Jossittelua ja kunittelua.. Jos ja kun. Suomessa oli joskus tippikulttuuri, ja sillä sai ylivoimaisesti parasta palvelua.
Vaikka itse elätän itseni yrittäjänä, ja ymmärrän ehkä keskivertoa paremmin hyvän asiakaspalvelun merkityksen liiketoiminnan osana, niin siltikin, raha se on joka muhunkin saa liikettä/tekemään ylimääräistä. Niin se vaan menee.
Aikoinaan ravintoloissa oli provisiopalkkaus. Siihen kuuluivat niin tarjoilijat, kokit kun poketkin (muista en tiedä). Voitte kuvitella, millainen oli jengin työmotivaatio jos hyvin tehty duuni näkyi samantien näpissä.. Kokit tsemppas hulluna, miettivät yhdessä mikä olisi paras ratkaisu, ja tarjoilijat oli osas hommansa. Eli sitä tasoa, mitä esim. Gordon Ramsey vaatii työntekijöiltään.
Hyvä esimerkki.
Eräs tuttuni oli pokena eräässä ravintolassa, jossa oli yksityistilaisuus. Tilaisuuden alussa satoi kaatamalla, ja jengillä oli tietysti sateenvarjot messissä ja ihan märkänä. Tuttu otti kaikki sateenvarjot erikseen kuivumaan, merkkas teipillä kaikki, ja tilaisuuden aikana ravisteli kuivaksi, ja laittoi sit kuivat sontsat omille paikoilleen narikkaan.
Kun tilaisuus loppui, kiitti n sadasta asiakkaasta tästä palvelusta alle kymmenen ihmistä, ja tippiä jätti kaksi asiakasta..
Jotta se siitä tippikulttuurista Suomessa..