Esiväsytys on yksi tapa hakea uutta vauhtia treeniin siinä vaiheessa jos tuntuu siltä, että kehitys on jäänyt polkemaan paikalleen.Esimerkiksi jos olet tottunut tekemään olkapäillä aina ensin pääliikkeenä käsipainopunnerrukset isohkoilla painoilla ja sen jälkeen toisena "eristävänä liikkeenä" viparit sivuille voit saada treeniin suht tuskaisaa vaihtelua tekemällä ensin viparit sivuille ja vasta sen jälkeen punnerrukset. Noin tehtynä painot punnerruksissa varmasti tippuvat ensi alkuun kun vipareilla möhjötetyt olkapäät eivät jaksa työntää niin voimakkaasti. Mutta kun olet jatkanut tuota tekotapaa jonkin aikaa, niin tulet todennnäköisesti ohittamaan vanhat parhaat sarjasi käsipainopunnerruksissa. Ja kun taas vaihdat tekojärjestyksen alkuperäiseen on olkapäissä varmasti uutta potkua.
Eli mielestäni etukäteisväsytykset ovat hyvä erikoistekniikka, jolla voi hakea vauhtia paikalleen puutuneeseen treeniin. Mutta peruskaurana ja -sääntönä toimii kyllä edelleenkin se, että treenin alussa, jolloin energiaa ja keskittymiskykyä riittää parhaiten tehdään "suuret" liikkeet: kyykky, penkki, maastaveto, kulmasoutu ja lisäpainoleuat. "Beach workoutit" eli liikkeet pienemmille lihasryhmille voi tehdä treenin lopussa, koska pieniin lihasryhmiin ei tarvita niin paljon kehon kokonaisenergiaa.
Tietenkin tekojärjestykset riippuvat aina myös siitä millaisella ohjelmalla treenaat. Itse treenaan 1-jakoisella 3 kertaa viikossa, joten vaihdan aina ensimmäistä liikettä/lihasryhmää noista perusliikkeistä jokaiseen treeniin. Näin eri kehon osat saavat vuorollaan parasenergisintä rankaisua itselleen.
Ja sitten editoidaan: alkuperäiseen kysymykseen en tainnut vastata; uskon, että tuo systeemi voi antaa hyvää vaihtelua hauistreeniin. Kovia käsiä olen nähnyt kasvatettavan hyvinkin erilaisilla systeemeillä/toistomäärillä/ohjelmilla/frekvenssillä. Tuo on varmaankin yksi niistä joka toimii; monen muun ohella. Aivan kuten kaikissa muissakin ohjelmissa, yhtä totuutta ei tällä alalla todellakaan ole. Vain se systeemi on hyvä, joka toimii itsellä.
