Mä uskon myös siihen, että jos mikään ohjelma ei toimi, niin silloin vika on useammin itse toteutuksessa, siis tavalla tai toisella tekemisessä siellä salilla, eikä niissä ohjelmissa itsessään. Ei auta silloin se, että aina etsii uutta taianomaista toisto- ja sarjamääräkaavaa, jolla se kehitys alkaisi, vaan pitäisi oikeasti keskittyä analysoimaan sitä treeniä, varmistamaan että tekniikat ovat oikeasti kunnossa, että oman suorituskyvyn osaa arvioida oikein eikä jätä raskaita sarjoja kesken vaikka varaa vielä olisi jne.. Ravintoon isoimpana ongelmana en usko, sillä jos rohkenen rivien välistä arvata, että tässä mennään vielä melko aloittelijatasolla, niin ainakin voimaa pitäisi jonkinlaiselle kohtuutasolle asti tulla ihan hermotuksen parantumisen myötä vaikka söisi pelkkää heinää.
Aloituspostissa esitetty idea bodailuun siirtymisestä tuskin on sekään viisasten kivi, koska ajatus siitä, että pitkää sarjaa pumppaamalla lihat kasvavat automaattisesti on yhtä kuollut kuin idea siitä, että voimat kasvavat automaattisesti jollain tietyllä toisto- ja sarjamäärällä, jos jokin muu muuttuja yhtälössä on selvästi aivan hukassa. Sitä oman kropan tuntemista, kuuntelua ja ohjelmien soveltamista ja mukauttamista tilanteen mukaan kun vaaditaan aivan varmasti niiden ohjelmien toteuttamiseksi tehokkaasti ja siten tulosten saamiseksi. En minäkään osaa tuohon muuta neuvoa antaa kuin että parasta olisi hommata hetkeksi ulkopuolista ohjausta, mieluiten muutaman kerran salille mukaan tai sitten etävalmennuksena sellainen paketti, jossa hommaa oikeasti seurataan yksilöllisesti, keskustellaan, annetaan lisäohjeita ja mukautetaan ohjelmaa kunnes alkaa vähitellen tapahtumaan. Mikään valmis, käteen lyöty ohjelma ei nyt taida auttaa enempää kuin ne edellisetkään.
Veikkaan, että jos vaikka viiden vuoden päästä katsot taaksepäin, tajuat miten paljon sulla olikin opittavaa kaikesta treenaukseen liittyvästä.
Näin on, tietty nöyryys ja valmius oppia uutta on aina tarpeen. Vaikka saleilusta on kokemusta ja aiheeseen liittyviä juttuja on luettu viime vuosituhannelta saakka niin että periaatteessa pitäisi jotain jo ymmärtää, niin yhä edelleen oppii uutta ja saa omien tai muiden kokemuksien ja lukemisen myötä yllättävän usein ahaa-elämyksiä ja huomaa olleensa jossain asiassa liian yksipuolinen, väärässä tai suorastaan aivan vitun pihalla.
