- Liittynyt
- 17.2.2010
- Viestejä
- 992
Tässä hyvä esimerkki jos ei osaa käyttää sitä voimaa kevyempää ja heikompaa vastaan. Robert Helenius vs. Kenneth Sandvik.Jos tuo on ns. sotilaspainia, niin siinähän tarkoitus on saada toinen työnnettyä ulos ringistä. Itsestäänselvää, että massasta ja vahvoista jaloista on tuossa hyötyä, jos osaa kehoaan hallita. Minä ainakin uskoisin paremmin pärjääväni siinä vaikka 110-kiloisena ja 230kg kyykyllä, kuin 72-kiloisena 100kg kyykyllä. Tuota jälkimmäistä tuli kokeiltua sotilasurheilun kisoissa, kun prikaatin joukkueesta oli joku sairastunut. Ei ollut menestys kun jouduin itseäni isompaa ja vahvempaa kaveria vastaan. Ei fysiikan lakeja voi kumota, mutta tuossa yksinkertaisessakin lajissa merkittävästi pienempi (ja heikompi) kaveri voi voittaa, jos osaa käyttää kehoaan ja tuottaa voimaa oikeaan suuntaan tai saada toinen pois balanssista. Mutta jos toinen osaa toimia vastaavasti, ja on isomman massan lisäksi merkittävästi vahvempi, niin se on jo peruskoulufysiikalla selvää kumpi siinä siirtyy. Jos tilanne on 70kg keskiverto inttipoika ja 140kg sohvaperuna, niin ei se 140kg sohvaperunakaan mihinkään siirry, koska 70kg normijampalla ei voima riitä saamaan sitä massaa liikkeelle/toista takajalalle.
Vastaavaa lajiahan oli muinoin WSM-kisoissakin. En suoraan sanoen usko, että kukaan ihminen lukuunottamatta superraskaan sarjan huippupainijoita olisi työntänyt esim. prime-Eddie Hallia ulos siitä kehästä. Jos edes he. WSM kavereilla on toiminnallisuutta valtavan kehonpainon ja maksimivoiman lisäksi.
Katso miten kävi: Robert Helenius paini 142-kiloista penkkipunnerrusmestaria vastaan
Raskaan sarjan ammattinyrkkeilijä Robert Helenius ja penkkipunnerruksen seitsenkertainen maailmanmestari Kenneth Sandvik mittelivät voimiaan pystypainissa.
www.is.fi