Laihdutuksen epäonnistuminen

[tomaattikeitto]

Rupesin tässä miettimään, että mikä nyt loppujen lopuksi on syy siihen, että moni laihduttaja lihoo takaisin? Onko se puhtaasti "oma vika" kun moni palaa takaisin vanhoihin elintapoihinsa, vai onko taustalla joku fysiologinen syy?

Itse en kyllä pidä mahdollisena ajatusta siitä, että paino nousisi lähtölukemiin muun syyn vuoksi kuin elämäntapojen huonontumisen tai mahdollisten sairauksien. Käsittääkseni myöskään tämä paljon puhuttu säästöliekkikään ei varsinaisesti nosta painoa, vaan hankaloittaa laihtumista.

Millaisia kokemuksia/tietoja teillä on tästä ilmiöstä, kun laihduttaja lihoo takaisin? Onko laihdutus aina tuhoontuomittu yritys? Eikö ihmisen ole kuitenkin mahdollista pysytellä periaatteessa missä painossa ja rasvaprosentissa tahansa järkevällä syömisellä ja riittävällä fyysisellä harjoittelulla?

 

[no-body]

Eivätköhän ne fysiologiset syyt ole poikkeuksia, sillä jos on jokin hirveä säästöliekki päällä tai sairauksia tms. taustalla niin taitaa se kynnys tulla vastaan itse laihduttamisessa ennemmin kuin painon pitämisessä saavutetussa jos siihen kerran on päästy.

Yleisimminhän kyse lienee siitä, että laihduttamiseen suhtaudutaan projektina, jonka ajan hampaat irvessä toimitaan ohjelman mukaan, ja kun tavoitteeseen on päästy niin projekti voidaan lopettaa, kuria höllentää ja vähitellen palataan niihin tapoihin, joilla se paino on aiemmin kerättykin.

Itse arvelisin, että "laihduttaminen" on lähes aina tuhoontuomittu yritys, mutta pitkäjänteinen ja askel kerrallaan etenevä elämäntapamuutos, jossa vaa'an maaninen seuraaminen ei ole pääpointti, tuo useinkin mukanaan pysyviä tuloksia.

 

[maltsu]

Itse arvelisin, että "laihduttaminen" on lähes aina tuhoontuomittu yritys, mutta pitkäjänteinen ja askel kerrallaan etenevä elämäntapamuutos, jossa vaa'an maaninen seuraaminen ei ole pääpointti, tuo useinkin mukanaan pysyviä tuloksia.

Juuri näin.
Mun mielestä ei pidä "laihduttaa", vaan muuttaa ravitsemus järkeväksi pysyvästi. Laihduttaminen implikoi jonkinlaista kuuria, jonka jälkeen palataan vanhaan. Eli lihotaan takaisin ja yleensä tehdään vielä uudet enkatkin.

Kaupasta saa juustoa 35% rasvalla tai 5% rasvalla. Sieltä saa sipsejä tai oikeita perunoita. Sieltä saa huonorasvaisia prosessoituja eineksiä palmuöljyllä, ala-arvoisella lihalla ja muulla shaibella tai sitten voi paistaa jauhelihaa/kanaa/kalaa itse ja keitellä sopivan hiilarin kyytipojaksi.
Nää asiat pitää vaan päättää, mitä kaupasta kantaa, sen myös syö.
Säästää jopa rahaakin kun ostaa parempia raaka-aineita eikä kaupan maksimiprofitin eineksiä.

 

[veijari]

Joo, jengillä on tapana palata vilja- ja sokerijuttuihin kunhan ovat kokeilleet vierottautua ;)
(jos lukee miten sokeriton ruokavalio parantaa suorituskykyä, sitten ajattelee asiaa hetken, ja miettii kääntäen: miten sokeri haittaa elimistön toimintaa? [kognitiiviset kyvyt huononee, kehon tunto huononee, lämpötila laskee, unentarve lisääntyy ja käyttöön saatu energiamäärä tippuu grammaa kohden 40%:n alkuperäisestä], tätä hiukan mutustelee ja miettii: kestääkö autosi sokeria? ...et sinäkään siis).
En tiedä miten liittyi asiaan, mutta suurin osa ihmisistä on liian ulkoaohjautuvia elämään kurinalaista ja päättäväistä elämää = ei tule onnistumaan elämässä mikään mitä ei valmiiksi osoiteta ja pureskella. Ei edes "laihis" niinkuin punttipete näkee rasvojen välikadotuksen.

 

[Jakob]

Kuten tässä on nyt jo monesti todettu, että kyseessä ei ole projekti jolla on tietty päättymispäivä ja sitten on ikuinen kesä ja kunto rautaa. Ehdottomuus missään mielessä ei ole hyvä juttu. Asiaa pitää lähestyä siitä suunnasta, että haluanko ja pystynkö elämään valitulla tavalla. Ok, kun tavoite on saavutettu, voi ruokaa syödä hiukan enemmän, mutta varsinkin reippaamman pudotuksen jälkeen on ihan turha toivo ajatella, että voisi mättää lähelläkään samaan tahtiin mitä ennen aloitusta.

Mä en suostu syömään 5% juustoa, koska en pidä sitä juustona. Juuston keskeinen aineisosa on rasva ja jos se jätetään pois niin en minä tiedä mitä se on. Syön ihan joka päivä 30% kermajuustoa leivän päällä aamupalaksi, samoin kuin (V)oimariinia/voita. Syön joka arkipäivä suklaata pari palaa kahvin kanssa, en terveyskamaa vaan ihan fazerin sinistä/da capoa/geishaa/etc. Silti mun paino putoaa. Ei tartte kärsiä nälästä, ei kieltäytyä karkista tai hyvästä ruuasta. Kyse on vaan yksinkertaisesti määrästä (suhteessa kulutukseen).

Edellisestä tullaan seuraavaan pointtiin joka on aika. Jos läskiä paljon niin nopeasti siitä ei eroon pääse. Ei ainakaan ilman kemikaaleja. Se on pakko hyväksyä ja ottaa vaan niitä vauvan askeleita yksi kerrallaan. Tulokset on hitaita, ajoittain turhauttaa, mutta pysyy vaan suunnitelmassa niin kyllä se etenee. Syö tasaisesti pitkin päivää kohtuullisia annoksia ja siitä muodostaa itselleen tavan. Kroppa tottuu aika äkkiä uuteen rytmiin ja sitten se ruokailu sujuu "automaattisesti", kunhan vaan varaa hyvää välipalaeinestä kaappiin, jottei ala skippaamaan ruokailuja.

Tässä on nyt ravisteltu +15kg elokuusta ja tiedän jo nyt, että kesällä tulee takapakkia, mutta lomien jälkeen arkirutiinit alkaa taas rullata enkä ole ollenkaan huolissaan vaikka muutama kilo tulee takaisin. Pudotettavaa on vielä tästä painosta (85)viitisen kiloa, jolloin olen vieläkin pullukka, mutta aikalailla kevyempi pullukka mitä aikaisemmin. Tässä painossa on tarkoitus olla joulun tienoilla, joten ihan rauhaksiin saa mennä. Kun tavoitepaino on saavutettu jatkan ihan samalla kaavalla eteenpäin syöden ihan kaikkea mitä nytkin, mutta hiukan enemmän.

 

[Ampuhaukka]

http://eatfatstayfit.blogspot.fi/

Tuolla eräs foorumilla käyvä bloggari avaa tota ravinnon koostumusta. Se on todellakin niin, että kun kulutus on tarpeeksi kovaa, ei tarvi hifistellä kanariisien ja kalorien kera. Suurin ongelma tässä punttivillityksessä tuntuu olevan se puntin ympärille kaiken koostaminen. Itse treeni kuluttaa ihan mitättömästi, toki aineenvaihdunta + lihaksen rakentaminen nostaa kulutusta, mutta verrattuna vähän kokonaisvaltaisempaan treeniin tuo on kulutusmuotona aika naurettava.

Kerta puntilla, voi syödä hyvin ainakin 4 päivää! Sitten voi taivastella kun ei kanariisidieetit, jossa voi lipsua suklaan kanssa tämän takia tänään, viinerin kera huomenna, jne...

Olen itse jo siinä iässä, että aineenvaihdunta on todellakin aika naurettava. Jos mittaa kalorit treenin yms. oheen, niin silti tulee toimeen hiton pienellä vs. 10-15v takaperin. Tämä ei ole mitään estänyt. Mutta sen se tekee, että nälän tunteeseen pitää tottua, ja hokata, että iloa on muuallakin kuin siinä, että suussa on jotain makiaa, josta tulee "hyvä olo" tai muuta ns. lohtua.

 

[Mies847]

Jacob aika hyvin asiaa avasikin. Lisävinkkinä heittäisin, että kannattaa pohtia millainen ruokailurytmi sinulle sopii. Esimerkiksi jos aamulla syönti on pakkopullaa mutta illalla nälkä kurnii, niin miksei söisi pätkäpaastolla.

Jos kaloreita laskee, niin silloinkaan ei ole pakko raahata eväitä mukana. Sulamo maksaa 5e/kk ja kaiken olen sieltä löytänyt suoraan hakemalla. Hetken kaloreita pyöritellessä oma silmäkin kehittyy sen verran, että varmasti voisi pysyä kärryillä ilmankin. Itse tykkään sen verran taulukoista että maksan tuosta edelleen..

 

[gixxxer]

Itsellä projekti tällä hetkellä että 3 kertaa viikossa salitreeni, 3-5 kertaa viikossa 1,5-2h kävelylenkki. Suht normi ruokaa syön mutta pienentänyt annoksia ja hiilareina yleensä ruuan kanssa vain riisiä.

15kg ois tarkoitus tiputtaa ja aikataulua ei ole. Sallin myös herkuttelun jos siltä tuntuu kuhan se ei lähde käsistä. Aikaisemmin on tullut vedettyä dieettiä mittaamalla ja laskemalla kaikki mitä suuhun laittaa ja se ei ole pitkällä aikavälillä itselle toimiva ratkaisu.

 

[maltsu]

Mä en suostu syömään 5% juustoa, koska en pidä sitä juustona. Juuston keskeinen aineisosa on rasva ja jos se jätetään pois niin en minä tiedä mitä se on. Syön ihan joka päivä 30% kermajuustoa leivän päällä aamupalaksi, samoin kuin (V)oimariinia/voita. Syön joka arkipäivä suklaata pari palaa kahvin kanssa, en terveyskamaa vaan ihan fazerin sinistä/da capoa/geishaa/etc. Silti mun paino putoaa. Ei tartte kärsiä nälästä, ei kieltäytyä karkista tai hyvästä ruuasta. Kyse on vaan yksinkertaisesti määrästä (suhteessa kulutukseen).

Hauska kun mainitsit tuon ettet suostu syömään 5% juustoa. Suosittelin tota mutsille ja enolle, kummallakin ylipainoa. Kumpikin sanoi etteivät suostu syömään 5% juustoa, "mieluummin olen syömättä kokonaan". Eivät ole edes maistaneet. Kysyin sitten jälkikäteen, no, lopetitko juuston syönnin? Eivät lopettaneet. Eikä laihtuneet. :D
Leipä on jo hiilaria (=energiaa), ei sen päälle mun mielestä kannata laittaa lisää energiaa (rasvaa), vaan mieluummin proteiinia. Katoin tosta polarin kyljestä että 5% rasvaa, 34% proteiinia, 100g = 180kcal. Oltermanni rasva 32g, proteiini 22g, 100g = 374kcal.
Kumpi on parempaa ravintoa lihaksista haaveilevalle hoikistelijalle ja kumpi on "oikeata juustoa"? Kumpi kysymys on relevantti? No, ei homma nyt juustoon kaadu, mutta toimii hyvänä esimerkkinä miten ruokavaliota voi siistiä.

Uskoisin kuitenkin että pitkässä juoksussa ravinnon siivoaminen ylimääräisistä rasvoista ja sokereista on se kestävin ja helpoin tie. Enkä tarkoita pelkkää salaatin puputtamista, eikä ole pakko syödä sitä 5% juustoakaan, mutta yleinen ajatus ruokavalion siivoamisesta olis hyvä olla. Syö ihan vaan normiruokaa, mutta kermakastikkeen sijaan tomaattikastike, makkaran sijaan kokolihaa, hiilareita hitaammiksi jne. Pystyy syömään "kuten ennen". Silloin vähempi himoja syödä mitään makeitakaan ym. naposteluja. Lopun elämää ei kukaan jaksa laskea kaloreita ja kitsastella, helpompaa ajatella pikkusen kaupassa mitä ostaa ja syödä sitten kotona niin kuin tykkää.

 

[J.Jake]

Olen itse jo siinä iässä, että aineenvaihdunta on todellakin aika naurettava. Jos mittaa kalorit treenin yms. oheen, niin silti tulee toimeen hiton pienellä vs. 10-15v takaperin. Tämä ei ole mitään estänyt. Mutta sen se tekee, että nälän tunteeseen pitää tottua, ja hokata, että iloa on muuallakin kuin siinä, että suussa on jotain makiaa, josta tulee "hyvä olo" tai muuta ns. lohtua.

x2 - kokolailla samoilla ajatuksilla!

 

[Jakob]

Hauska kun mainitsit tuon ettet suostu syömään 5% juustoa. Suosittelin tota mutsille ja enolle, kummallakin ylipainoa. Kumpikin sanoi etteivät suostu syömään 5% juustoa, "mieluummin olen syömättä kokonaan". Eivät ole edes maistaneet. Kysyin sitten jälkikäteen, no, lopetitko juuston syönnin? Eivät lopettaneet. Eikä laihtuneet. :D
Leipä on jo hiilaria (=energiaa), ei sen päälle mun mielestä kannata laittaa lisää energiaa (rasvaa), vaan mieluummin proteiinia. Katoin tosta polarin kyljestä että 5% rasvaa, 34% proteiinia, 100g = 180kcal. Oltermanni rasva 32g, proteiini 22g, 100g = 374kcal.
Kumpi on parempaa ravintoa lihaksista haaveilevalle hoikistelijalle ja kumpi on "oikeata juustoa"? Kumpi kysymys on relevantti? No, ei homma nyt juustoon kaadu, mutta toimii hyvänä esimerkkinä miten ruokavaliota voi siistiä.
.

Sä missasit koko pointin. Jos vaikka juusto ja suklaa on tärkeitä asioita elämässä niin ne pitää sitten vaan pistää sinne ruokavalioon. Jos tässä puhutaa epäonnistumisesta niin helpoin tapa on epäonnistua syödä sellaisia aineksia jotka ei ole mieleen. Minä olen Polaria syönyt vuosia aikoinaan, enkä laihtunut. Naama irvessä koitin selittää, että ihan hyvää tämä on, kun tässä on niin vähän energiaa (ja paljon proteiinia). Ei ole.

Ruokavaliota pitää siistiä, mutta on tärkeää miettiä miten sen tekee. Täysrasvaisista tuotteista en ole luopunut, jos haluan syödä pihvin kermakastikkeella sen myös syön, mutta toki se tarkoittaa sitä, että jostain pitää sitten nipistää.

 

[no-body]

Olen itse jo siinä iässä, että aineenvaihdunta on todellakin aika naurettava. Jos mittaa kalorit treenin yms. oheen, niin silti tulee toimeen hiton pienellä vs. 10-15v takaperin. Tämä ei ole mitään estänyt. Mutta sen se tekee, että nälän tunteeseen pitää tottua, ja hokata, että iloa on muuallakin kuin siinä, että suussa on jotain makiaa, josta tulee "hyvä olo" tai muuta ns. lohtua.

Itse osaratkaisin saman ongelman lisäämällä hölkkää ohjelmaan, koska huomasin löntystelyn syövän sen verran reilusti kaloreita, että sillä sai ainakin kerran, pari viikossa luvan syödä edes vähän vapaammin ja jäädä silti miinuksille (paino siellä reilusti yhdeksänkympin päällä vitonenkin vei helposti >500 kcal sykemittarin mukaan). Se tuntui henkisesti helpommalta kuin päivästä toiseen kärvistely pienillä kaloreilla ja toki näin jälkikäteen voi olla tyytyväinen, että yleiskunto on puolivahingossa parantunut aika reilusti ja se on motivoinut niin että hölköttely on jäänyt pysyvästi ohjelmaan punttipelleilyn ohelle.

Hauska kun mainitsit tuon ettet suostu syömään 5% juustoa. Suosittelin tota mutsille ja enolle, kummallakin ylipainoa. Kumpikin sanoi etteivät suostu syömään 5% juustoa, "mieluummin olen syömättä kokonaan". Eivät ole edes maistaneet. Kysyin sitten jälkikäteen, no, lopetitko juuston syönnin? Eivät lopettaneet. Eikä laihtuneet. :D
Leipä on jo hiilaria (=energiaa), ei sen päälle mun mielestä kannata laittaa lisää energiaa (rasvaa), vaan mieluummin proteiinia. Katoin tosta polarin kyljestä että 5% rasvaa, 34% proteiinia, 100g = 180kcal. Oltermanni rasva 32g, proteiini 22g, 100g = 374kcal.
Kumpi on parempaa ravintoa lihaksista haaveilevalle hoikistelijalle ja kumpi on "oikeata juustoa"? Kumpi kysymys on relevantti? No, ei homma nyt juustoon kaadu, mutta toimii hyvänä esimerkkinä miten ruokavaliota voi siistiä.

Mun mielestäni tuo on tavallaan esimerkki, miksi menee päin helvettiä: tulee jostain ulkopuolelta ohjeita, jotka käskevät sinun tuosta vain luopua jostain sinulle tärkeästä ja pistää elintapasi uusiksi ilman, että haettaisiin niitä ratkaisuja, joilla juuri kyseinen henkilö voi niitä muutoksia tehdä niin, että niistä rakkaimmista herkuista tai elintavoista ei tarvitsisi luopu ainakaan kertarysäyksellä vaan ennemmin totutellen ja jo pienistä muutoksista tulleen kehityksen motivoimana kohti suurempia muutoksia. Sellainen ei vain toimi. Esimerkiksi minä itse olen hyvinkin perso juustolle ja ratkaisin tuon mainitsemasi ongelman minimoimalla leivän syönnin ja siirtymällä hapankorppuihin, että sain pitää ne rasvaiset juustoviipaleeni niiden päällä (ja välillä menee kevytjuustokin, ei siinä mitään). Sekin toimii ja ilman mitään kummempaa luopumiskärsimystä. Siitä on kyse, että pitäisi olla vaihtoehtoja ja tehdä niitä muutoksia vähitellen etsien ensin ne helpoimmat eikä vain tehdä kieltolistaa.

]Uskoisin kuitenkin että pitkässä juoksussa ravinnon siivoaminen ylimääräisistä rasvoista ja sokereista on se kestävin ja helpoin tie. Enkä tarkoita pelkkää salaatin puputtamista, eikä ole pakko syödä sitä 5% juustoakaan, mutta yleinen ajatus ruokavalion siivoamisesta olis hyvä olla. Syö ihan vaan normiruokaa, mutta kermakastikkeen sijaan tomaattikastike, makkaran sijaan kokolihaa, hiilareita hitaammiksi jne. Pystyy syömään "kuten ennen". Silloin vähempi himoja syödä mitään makeitakaan ym. naposteluja. Lopun elämää ei kukaan jaksa laskea kaloreita ja kitsastella, helpompaa ajatella pikkusen kaupassa mitä ostaa ja syödä sitten kotona niin kuin tykkää.

Tässä olen täysin samaa mieltä, mutta harvalla se laihduttaminen tyssää siihen ettei tiedettäisi, mitä pitää tehdä vaan siihen, että yritetään tehdä liian isoja ja liian vaikeita muutoksia kerralla, jolloin motivaatio loppuu ennen kuin tulokset näkyvät tai sitten koko laihdutuksen ajan vain odotellaan että oltaisiin tavoitepainossa että voi taas ottaa vapaammin -> lopputuloksena yleensä epäonnistuminen, koska se jo mainittu pysyvä ja omasta sisäisestä motivaatiosta lähtevä elämäntapamuutos jää tekemättä.

 

[Jakob]

Ihminen syö ruokaa ei makroja. Toki ymmärrys siitä mitä mikäkin sisältää on eteenpäin, mutta edelleen superpallon ominaisuuksilla varustettu "juusto", pomppii mua karkuun vaikka se olisi kuinka hyvä ravintoarvoiltaan. Mä lähtisin ihan toisesta suunnasta liikkeelle. Mieti mistä pidät, jonka jälkeen mieti mitkä on hyviä ja mitkä vältettäviä perustuen energiamäärään. Ja siitä sitten rakentamaan ruokavaliorunkoa. Ruuan ei missään nimessä tarvitse olla aina herkullista, mutta ei se nyt hitto vie voi olla pahaa ja sitä sitten selittää itselleen, että tämä on niin terveellistä, joten pakko syödä ja hymyillä. Loputtomiin kun ei itselleen voi valehdella ja se taas johtaa vanhoihin ei niin hyviin tapoihin.

Tavallinen pulliaisen ei tarvitse miettiä paljonko tulee hiilaria/prodea/rasvaa. Riittää kun syö siten, että on hyvä olla ja kokonaisenergia jää alle kulutuksen. Sitten kun on perusrytmi löydetty, niin voi kattoa pitäiskö syödä vaikka purkki rahkaa johonkin väliin, mutta elämä ei voi pyöriä ruoka-aineiden ympärillä, kuten se helposti pakkiksen kaltaisella potausfoorumilla pyörii.

 

[maltsu]

Mun mielestäni tuo on tavallaan esimerkki, miksi menee päin helvettiä:.........

Tässä olen täysin samaa mieltä, mutta harvalla se laihduttaminen tyssää siihen ettei tiedettäisi, mitä pitää tehdä vaan siihen, että yritetään tehdä liian isoja ja liian vaikeita muutoksia kerralla, jolloin motivaatio loppuu ennen kuin tulokset näkyvät tai sitten koko laihdutuksen ajan vain odotellaan että oltaisiin tavoitepainossa että voi taas ottaa vapaammin -> lopputuloksena yleensä epäonnistuminen, koska se jo mainittu pysyvä ja omasta sisäisestä motivaatiosta lähtevä elämäntapamuutos jää tekemättä.

Meillä on vaan erilainen ajatusmaailma, mulle ei toimisi mikä toimii sulle ja päinvastoin. Mä en halua syödä vähemmän, mulle toimii nimenomaan se että kirkastaa mielessä mikä on parempaa ja mikä huonompaa ravintoa. Motivaatio tulee siitä, että tiedän että tämä tuote on parempi lihaskasvulle ja rasvakudokksen vähentämiselle, saan järkeiltyä sen paremmin itselle. Että söisin vähemmän sitä samaa mitä ennenkin, se ei motivoi mitenkään.

Yritin tossa aikaisemmin sanoa miten Helppoja ne muutokset on, kun vaihtaa ravintoaineita parempiin. Mutta olemme erilaisia, mikä tuntuu mulle helpommalta, on sitten toiselle se vaikeampi tie ja päinvastoin. No, ei me nyt kokonaan eri mieltäkään oltu, mutta painotan ruoka-aineksien muuttamista enemmän. Vähempi kiusauksia kun valitsee kaupassa eikä jääkaapin ovella, se on mun pointti. :-)

 

[J.Jake]

Itse osaratkaisin saman ongelman lisäämällä hölkkää ohjelmaan, koska huomasin löntystelyn syövän sen verran reilusti kaloreita, että sillä sai ainakin kerran, pari viikossa luvan syödä edes vähän vapaammin ja jäädä silti miinuksille (paino siellä reilusti yhdeksänkympin päällä vitonenkin vei helposti >500 kcal sykemittarin mukaan). Se tuntui henkisesti helpommalta kuin päivästä toiseen kärvistely pienillä kaloreilla ja toki näin jälkikäteen voi olla tyytyväinen, että yleiskunto on puolivahingossa parantunut aika reilusti ja se on motivoinut niin että hölköttely on jäänyt pysyvästi ohjelmaan punttipelleilyn ohelle.
.

Heh. Jo toinen kohta threadissa joka on suoraan samanlailla kun mulla.
Mulla vielä niin että saatan joskus lähteä lenkille vain siksi että ei oikein ole tekemistä ja kun se pieni nälkä siellä itää niin alkaa vaan tekemään ruokaa mieli. En tiedä voiko endorfiinit supistaa ruokahalua mutta mulla tapahtuu ainakin jotain sen suuntaista.