- Liittynyt
- 5.6.2012
- Viestejä
- 90
Tuntuu aina, että törmää tähän samaan argumentiin että bodareilla/voimaurheilijoilla ei ole mitään elämää, silloin kun he panostavat kyseiseen urheiluun tosissaan. Harvoin kuulee samaa esim. himo pyöräilijöistä, lenkkeilijöistä tai ihan mistä muusta urheiluharrastuksesta. Jos joku haluaa olla koko ikänsä vahvassa kunnossa, näyttää hyvältä ja ennenkaikkea pitää/rakastaa siitä mitä tekee niin tämä on sitten ilmeisesti jotenkin paha asia?.
Niin sitä voisi luulla, mutta kun nyt ollaan Suomessa. Suomalainen kun vain näkee, että tuossa on tuollainen lihaksikas henkilö, joka suorastaan kerskailee olemuksellaan. Ero maratoonariin onkin siinä, että kovaa maratoonaria ei oikein katukuvasta erota, bodari sen sijaan näkyy, varsinkin hieman kovempi sellainen. Suomalainen umpeensa kateellinen kaikkitietävä karjalalippispäinen Jarno päätteleekin nopeasti, että bodari oikein vittuilee hänelle henkilökohtaisesti lihaksillaan. Pentele vielä näyttää iloiseltakin kaiken pilkan lisäksi! ¨
Uskoisin, että bodarien vihaaminen onkin pohjimmiltaan tämän suuntaista. Lajissa itsessään ei mitään vikaa ole, mutta jos sattuu niin huonosti käymään, että lihakset kasvavat, niin katsotaan heti kieroon jollain tasolla. Jotenkin tuntuu, että ihmiset pitävät tuota kehoa jonkinlaisena mitalina, jota sitten esitellään. "Kehtaakin olla tuollainen! Ei meidän Jani-Petterikään kävele ala-asteen hiihtokilpailu pronssimitali kaulassa pitkin kyliä!!"
Ja jotta en suututtaisi Pakkiksen Jarnoja, maratoonareita, Jani-Pettereitä ja ylpeitä karjalalippiksen omistajia: Teksi oli karrikoitua.