Tosi hienoa, että olet päättänyt tehdä ylipainollesi jotain :thumbs: , sillä osa ei viitsi tehdä asialle mitään.
Tuosta ylipainosi taustasta. Oletko ainoa ylipainoinen perheessäsi? Yleensä jos näin, niin aika monesti taustalla on tunnepitoiset syyt. Itse en henkilökohtaisesti usko siihen, että ylipainon, ja erityisesti runsaan ylipainon, taustalla olisi syynä pelkästään ruuasta tykkääminen. Oletko kenties tunnesyöppö tai yritätkö lohduttaa itseäsi ruualla? Syötkö, kun olet surullinen tai vihainen tai iloinen? Sillä 143kg ei tule hetkessä. Entä tyttöystäväsi? Onko hän myös ylipainoinen? Ylipainon syihin kannattaa oikeasti uhrata hieman aikaa, sillä jos näin ei tee, niin vaarana on lihota takaisin, jos tulee vastaan esimerkiksi vaikea elämäntilanne ja taustalla sattuu olemaan vielä tunnepitoiset syyt.
Olen myös monen muunkin kanssa samaa mieltä, että tuo liikkuminen kannattaa aloittaa rauhallisesti, varsinkin jos haluaa tehdä siitä pysyvän tavan koko loppuelämänsä ajaksi. Sun kroppa ja elimistö eivät ole tottuneet rasitukseen ja nyt kun sä äkkiä teet täyskäännöksen ja rupeat täysillä vetämään, niin melko äkkiä homma pysähtyy joko a) motivaation puutteeseen tai b) kuten reenailija jo totesikin, niin loukkaantumiseen. Jos itse runsaasti ylipainoisena lähtisin muuttamaan (pysyvästi) elämäntapojani ja tehdäkseni liikkumisesta vakiintuneen tavan, niin lähtisin rauhallisesti liikkeelle, jotta muun muassa sydän, luut ja jänteet tottuisivat rasitukseen. Aerobisen aloittaisin esimerkiksi niin, että ensimmäisellä viikolla kävisin 2-3 kertaa 30-60min. pituisella rauhallisella kävelylenkillä tai pyörälenkillä, sillä tuolla painolla ja kunnolla en lähtisi esimerkiksi vielä hölkkäilemään tai tekemään porrasjuoksua, sillä sekä sydän että peruskunto tarvitsevat aikaa vahvistuakseen ja se tapahtuu näin alkuun esimerkiksi noilla kävely- ja pyörälenkeillä. Jos tykkäät vaikka uida, niin sekin on hyvä vaihtoehto ja myös nivelet kiittävät. Sitten hieman myöhemmin, kun kunto on kasvanut ja kroppa on tottunut, niin voi alkaa ottamaan noita intervalleja mukaan ohjelmaan, sillä tärkeimpänä näkisin tuon peruskunnon vahvistamisen. Se pitää myös motivaatiota yllä, kun huomaa, ettei enää väsähti niin nopeasti päivittäisissä askareissa. Suomen sää on nyt mikä on, niin hyviin ulkoiluvarusteisiin kannattaa vain panostaa, jos tykkäät ulkoilla ja taloudellinen tilanne sen vain sallii. Jos ei pysty, niin ainahan voi siirtyä esimerkiksi uimahalliin tai juoksumatolle, jos kuntosalilla sellainen sattuu löytymään. Pääasia ja tärkeintä on, että löydät itsellesi mieluisan lajin, jota on hauska harrastaa. Touhusta on ihan turha tehdä itselleen vaikea harrastamalla lajia, josta itse ei yhtään tykkää, mutta jota kaikki ovat suositelleet. Kannattaa sitten myös yrittää pitää pää kylmänä ja malttaa hieman, jotta kroppa pysyisi ehjänä
. Tuosta pyörästä vielä sen verran, että käyt vaikka poliisin huutokaupasta hankkimassa jonkun edullisen pyörän ja säilytät sitä sisällä, jottei kukaan varastaisi sitä. Tuosta "ennemmin vedän täysillä siihen asti ku ulkona näyttää olevan paska ilma, ei jaksa/kiinnosta, kaikki on syvältä ja poikittain. sillon vois vetää iisimmin, jos osais" on vaarana se, että tuo himmailuvaihe jää pysyvästi päälle.
Hieno juttu, että olet löytänyt kahvakuulailun! Siinä saakin koko kroppa rasitusta. Sitten, jos kuntosalille päätät mennä, niin siellä sama kuin lenkkeilyn aloittamisessa, eli rauhallisesti. Hieman pitemmillä toistoilla, esimerkiksi 12-15 toistoilla, totutat nivelet ja eivätkä paikat ole heti parin viikon jälkeen paskana. Sitten esimerkiksi kuukauden päästä toistomääriä voi tiputtaa. Itse suosittelisin aloittamaan jollain 1 tai 2-jakoisella ohjelmalla ja tuolta
http://www.pakkotoisto.com/aloittelijoiden-osio/32394-faq-treeniohjelmat-lihaksen-kasvatukseen-ja-ruokavalioesimerkkej/ löytyykin hienosti erilaisia vaihtoehtoja.
Hyvä, että olet siistinyt ruokavaliotasi ja jättänyt kaiken epäterveellisen pois
. Varo tosiaan, ettet vedä kaloreita liian alas vaan pyri löytämään sopiva balanssi, jolla mieli pysyy hyvänä eikä ala pipo kiristämään. Tämä myös ennaltaehkäisee syöpöttelykohtauksiakin. Oletko miettinyt, että keskustelisit tyttöystäväsi kanssa noita mäkkiruuista? Ainahan se on mukavampaa, kun kummatkin siistivät ruokavaliota ja ovat siinä mukana. Eikä näin tule myöskään houkutuksia. Älä myöskään kiduta itseäsi syömällä jotain, josta et oikeasti pidä. Tuo vain turhaa stressiä. Nuo (pika)dieetitkin ovat vain oikotie onneen, sillä en usko, että haluat olla koko loppuelämäsi dieetillä vaan löytää itsellesi sopiva balanssi ruokailun suhteen. Itse muutenkin käyttäisin koko touhusta mieluummin sanaa elämäntapamuutos kuin laihdutus, sillä loppupeleissähän kyse ei ole pelkästään kilojen pudottamisesta ja tavoitepainon saavuttamisesta vaan siinä tavoitepainossa pysymisessä ja pysyvästä elämäntapamuutoksesta, joka tulee kestämään koko loppuelämän ajan.
Kuten mun tekstistä tulee ilmi, niin itse olen rauhallisen aloituksen ja asteittaisen elämäntapamuutoksen kannalla. Täten maksimoidaan se, että uudesta elämäntavasta tulee pysyvä eikä se kaadu liian rankan aloituksen takia, kun kroppa (tai pääkoppa) asettuu poikkitelon. Noilla metodeilla esimerkiksi kaverini laihdutti lähemmäs 60kg. Kannattaa ihan paperille asti kirjoittaa miksi haluaa esimerkiksi laihduttaa ja laittaa paperi vaikka jääkaapin oveen muistutukseksi. Ja ne mitat ja aloituskuvat kannattaa ehdottomasti ottaa, niin edistymistä on kätevämpi ja helpompi seurata. Oma silmä on tunnetusti sokea omalle kehitykselle. Kannattaa henkisesti asennoitua valmiiksi siihen, että prosessi tulee olemaan pitkä, mutta ehdottomasti kannattava ja että lopussa kiitos seisoo
. Myös pakkista kannattaa ahkerasti lukea ja täydentää omaa tietotaitoa, joka sekin auttaa elämäntapamuutoksessa.
Lopuksi se, että tosi hienoa, kun olet päättänyt muuttaa elämäsi suuntasi ja ei muuta kuin hurjasti tsemppiä (ja kärsivällisyyttä ;) ) touhuun!
, punttisalin olen nähnyt kerran, kai. senkin telkkarissa. nyt tuli wake-up call, ihan sillä että hengästy avatessa jääkaapin ovea :D täällä käyny lukemassa miltei jokaisen treadin ravinnosta ja alottelijoitten osiosta, jotain jääny mieleenki. Mutta kumminkin;
