Laitanpa tämän tännekkin, olkapään kuntoutumisesta kokemuksia?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Spitium
  • Aloitettu Aloitettu

Spitium

Liittynyt
8.11.2005
Viestejä
155
Tupsahdin mimmien puolelta tännekkin, kun ajattelin että onhan niitä vammoja miehilläkin - joten suurempi mahdollisuus saada kannustavia (?) vastauksia :worship:

Multa korjattiin sijoiltaanmenoen aiheuttamat vauriot kaksi viikkoa sitten, ihme kyllä kipuja ei ole ollut laisin :rock: Nyt tietty kiinnostaa treenikuntoon pääseminen, muutenkin tuli niin pahaan paikkaan koko äksidentti Kuntoutus alkaa kahden viikon kuluttua, sit saattaa jopa sattua :eek:

Mutta miten te muut olette kuntoutuneet tai tiedättekö jonkun muun tarinaa? Mun olisi tarkoitus saada tästä olkapäästä hyvä, koska treenaan ihan massa/voima periaatteella ja olenkin kokoisekseni (166/60) varsin hyvässä kunnossa. Alkuhan tässä voi olla hankalaa, mut kyllä meinasin ennen kevättä olla siinä kunnossa että tämänhetkinen penkkiennätykseni (62.5kg) on historian havinaa ;) Että kuulostaako muista tämän läpikäyneistä tuo ihan mahdottomalta?? Tähystyksessä kiinnitettiin kolmella ankkurilla revennyt rustoreuna takas kiinni sekä kiristettiin etukapseli...kiitos etukäteen vastanneille :haart:

Niin ja tuumin josko vetäisin hst-tyyppisen treeniohjelman sitten alkuun, taukoa salilta nyt jo parisen kuukautta, saikkuakin vuoden loppuun näin ensi alkuun - joten ilmeisesti on annettava aikaa parantumiselle? Pahoittelen kirjoitusvirheitä, tämän vasurin osumatarkkuus on aika vakio: yksi osuu, kaksi seuraavaa tuurilla ja sitten meneekin metsään :wall:
 
Itselläni ei ole kuin supraspinatusjänteen tulehdus/degeneraatio, mutta judoporukassa on henkilöitä joilta olkapää on mennyt sijoiltaan. Yhtä lukuunottamatta kaikki ovat kuntoutuneet oikein hyvin, eikä sijoiltaanmeno enää vaivaa treenejä oikeastaan mitenkään. Yhdellä taas on vaikeuksia nostaa kättä hartialinjan yläpuolelle ja jotain muitakin kipuja ja hän menee uusintaleikkaukseen, tosin hänen sijoiltaanmenonsa oli aika raju ja paljon kudoksia repeytyi. Penkkipunnerruksessa kaikki käyttävät kapeampaa otetta kuin ennen, ja ennen varsinaisia treenejä hyvät lämmöt on oltava alla. Vastaavasti treenien jälkeen yksi tykkää pitää kylmäpussia olkapäätä vasten pari minuuttia. Sijoiltaanmenolla on taipumus uusiutua, eli menee helpommin uudestaan sijoiltaan.

Varmaan on lääkäri/fysioterapeutti neuvonut kuntoutuksessa, mutta pari juttua:
- lämmittele hyvin ennen treenejä.
- kylmää treenin jälkeen
- pidä liikeradat kunnossa. Pyörittele kivun sallimissa rajoissa aluksi ilman vastusta ja sitten hiljalleen kovemmilla painoilla. Esimerkiksi kepin pyörittely pään yli parikytä kertaa päivässä.
- tee kiertäjäkalvosinliikkeitä. Estävät olkapäävaivoja ja tukevat niveltä niin ettei uusiudu toi vaiva niin helposti.
- olkapään kuntoutuksen jälkeen sen kivun saa usein provosoitua esiin jollakin liikkeellä. Vältä näitä liikkeitä. Esim itsellä vipunostot sivuille tuottaa poikkeuksetta unettoman yön, pienilläkin painoilla. Jos käyttää kipulääkkeitä treeneissä, ainakin mulla on sitten jälkeenpäin paljon kipeämpi, johtunee siitä ettei tunne joistain liikkeistä tulevaa kipua niin hyvin.
 
Itse loukkasin olkapääni n. 8v sitten. Kävelin töihin peilikirkkalla jäällä kädet taskussa ja sitten kaaduin olkapää edellä suoraan tiehen. Vaikka tutkimuksissa ei löydetty mitään erikoisempaa, niin kuntoutuksessa meni n. 6kk:tta kunnes liikerata oli normaali ja pystyi taas aloittamaan kuntosaliharjoittelun.

Kannattaa odottaa fysioterapeutin ohjeita ja liikeradan palautumista. Tiedän, että se on hirvittävän masentavaa ku ei pääse treenaamaan kunnolla, mutta kannattaa välttää lisävammat ja vielä pitempi treenitauko.
Sun kannattaa nyt panostaa jalkoihin, peppuun, vatsalihaksiin ja aerobiseen. Toki kyykkyä ei kannata mennä tekemään, koska se tuo kovasti painetta hartiaseutuun.
 
Kuullostaa Spitiumin tapauks aika identtiseltä omani kanssa.

Leikkauksen jälkeen tärähti 3kk sairaslomaa, ja sitä pidennettiin vielä toiset 3kk koska olin fyysisesti aika rankassa työssä. Salitreenin aloitin kevyesti 3kk jälkeen, siis todella kevyesti ja siellä 6kk paikkeilla treenasin jo 90% tehoilla.

Kaikenlaisia hermokivun tyyppisiä "pistoja" tunsi olkapäässä vähän väliä kun käsi joutui vähänkään hankalampiin asentoihin, se lienee kuitenkin normaalia leikkauksen jälkeen. Pikkuhiljaa ajan kanssa ne sitten vähenivät.
Ja kuten yllä jo mainittu kiertäjäkalvosinliikkeet on kultaakin kalliimpia, itse teen niitä enne jokaista treeniä ja vaikutuksen tuntee kyllä.

Voimien menetystä on truha pelätä, itsekään en saanut kuin 2 etunoja punnerrusta kun ensimmäisen kerran uskalsin kokeilla, mutta voimat palautui puolen vuoden aikana tosi rivakasti !

Tsemppiä vaan !
 
Itellä lähti olkapää sijoiltaan ekan kerran joskus 15-v mopolla kaatuessa ja sen jälkeen n. 12-v aikana ehkä seitsemisen kertaa ja viimeisen jälkeen päätin hakeutua leikattavaksi. Meinasi kyllä usko loppua operaation jälkeen kun muutamassa viikossa leikattu käsi ja etenkin olkapää surkastuivat siteessä kantamisen takia todella merkittävästi ja muutaman kuukauden jälkeen liikeradat olivat aika suppeat ja vihlovat ja yleisesti ottaen sellainen olo että ei tästä mitään tule kun fysioterapiassa kävin ja kuminauhalla kotona treenailin. Muutos parempaan, kunhan alkoi, oli sitten kuitenkin melko nopea ja kannustava ja n. puolen vuoden päästä pääsi jo takaisin salille. Siitä toinen puoli vuotta (eli nyt vuosi operaation jälkeen) voi jo hyvillä mielin todeta käden olevan voimamielessä vähintään entisellään ja osittain jopa tuntuu että nuo "uudet lihakset" jotka surkastumisen jälkeen ovat tulleet takaisin ovat jopa tehokkaampia per gramma kuin entiset. Ainoa pysyväisluonteinen haitta on liikeratojen heikkeneminen, erityisesti sivulle ja taakse-tyyppinen asento eli en ainakaan tällä hetkellä pysty pitämään tankoa (esim. kyykätessä) niskan takana, ei yksinkertaisesti taivu käsi yhtään vartaloa taaemmas mutta se on pieni hinta siitä vakaudesta ja varmuudesta mikä muuten on nyt olkapäässä ja varmaan olisi sitkeällä venyttelyllä hiukan helpotettavissa, tosin motivaatio on jo täysin treenaamisen eikä kuntouttamisen puolella.
 
Ihanaa kun olette vastailleet!

Ajattelin että näin uutena tulokkaana vastailu olisi nahkeaa, mutta iloinen olen että olen löytänyt omieni pariin!

Positiivisia tekstejä, täällä nurkissa pyöriessä sitä väliin ajautuu ahdistuksen pyörteisiin :( Kyllähän se aikaa ottaa, jotta luotto olkapäähän palaa, semmosen tempun viidesti teki, että varmasti muistetaan :evil: Käsikirurgin mukaan vammat olivat pienet ottaen huomioon mitä olkapää kävi läpi. Hän oli kovinkin toiveikas kuntoutumisesta, kuulemma päältä päin näkee että motivaatio on kohdallaan ;) Mutta hiljakseen hiljakseen...Nuo harjoitukset pitää just liikkeiden osalta laittaa aika pitkälti uusiksi, niinkuin olitte kirjuutelleet, pitänee salin fyssarilta kuntoutuksen yhteydessä ottaa viimoset vinkit ettei kämmää ite :nolo: Vielä kerran iso kiitos arvokkaista vinkeistänne!

Aika kova luotto mulla on itteeni tämänkin kanssa, viime vuonna halkesi vasemmasta polvesta lumpio ja kuntoutusennuste oli suunnilleen tämmönen "ehkä sä puhtaalla tangolla pystyt kyykkäämään". No, tankopa tanko, mut se painaa tätä nykyä 80-90 kiloa päivästä riippuen :hyper: Samoin selkäkin on leikattu, oli nikamankaaria poikki ja nikamat ns. irti ja siitäkin olen oireettomaksi kuntoutunut :)

Ja tuli muuten mieleen että ortopedian opintopäivillä (olen leikkurisa töissä) oli kovin kehuttu näitä uusimpia sulavia, porattavia ja ommeltavia ankkureita, kuulemma tulokset on olleet todella hyviä, re-luksaatioita ei ole tavattu (edellyttäen että kuntoutus, hoito-ohjeet ym ovat olleet noudatuksen alla). Asenteella pääsee pitkälle ja periksi ei anneta, eiks niin :rock: Treenailkaa munkin puolesta, joku päivä rauta rääkyy munkin käsissä!:kippis1:
 
Kuulostaa aika samanlaiselta kuin mullakin, puolet labrumista repesi ja ankkureilla pistettiin kiinni. Leikattiin puoltoista vuotta sitten, toisen kerran vuosi sitten koska piti vähän siivoilla jälkiä.

Summarum:
Kaikenlaista pientä treenihässäkkää on tultu kokeiltua koko ajan, mutta vasta tossa kesän loppupuolilta on olkapäässä tuntunu siltä, ja kipuvapaata liikkuvuutta ruvennu löytymään, että oikeasti pystyy kyykkäämään, penkkaamaan, vetämään leukoja, etc. -> Joku on vääntänyt gravitaatioruuvin ihan helvetin tiukalle tässä välillä.

En halua masentaa, mutta varaudu siihen että vielä keväälläkin on kuntoutusvaihe päällä. Mulle kirurgi sanoi, että puoli vuotta leikkuusta niin sitte vasta ite korjaus kestää vaikka keihästä heittäisi. Mutta kipuvapaata täyttä liikerataa, vuosi puoltoista voi hyvinkin mennä. Alkukesästä, eli reilu vuosi ankkuroinnista, en muistaakseni pystynyt vielä edes riippumaan tangosta. Loppukesästä leukoja vain myötäotteella, nyt jo miten päin vaan. Muttei montaa vieläkään. :( fake-edit: Mut mä oon dieetillä...
 
:offtopic: Sanokaapas mistä johtuu kipu olkapään etuosassa? Olkapäähän ei ole tullut damagea koskaan mutta treeneissä vaan huomaa aina välillä miten etuosa alkaa kipuilemaan. Kaikista pahinta on kiertoliikkeet. Niinkin tavanomainen liike kuin rintaprässi koneessa istuen säteilee kipua olkapään etuosaan. :wall:
 
Tommylle...

Polvessa oli se rustonpehmenis"tauti", chondromalasiako se nyt on hienolta nimeltään...Sehän tulee tyypillisesti nuorille :wanha: aktiivisille liikkujille, mistä lie sen ajatuksern saavan. Se menee ohi itsestään, mutta en juuri säästellyt polvea, kun ei tuo nyt niin kipeä ollut ja kerran nuorimmaiselle likalle vaatteita pukiessani, kyykkyyn mennssäni kuului ikävä paukahdus - ja se siitä. Tähystämällä korjasivat. Onneksi en ollut kyykkypainojen alla :worship:

Tuo peroneusjänne meni poikki suunnistaessa, mihin lie humpsahdin (ei ollu kartassa merkittynä sitä kuoppaa :evil: hihih), pikkasen tuntu ilkeelle, mutta matka jatkui. Luulin että leikattu nilkka vaan ei tykänny kuopasta (siellä oli levy ja viisi ruuvia männä vuosina, silloinkin astuin kuoppaan, mutta loikkaharjoituksissa sillä kertaa), mutta sivuttaisvoima hävisi jalkaterästä ja eikun putkeen magneettikenttään. Ja mielestäni en ole muille kuoppia juuri kaivellut, mut näyn lankeavan niihin tämän tästä, tuon tuosta ja sen siitä :evil:

Ja tuo selkä oli ns. valuvirhe eli synnynnäinen juttu, joka paheni siinä vaiheessa kun ne nikamankaaret meni poikki. Ja jos oikein arpia tuijotellaan, niin onhan multa penikatkin leikattu kahdesti ja molemmista jaloista. Lisäksi en enää omista umpilisäkettä ja lapsetkin leikattiin suosiolla yläkautta :rolleyes: Ei siis ihme että olen hakeutunut leikkausosastolle duuniin, kylläkin anestesia- enkä leikkauspuolelle :thumbs: Tekevälle sattuu ja jos ei tekis mitään, ei tekisi virheitäkään :curs:
 
Mulla korjattiin SLAP lesion (labrumin repeämä hauiksen kiinnityskohdasta) 6 viikkoa sitten ja tulin juuri ortopediltä. Tänään pääsin eroon kantositeestä ja suoristamaan kyynärpäätä pitkästä aikaa. Näin alkuun on treeninä käsivarren varovaista pyörittelyä etukenossa ja käden ylöspäin hivuttamista seinää vasten (eteen ja sivulle). Kohtuu kivuliasta hommaa. Oikea olkapää ja käsivarsi surkastui luuksi ja nahaksi kuudessa viikossa. Edessä on 3 kk fysioterapiaa, jonka jälkeen sitten hiljalleen kovennetaan treenauksen intensiteettiä. 9 kk taukoa kiipeilystä, sillä sen verran kuulemma menee ennenkuin olkapää on kunnolla parantunut. Motivaatio kuntoutukseen on huipussaan ja vaikeinta tulee olemaan riittävän hitaasti eteneminen.

Tsemppiä vaan toipumiseen.
 
Tämän käpälän suunnitelmasta...

Mulla on tätä kanto/vartalosidosta kannettavana yhteensä 4vkoa, eli kaksi vielä jäljellä :curs: Yötä päivää tämmönen puolipakkopaita päällä alkaa ärsyttämään, suihkussa ja saunassa olen kyllä ilman. Mulla on lupa liikutella kyynärpäätä kuitenkin varoen, ettei olka käänny pois sisärotaatiosta eikä olkavarsi loitonnu. Toistaiseksi ei lihaksistolla kutistumista havaittavissa, pyrin tekemään nuo kyynärnivelen liikkeet niin, että vuoroin vastustan hauista ja vuoroin ojentajaa - olkapään lihaksille sen sijaan ei kummoista tekemistä löydy :jahas: Kahden viikon kuluttua siis pääsen eroon kantositeestä, mutta täysi ulkorotaatio on silti kielletty siitä kaksi viikkoa eteenpäin eli kuuteen viikkoon saakka. Noilla ortopedian opintopäivillä sanottiin, että tämmösen labrumin korjauksen jälkeen kontaktilajeihin paluu onnistuisi 3-4 kk:n kuluttua (mullahan oli kaikki jänteet ehjinä) - nähtäväksi jää :hyper: No, vuoden lopussa viimeistään pystyy jotain arviota kuntoutumisesta tekemään, noita kuntoutuskäyntejä mulla ei ole kuin muutama (4-6), 2-3 kertaa viikossa eli ei kauaa kestä (näillä näkymin:evil: ). Kyllä nämä tassut kuntoon saadaan, ei ole muita vaihtoehtoja! :rock:
 
Spitium sanoi:
Multa korjattiin sijoiltaanmenoen aiheuttamat vauriot kaksi viikkoa sitten, ihme kyllä kipuja ei ole ollut laisin :rock: Nyt tietty kiinnostaa treenikuntoon pääseminen, muutenkin tuli niin pahaan paikkaan koko äksidentti Kuntoutus alkaa kahden viikon kuluttua, sit saattaa jopa sattua :eek:
Click to expand...
Ensiksi täytyy sanoa että hurjasti tsemppiä sulle olkapään kuntouttamiseen ja onneksi ennuste on hyvä näissä labrumin korjausleikkauksissa :) .
Kuntoutus riippuu tietysti pitkälle siitä mitä kaikkea on operoitu jne., mutta yleisenä sääntönä voi sanoa ,että 6 vkon kuluttua leikkauksesta päästään vasta aktiivisempaan lihasharjoitteluun ja n. 3kk leikkauksesta pitäisi päästä täyteen lihasharjoitteluun.
Ulkokierto on rajoitettu, koska labrumin korjauksessa vältetään etukapselin venytystä. 6 vkon kuluttua ulkokiertorajoitusta aletaan asteittain purkaa.
Huomio pitäisi kiinnitää myös siihen, että olkapää ei työnny eteen missään liikkeissä ja lapojen liikkeitä tehdään olkapään etuosan venytystä välttäen.
Periaatteessa kolmipäisen olkalihaksen isometriset (lihas supistuu, mutta varsinaista liikettä ei tapahdu) jännitykset voisi aloittaa heti. Tee kuitenkin vain niitä liikkeitä mitä on ohjattu ja joihin olet saanut luvan. Muutama vko enää ja pääset tositoimiin!
 
Kiitos Inkeri

Sinäkin toit lisää auringonpaistetta ajatuksiini, vaikka ulkona aika harmaata onkin!:haart:
 
Lapo sanoi:
Rotator Cuff (kiertäjäkalvosin) exercises
Click to expand...
Cuffin liikkeistä vielä sen verran, et ala-asennossa tehtävässä ulkokiertoharjoituksessa olkavartta ei kannata painaa kylkeen kiinni (kuten useimmissa ohjeissa sanotaan) vaan pitää käsi hieman irti kyljestä, jotta olkanivelessä on liikkeen aikana optimaalinen asento (olkapää ei saisi työntyä eteenpäin ulkokierron loppuvaiheessa). :arvi:
 
Inkeri sanoi:
Cuffin liikkeistä vielä sen verran, et ala-asennossa tehtävässä ulkokiertoharjoituksessa olkavartta ei kannata painaa kylkeen kiinni (kuten useimmissa ohjeissa sanotaan) vaan pitää käsi hieman irti kyljestä, jotta olkanivelessä on liikkeen aikana optimaalinen asento (olkapää ei saisi työntyä eteenpäin ulkokierron loppuvaiheessa). :arvi:
Click to expand...

Kiitos hyvästä vinkistä. Kokeilin ihan ilman vastusta kättä kiertää ja selvä pistävä kiristys tuntuu mikäli pidän kyynärpään kiinni kyljessä. :worship:
 
Tänää ilmeni magneetista "Anterosuperioorisen labrumin ruptuura", elikkäs siis jos yhtään lääkärien kieltä osaan niin labrum revennyt minulla on. PRKL. Kesällä ois intti eessä, toivottavasti viimeistään siellä on kunnossa...

Ilmeisesti leikkaus/tähystys edessä päin, toivottavasti mahdollisimman pian, ja toivottavasti myös pääsen kuntoon että kestää puntteja tulevaisuudessa kolistella. Täytyy kyllä myöntää että olen aika klassinen tapaus. Ennen treenasin aivan päin vittua, niin päin vittua että en kehtaa sitä edes tässä kasvottomana anonyymisti kertoa. Sitten kun meni paikat paskaksi (onneksi taustalla on todennäköisesti kaatuminen eräässä toisessa lajissa että en voi itseäni aivan 100% syyttää) niin aloin opiskelemaan kehonrakennusta ja painonnostoa (:D). Onneksi eräs kaveri jo ennen tätä MRI:tä opasti oikeaan suuntaan, etten aivan alusta loppuun hakoteillä mennyt. Nyt olen lukenut lähinnä pakkista ja t-magia ja olen oppinut yhtä sun toista niin treenaamisesta kuin syömisestäkin. Teoriassa tiedän lähes kaiken "oikeaoppisesta" (en kyllä todellakaan tiedä) punttailusta, ja noita vaikkapa t-magin artikkeleja lueskellessa on alkanut kiinnostaa yhä enemmän tämä ala. Lääketieteelliseen ja sieltä jonkunsortin liikuntalääkäri olisi aikas mahdollinen tulevaisuuden suunnitelma, jos voisi neuvoa minunkaltaisiani uunoja treenaamaan oikein ja auttaa heitä vaivoissaan että pääsevät jatkamaan lajiaan, oli se pelkkä puntti tai lätkä tai jefu. Toivottavasti pääsen vielä soveltamaan oppimaani käytännössä...
 
Lapo sanoi:
Tänää ilmeni magneetista "Anterosuperioorisen labrumin ruptuura", elikkäs siis jos yhtään lääkärien kieltä osaan niin labrum revennyt minulla on. PRKL. Kesällä ois intti eessä, toivottavasti viimeistään siellä on kunnossa...
Ilmeisesti leikkaus/tähystys edessä päin, toivottavasti mahdollisimman pian, ja toivottavasti myös pääsen kuntoon että kestää puntteja tulevaisuudessa kolistella. ...
Click to expand...
Olkanivelen sijoiltaanmeno tapahtuu yli 90 prosenttisesti eteen ja alaspäin. Ja nykytiedon mukaan jos alle 20-vuotiaan ensimmäinen traumaattinen dislokaatio jätetään hoitamatta, kehittyy olkanivelen instabiliteettia 90 % todennäköisyydellä. Siis yleensä leikkaushoito on suositeltavaa ja ennuste paranemiselle on hyvä. Tiedätkö onko hauiksen jänne myös revennyt, kun tuo diagnoosi oli toi minkä mainitsit?
Labrum lisää olkanivelen kontaktipintaa ja sillä on suuri merkitys nivelen stabiloijana (sen eri kohtiin mm. kiinnittyy useat nivelsiteet ja hauiksen pitkän pään jänne) sekä se yhdessä nivelkapselin kanssa pitää yllä alipainetta. Eli aika tärkeää on saada tuo vamma kuntoon ja mahd. pian.
 
Back
Ylös Bottom