan odotettavissa. Lisäksi on noissa tilanteissa yritetty ohjata hyviin kontaktikeinoihin, kuten silittämiseen ja halaamiseen, joita tyttö harrastaa muutenkin. Mutta tässäkin hetkittäin tuntuu, että mikään ei uppoa siihen kaaliin. Onneksi nuo tönimiset on kuitenkin enemmän satunnaisia, mutta silti...